Kaksisuuntaisesta kärsivät, listataan hauskimmat maniassa tehdyt mokat:)

vauhtivaiheen mokailuista naurata mikään? No, itketään sit yhdessä.

Mitä alunperin ajoit takaa sillä ruuvimeisseliprojektilla? Oliko sen tarkoitus olla seksiä, vai olitko jonkun rakennusvimman uhri?



Itse olen vain tavismasentunut enkä tee mitään hassua. Maniassa on varmaan hauskempaa...

Mitäköhän oikeeasti hauskaa olisi tapahtunut...

Enemmän noloja juttuja, kuten se että yritin iskeä kaveirn isoveljeä ja olin todella päällekäyvä.



Lähdin kännissä talvella ajamaan kotiin, auton ovet jäätyneet kiinni joten piti kiivetä auton takaluukun kautta autoon.

Jos ei parempia leluja saatavilla.

Vielä ilmeisesti sen verran vauhti päällä, että naurattaa, mutta eiköhän tämä tästä vielä itkuksi muutu.

mitä ruuvimeisselin poistokeikka päivystyksessä. ap

Joten hämmästyin jo otsikkoa. Jaksavatko mania vaiheen mokat yleensä naurattaa myöhemmin? Uudessa maniavaiheessako sitten vai jaksaako masennusjaksolla nauraa miten otti velkaa kun kuvitteli maksukykynsä yli tms?

jos edes joku maniamoka ylivelkaantumisen ja muun hillumisen lisäksi edes vähän naurattaa, niin saattaa olla että jää henkiin maksamaankin niitä maniassa överiksi höylättyjä luottokortteja, yms.

Jos itkuksihan se jossain vaiheessa muuttuu, se on varmaa, mutta nauran nyt kun vielä naurattaa.

Elämäni hauskimmat kaksi kuukautta, vaikka pilasinkin aika pahasti talouteni, maineeni, yms.

Enkä aio tehdä itselleni mitään vaikka kuinka itkettäisi, hauskaa oli, mutta en aio tehdä samaa toista kertaa.

lisää lääkitystä että tokenen työkykyiseksi ja kykenen ehkä maksamaankin velkojani, näin olisi tarkoitus.

Söisitte nyt säännöllisesti ne pillerinne, niin ei tulisi äärivaiheita. Vai onko ne maniavaiheet niin ihania, että kaikki saa mennä: rahat, ihmissuhteet, asunnot, maine, tulevaisuus....



Hauskoja hypomanioita sitten vaan.

maniavaihettakaan ollut ja kadulle ei asunnottomana kuole, kun mielisairaalaan pääsee varmaan säilöön pahemmilta pakkasilta pakoon ja kesät asuu vaikka teltassa.

Sormi (tai ruuvimeisseli) pois perseestä. Kaiken kurjuuden keskellä on pakko löytää edes jostain ilonaiheita, vaikka sitten mokailuista.

Ja nyt pillerit naamaan ettei vahingossa pääse eläkkeelle alle 40-vuotiaana.

Maaseudun Tulevaisuus on hyvä lehti. Pitää olla aika mielisairas, jos luulee sen olevan keskustalainen. :D

Maaseudun Tulevaisuus on hyvä lehti. Pitää olla aika mielisairas, jos luulee sen olevan keskustalainen. :D

Olisikohan äärivasemmistolainen mielisairas...

Hänen maniamokansa olivat näitä: ostettiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, mm. autoja minulle, sukulaisille, kavereille jne. Ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Pahinta oli se, että omaa markkina-arvoaan naismaailmassa piti kokeilla joka päivä. Mies on hyvännäköinen, ja kysyntää oli.



Minun oli lopulta pakko jättää hänet, kun hän petti minua ystävättäreni kanssa, eikä ollut edes eka kerta. Rakastan häntä vieläkin, vaikka aikaa on kulunut 7 vuotta.



Hänen manioitaan ei tarvitse nauraen muistella, vaan itkien. Niin hän teki itsekin masennuksen tullessa.



Outo aloitus.

Siskollani on kaksisuuntainen. Maniassa hän myös ostelee ihan kaikkea, mitä eteen sattuu. Vaatteita ja kenkiä on kaapit pullollaan, suurimmassa osassa hintalaput kiinni. Hän on ylipainoinen ja ostaa liian pieniä vaatteita, koska maniassa alkaa laihduttaa. kuitenkaan hän ei ehdi laihtua, kun masennus iskee.



Hän herää aamuyöstä ja soittelee kaikille tutuille ja joskus myös tuntemattomille, kun ei väsytä ja pää on täynnä hienoja ideoita. Hän tekee listoja tekemättömistä töistä ja alkaa leipoa valtavia taikinoita tuolloin aamuyöstä.



Hän puhuu taukoamatta eikä kuuntele muita, ei keskity mihinkään vaan säntäilee aiheesta toiseen.



Meitä omaisia ei todellakaan naurata. Ja myös tiedämme, että parin päivän päästä hän itkee sängynpohjalla.

muutkin ovat mokailleet samalla tavalla. Vielä ei itketä, naurattaa kyllä joka kerta kun muista lisää mokailujani.

Mutta älkää huoliko, kyllä tää tästä vielä itkuksi ja masennukseksi kääntyy.

osaako joku tarkemmin kuvailla tuota olotilaa maniassa?



Alkoi kiinnostamaan, tunnistaako/muistaako kuitenkin kaikki ihmiset, pystyykö käydä töissä jos on taipumus maniaan ym. Onko käytös ihan hallitsematonta? Pystyttekö olemaan tuon ajan yksin kotona ja hoitamaan päivittäin asia, kuten ruoan laitot, hygienian hoidon, lapset jos on ymym.



Anteeksi uteliaisuuteni, mutten ole ennen ymmärtänyt/tiennyt mitään maniasta.

Joo, outo aloitus. Tosin pisteet siitä, että yrittää nähdä edes sitten sen hauskan puolen, että edes joku "hyöty" sekoilusta.



Seurustelin maanikon kanssa enkä tajunnut, kun kerran arvostetussa asemassa oli, että oli ihan sekaisin. Haali hulluna lisää töitä aina, osteli lahjoja ihan hulluna koko ajan (synttäriksi esim. 20 kallista lahjaa ja ylläribileet)(ja joo, ei pitäisi olla kiittämätön, mutta se oli oudosti pelottavaa. tuli hirveä kiitollisuudenvelan tunne ja että itse ei lahjoineen riitä, kun itse on tottunut huolella valitsemaan yhden lahjan, joka merkitsee paljon. 20 lahjaa ja sitä vain tunsi jotenkin syyllisyyttä, jos ei osannut jokaisesta hulluna iloita ja kaikkia koruja heti käyttää), sitten alkoi pahoinpidellä, kun työstä liittyvä univelka alkoi sekoittaa mieltä kaikenlaiseen keksittyyn mustasukkaisuuteen, jopa menneisyyteen suuntautuvaan sellaiseen. Erota en saanut, stalkkasi töissä ja kotona, repi autoonsa, teki mitä vain. Lopulta alkoi pettää duunifrendinaisen kanssa, jota oli ensin haukkunut vuosia rumuudesta (lievästi vammaisen näköinen ja rupsahtanut) ja tyhmyydestä. Ei jättänyt rauhaan vuosia tuon jälkeen, yritti pakottaa naimisiin,uhkaili, leperteli, tuli töihin jne yms.



Onneksi on nyt ohi. Ainakin siis minun osaltani. Tuntuu sekoilevanm töissään suurilla suunnanmuutoksilla, huhuja kuulen, en halua tietää.

Tilaili maniassa kaikenlaista, onneksi ei mitään hirveän kallista. Jätti laskut maksamatta, Biletti vaikka joka ilta, tanssi, lauloi, iski naisia, purki saunan/pesuhuoneen ja aloitti remontin, joka ei meinanut valmistua koskaan.



Sitten kun mania vaihe on ohi ja aletaan kaiveleen että mistä päästä aloitetaan laskujen maksu ja tilausten peruminen. Aika ankeaa.



Viimeisimmän mania vaiheen aika jätti minut, ilmoitti vain että hän on sinkku ja se siitä.

pääsi lopultakin syrjäytyneiden kerhoon. Aiemmin yrittänyt kituutella pienillä tuloilla ja pystynyt nippanappa tulemaan toimeen ilman sossutukia.

Nyt tipahdin pohjalle, jonne halusinkin. Aiemmin olen ollut liian "terve" saadakseni yhteiskunnalta tukimuotoja selvimiseeni ja olen joutunut pärjäämään ilman sossuja, yms. rankempia mielenterveyspalveluja vaikka voin on ollut huono.

Palvelukotiin joutuminen 40-vuotiaana ei pelota, enemmän pelottaa tyhjä koti, tyhjä jääkaappi ja kasvava laskupino eikä edes puhelin toimi.

Ap heittäytyy täysillä yhteiskunnan turvaverkkojen varaan. Jos verkossa on juuri mun kohdalla reikä, ei voi mitään, silti naurattaa.

Hieno suoritus, kyllä nyt kelpaa seuraavat 50 vuotta elää hyödyttömänä, näkymättömänä, tarpeettomana ja avuttomana.