Lue keskustelun säännöt.
Menemällä hoitoon pilasin elämäni!
16.10.2012 |
Olen tuon toisen ketjun ap, työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia.
Täytän tänä vuonna 30 ja näin on päässyt käymään, mutta luuletteko te, että minulla on helppoa? Miettikääpä, että jos ja KUN haluaisin kouluttautua uudelleen toiselle alalla, miten moni ovi sulkeutuu edessäni diagnoosieni takia? Kuka haluaa, että häntä hoitaa vaikka sairaalassa entinen masentunut hullu? Tai kuka haluaa sellaista poliisia tai vartijaa tähän maahan?
Miettikääpä sitäkin, kuka edes palkkaisi pitkään poissa työelämässä ollutta?
Ja miettikää, etten saa mitään vakuutuksia itselleni tämän takia!
Ja sitten vielä se sosiaalinen häpeä tästä kaikesta tapahtuneesta ja siitä, millainen nyt olen. Miettikää, olisinko päässyt helpommalla vain sinnittelemällä normaalien ihmisten kirjoilla?
Kommentit (9)
Älä kuuntele typerien ihmisten vouhotusta. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveydellisistä syistä, mutta olen jo toipunut. Kyllähän se diagnoosi siellä papereissa lukee, mutta mitä sitten? Minä olen hakeutumassa koulutukseen, johon tarvittiin lääkärintodistus, ja lääkäri piti minua "erittäin sopivana" kyseiselle alalle. Ei se tie nouse pystyyn! Merkitystä on sillä, missä kunnossa ole NYT!
Ihan varmasti saat työtä, hoitoalalla on moni muukin sairastunut, parantunut, ja tekee töitään. Tsemppiä ja voimia! kyllä kaikki kääntyy hyväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voi ajatella että pystyt suhtautumaan asioihin syvällisemmin kun olet tavallaan "käynyt pohjalla".
Ja jos masennuksesi on nyt paremmalla mallilla, voit aina ajatella että asiat ovat nyt paremmin kuin hetki sitten. Hyvää syksyn jatkoa
valmistaudu olemaan loppuikä eläkkeellä mutta voitha tehdä kaikkea kivaa päivisin.Mä varmasti bilettäisin jos olisin sinä.
eikös sen tuen nimi nykyään ole KUNTOUTUSTUKI ja tarkoituksena kuntoutua takaisin työkykyiseksi? Pysyvää eläkettä saa tosi harva masennuksen takia ja sitä edeltää ainakin työkokeiluja, yms.
Asennevamma tosin voi ympäristöä vaivata ja ennakkoasenne entistä mielenterveyskuntoutujaa kohtaan.
eikös sen tuen nimi nykyään ole KUNTOUTUSTUKI ja tarkoituksena kuntoutua takaisin työkykyiseksi? Pysyvää eläkettä saa tosi harva masennuksen takia ja sitä edeltää ainakin työkokeiluja, yms.
Asennevamma tosin voi ympäristöä vaivata ja ennakkoasenne entistä mielenterveyskuntoutujaa kohtaan.
Kyllä. Olen ELÄKKEELLÄ! Olin ennen kuntoutustuella, mutta olivat sitten sitä mieltä, että se on turhaa ja nyt olen eläkkeellä. Olen yksi niistä harvoista sitten, ajatella, että sellainenkin voi lukea av:n palstoja.
Silti haaveilen, että joskus voisin palata koulun penkille ja saada ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minullakin ollut masennusta ja muutakin, ja eläkettäkin harkittiin jossain vaiheessa kun edes skitsofrenian hoitoon yleensä käytetyistä lääkkeistä ei ollut apua masennukseeni, lievemmistä kuten SSRI:stä ja bentsoista puhumattakaan...
Mutta nyt olen ollut jo yli 10 vuotta ihan tolpillani, täysin lääkkeettä, ja olen vastuullisessa akateemisessa ammatissa. Mutta tyhmänrehellisyydellä en olisi kyllä työhöni päässyt, jos olisin työhöntulotarkastuksessa listannut entiset diagnoosini. Mutta ei, ihan täysin terve siellä olin ja aina ollutkin, ja hyvin on mennyt.
Myööskään mitään sosiaalista häpeää ei ole, koska olen vaihtanut paikkakuntaa pk-seudulle, jossa kukaan ei minua ja historiaani tunne.
Ymmärrän tilanteesi aiheuttamat tunteet. Mielestäni on siltikin parempi että hait ja sait hoitoa.
Olen itse juurikin sisulla mennyt ylirasitustilassa vuosia, joskus ollut saikulla henkisen ja raskausaikana molempien uupumusten vuoksi. Fyysinen uupumus tosin oli semikä teki mut erityisen työkyvyttömäksi.
Jatkuva uupumustila vaivaa taustalla. Olen vanhentunutkin ennenaikaisesti vuosia jatkuneen ylisuoritus ja ylirasitustilan vuoksi.
En jaks nyt kirj enempää mutta Rukoilen sulle kaikkea hyvää elämääsi !! tarkoituksen löytämistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti haaveilen, että joskus voisin palata koulun penkille ja saada ammatin.
joista yli 30 vuotta työelämää. Muutama vuosi on mennyt masennuksen vuoksi ohi, mutta hei, moni vaihtaa ammattia vielä viisikymmppisenäkin. Eli jos tuntuu siltä, että haluat opiskella ja töihin, niin tee se! Vain sinä olet unelmiesi toteuttamisen esteenä.
Syövästä ja sydänkohtauksestakin voi parantua, ei mielen sairaudet ole sen kummempi juttu. Rohkeasti tuulta purjeisiin, sinä osaat ja pystyt kyllä!
kouluttaudu helvettiin. Muista rocknnroll asenne!
Millään ei ole mitään väliä. Vain sillä että saat päivittäisen oluesi ja juustosnaksusi, sillä on väliä! Roknsroll!