Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävää, että usein lapsesta huolestuminen tyrmätään
16.10.2012 |
Jos joku tällä palstalla pohtii, onko kaikki kohdallaan tai onko lapsi normalisti kehittynyt kun ei osaa vielä sitä tai tätä ja vastauksesti saa vain tyrmäyksiä. Kukaan ei tue tai lohduta kohtamaan mahdollista takaiskua. 'Munkin siskon kummin kaiman lapsi oppi puhumaan 4-vuotiaana ja nyt on jo tohtori'.
Totuus vain on, että kaikki ei opi ja kaikki ei kehity ja kehitysvammaisista lapsista puolet diagnosoidaan vasta leikki-ikäisenä ja äidit on monesti jo pitkään ehtineet olla huolissaan lapsensa kehityksestä. Meilläkin sukulaiset pitivät mua ylihysteerisenä äitinä, kun kehtasin edes vihjata, että suvun esikoipojassa voisi olla jotain vikaa. Mitään tukea epäilyilleni en täältäkään tietenkään saanut.
Terveenä syntynyt lapsi on nyt 9v keskivaikeasti kehitysvammainen.
Kommentit (2)
tehdä lapselle hallaa. Jos lapsi ei esim. puhu mitään 2-vuotiaana, niin (jos vain pääsee), niin totta kai on hyvä mennä jo tutkimuksiin. Jos sattuu olemaan joku puheenviivästymä, niin tilanne saadaan heti haltuun. Jotkut "Ei meiänkään Nico-Petteri puhunut sanaakaan 5-vuotiaana, mutta on nyt DI", tosiaan auta mitään. Se on vain huolen mitätöintiä. Tosi asiassa joku täysin ulkopuolinen ei voi todellakaan tietää, onko syytä huoleen vai ei. Usein se oma vanhempi taas vaistoaa, onko.
minä olin ylihysteerinen äiti. Mua ei otettu todesta alkuun, mutta olin aivan varma, että ylivilkkaassa pojassa on jotain vikaa, kun ei kuunnellut ohjeita, teloi itseään kohelluksellaan jne. Sain lapselle diagnoosin adhd. On nyt kolmosella koulussa ja on erityisopetuspäätös, tavallisella luokalla, kaikenlaiset tukitoimet olin lapselle puhunut.
Se tunne, kun opettaja istuttaa sinut hojks-palaverissa alas ja sanoo, että lapsi on fiksu, hänessä ei ole mitään vikaa mitä nyt on vähän villi, mutta paljon villimpiäkin mahtuu luokkaan ja että kyllä nyt on niin, että tuo turjha erityisopetuspäätös ON purettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehdä lapselle hallaa. Jos lapsi ei esim. puhu mitään 2-vuotiaana, niin (jos vain pääsee), niin totta kai on hyvä mennä jo tutkimuksiin. Jos sattuu olemaan joku puheenviivästymä, niin tilanne saadaan heti haltuun. Jotkut "Ei meiänkään Nico-Petteri puhunut sanaakaan 5-vuotiaana, mutta on nyt DI", tosiaan auta mitään. Se on vain huolen mitätöintiä. Tosi asiassa joku täysin ulkopuolinen ei voi todellakaan tietää, onko syytä huoleen vai ei. Usein se oma vanhempi taas vaistoaa, onko.