Ison lapsen saaneet? Miten " helposti olette saaneet" käynnistetyn synnytyksen?
Siis esim. jos edellinen lapsi on ollut iso (ainakin suhteessa synnyttäjään) ja synnytys rankka, ja nyt olisi taas odotettavissa iso(hko) lapsi, miten vakavasti lääkärit ovat suhtautuneet siihen, että synnytys voitaisiin käynnistää joko la-päivänä tai jopa jo ennenkin (siis ettei ainakaan sen yli anneta mennä)?
Edellisessä raskaudessani en osannut ilmeisesti olla " tarpeeksi vaativa synnyttäjä" ja nyt mietin tässä, että miten kovalla äänellä pitäisikään pystyä vaatimaan, että saisi oman äänensä kuuluville... Vähän huono maku jäi suuhun koko hommelista ihan jo koon määrittelystä alkaen (ihan pieleen veikkaisvat) ja synnytys oli pitkä&rankka (tuli lopussa kiire, repeämiä, verenhukka, toipuminen kesti normaalia kauemmin... lapsi syntyi siis 41+5).
Taidan olla vähän liian kiltti, pitäisi vaan alkaa ilkeäksi ja rohkaistua väittämään vastaan tietyn tyyppisille lääkäreille, ilmeisesti... Että pitääkö vaan pamauttaa kertalaakista, että haluan käynnistyksen eikä edes lähteä kuuntelemaan mitään vastaväitteitä?
Eli nyt en haluaisi " kasvattaa" tätä uutta tulokasta " liikaa"
vaa toivoisin, että, jollei itsestään käynnisty, niin käynnistettäisiin vaikkapa la-päivänä - onko mahdoton toive? Olen kyllä neuvolassa jutellut asiasta, muuta " synnytyssairaalan lääkärithän siitä päättää" - ja sanottakoon ettei minulla ole kovin mukavi kokemuksia kyseisen sairaalan lääkäreistä...
Kommentit (9)
Minulla eka 3.5kg toinen 4.5kg. Isompi oli helpompi synnyttää, ei tuntunut mitenkään isolta. Tosin ei ekassakaan ongelmia.
Eli täysaikaiseksi päästettiin mut sit seuraavana aamuna alettiin käynnistellä. Vuorokauden kuluttua syntyikin.
Kävin laskettuna päivänä kontrollissa ja jälleen mitattiin. Lasta epäiltiin isoksi ja kaksi viikkoa aiemmin arvio oli jo 4000g. Nyt arvio oli 4300g ja koska mä olin todella kipeä nivusistani (meni jalat alta kävellessä ja sairaalassakin kätilö talutti mua käytävällä sinne vastaanottohuoneeseen) lääkäri päätti käynnistää. Kuulemma lapsi on jo kehittynyt taatusti riittävästi eikä kannata kiusata äitiä enempää.
Syntymäpaino oli 4440g ja pituutta 55cm, joten ihan hyvä, että tuli! Kasvu oli kiivasta kokoajan ja ylimennessä olisi kasvanut vielä reilusti isommaksi.
Sen verran vihjasivat, että jos joskus tulee eteen uusi synnytys ja JOS vaikuttaa vauvan arviot isoilta, käynnistetään ennen la.
ja voin sanoa että olin kyllä pieni silloin
eikä puhuttu ainakaan mitään että sen takia olisi pitänyt käynnistellä
ehkä sitten olisivat käynnistäneet jos kovin paljon menee yli la:n
Suuresta puhutaan, jos vauva on yli 4500g tai suuresta suhteessa lantioon, jos äidin lantion SISÄMITAT ovat pienet.
Ensimmäinen vauva syntyi epäonnistuneiden käynnistysyritysten jälkeen ja pitkittyneen synnytyksen takia rv 41+6, painoa 4460 g.
Toisen synnytyksen pyysin käynnistämään viimeistään laskettuna aikana, koska vauva tuntui vielä esikoistakin isommalta. Olin myös henkisesti aivan rikki, mm. isäni yllättävän kuoleman vuoksi, enkä olisi millään jaksanut enää ison mahani kanssa.
Käynnistystä ei luvattu, vaikka pyysin, anelin, rukoilin, itkin, kiroilin ja taisinpa vähän uhkaillakin. Mies helotti vieressä korvat punaisina ja häpesi...
TYKSissä sanoivat suoraan, että eivät tee mitään, ennen kuin 42 viikkoa on täynnä, koska ennen sitä lapsi ei ole yliaikainen (kyseessä IVF-vauva, jonka tarkka hedelmöityspäivä tiedettiin, mutta ei vaikuttanut asiaan). Painoarvio oli la:na 4700-4800 g.
Juoksin yliaikaiskontrolleissa joka toinen päivä ja joka kerta lähetettiin takaisin kotiin kypsyttelemään kohdunsuuta.
Synnytys käynnistettiin rv 41+6 ilman tulosta. Seuraavaksi aamuksi suunniteltu sektio eli vauva syntyi 42+0 ja painoi 4980 g.
TYKSin politiikan mukaan vauva on iso vasta kun painaa yli 5 kg. Meidän 4980 g painanut poitsukka oli siis normaalikokoinen...
t. 7 vissiin
Täytyykö tässä alkaa sen takia " vaatimaan pelko-sektiota" ihan hysteerisen oloisena vai mitä? En halua enää kokea niitä repeämiä ja verensiirtoja joita jo ekassa synnytyksessä koin. Olin valehtelematta kolme kuukautta synnytyksen jälkeen vielä tosi huonossa kunnossa, kuin haamu, niin heikkona etten jaksanut kunnolla kävellä parin sadan metrin päähän lähikauppaan...
t. ap
Vierailija:
Ensimmäinen vauva syntyi epäonnistuneiden käynnistysyritysten jälkeen ja pitkittyneen synnytyksen takia rv 41+6, painoa 4460 g.Toisen synnytyksen pyysin käynnistämään viimeistään laskettuna aikana, koska vauva tuntui vielä esikoistakin isommalta. Olin myös henkisesti aivan rikki, mm. isäni yllättävän kuoleman vuoksi, enkä olisi millään jaksanut enää ison mahani kanssa.
Käynnistystä ei luvattu, vaikka pyysin, anelin, rukoilin, itkin, kiroilin ja taisinpa vähän uhkaillakin. Mies helotti vieressä korvat punaisina ja häpesi...TYKSissä sanoivat suoraan, että eivät tee mitään, ennen kuin 42 viikkoa on täynnä, koska ennen sitä lapsi ei ole yliaikainen (kyseessä IVF-vauva, jonka tarkka hedelmöityspäivä tiedettiin, mutta ei vaikuttanut asiaan). Painoarvio oli la:na 4700-4800 g.
Juoksin yliaikaiskontrolleissa joka toinen päivä ja joka kerta lähetettiin takaisin kotiin kypsyttelemään kohdunsuuta.Synnytys käynnistettiin rv 41+6 ilman tulosta. Seuraavaksi aamuksi suunniteltu sektio eli vauva syntyi 42+0 ja painoi 4980 g.
Käynnistys johtunee siitä että edellinen vauvani oli yli 5kg ja repeydyin suht pahoin josta jäikin jonkin sortin synnytyspelkoa.
Vauvan painoa seurattiin odotusaikana ja kävinkin pariin otteeseen paino-kontrollissa.
selitettiin siinä vaiheessa, kun poika oli ultrattu noin 4,8-kiloiseksi ja la oli puolentoista viikon päässä, että ison lapsen käynnistäminen on vielä vaarallisempaa kuin pienikokoisen, sillä kun käynnistetty synnytys on luonnollisesti käynnistynyttä usein pidempi, saattaa lapsi ehtiä vengurrella huonoon asentoon, ja mitä isompi lapsi on, sitä epätodennäköisempää on, että se mahtuu syntymään esim. käsi koukussa, minkä taas pienempi tulija ehken mahtuu tekemään. Kyllä monet itkut sain koon takia paniikissa itkeä, eikä käynnistystä loppujen lopuksi tullutkaan koon perusteella, vaan raskausmyrkytyksen. Poika oli kyllä sitten niin iso, ettei kohtu mahtunut enää tehokkaasti supistelemaan, ja syntyi sitten sektiolla. Thank God.