lasketteko koskaan niin jos lapsenne pyytää jotain kaupassa

Että ei kannata ainakaan yhtenään todeta lapselle tota. Olihan se kurjaa ajatella, että äiti joutuu tekemään puol päivää töitä jonkun tavarani tähden, mutta minä taas en lapsena tietenkään voinut mitenkään ansaita palkkaa ja siten tavaroitani... Ja oli mullakin raskaita koulupäiviä ja kokeita, mutta äidin työnteko olikin sitten ihan eri asia enkä voinut muka edes kuvitella miten raskasta se on.

toisaalta teen sen lähes kaikkien tavaroiden kohdalla niin ruoan kuin omien tavareoidenikin kanssa.



Lapsen kanssa olen alkanut tehdä listaa kaikesta siitä, mitä hän toivoo (tämän hetken toivomuksia on noin 25 hinnaltaan 20-80€). Jos tulee uusi toive, niin se lisätään listaan. Aika ajoin keskustellaan siitä, että mikä näistä toiveista on ensisijainen ja silloin puhutaan myös siitä, että kuinka kauan tuotetta kohtaan tehdään töitä.

Että ei kannata ainakaan yhtenään todeta lapselle tota. Olihan se kurjaa ajatella, että äiti joutuu tekemään puol päivää töitä jonkun tavarani tähden, mutta minä taas en lapsena tietenkään voinut mitenkään ansaita palkkaa ja siten tavaroitani... Ja oli mullakin raskaita koulupäiviä ja kokeita, mutta äidin työnteko olikin sitten ihan eri asia enkä voinut muka edes kuvitella miten raskasta se on.

Voihan sitä paikkaa vaihtaa. Lapsi menee töihin ja vanhempi kouluun. Vanhempi kyllä selviää koulusta mutta mites lapsi töistä?

Lapsi ansaitsee asioita tottelemalla, menestymällä koulussa, olemalla kiltti ja tekemällä kotitöitä. Kun minä olin pieni nämä kaikki piti täyttyä jos edes haaveili jostain tavarasta (paitsi pakolliset). Meillä on lasten kanssa sama juttu. Emme osta heille vaan sen takia että he lauavat tai että he eivät ole vähään aikaan saaneet mitään. Tavarat pitää ansaita.

ei lapset yleensä saaneet mitään lelu- tms. extraa kauppareissulla, jos ei ollut etukäteen sovittu. Jos saivat, sovittiin erikseen, että sen saa vaikka palkaksi, kun on tehnyt jonkun ylimääräisen kotityön, mutta ihan muuten vaan pyytämällä ei ostettu silloinkaan, kun ei ihan joka penniä tarvinnut laskea.

Että ei kannata ainakaan yhtenään todeta lapselle tota. Olihan se kurjaa ajatella, että äiti joutuu tekemään puol päivää töitä jonkun tavarani tähden, mutta minä taas en lapsena tietenkään voinut mitenkään ansaita palkkaa ja siten tavaroitani... Ja oli mullakin raskaita koulupäiviä ja kokeita, mutta äidin työnteko olikin sitten ihan eri asia enkä voinut muka edes kuvitella miten raskasta se on.

Voihan sitä paikkaa vaihtaa. Lapsi menee töihin ja vanhempi kouluun. Vanhempi kyllä selviää koulusta mutta mites lapsi töistä?

Lapsi ansaitsee asioita tottelemalla, menestymällä koulussa, olemalla kiltti ja tekemällä kotitöitä. Kun minä olin pieni nämä kaikki piti täyttyä jos edes haaveili jostain tavarasta (paitsi pakolliset). Meillä on lasten kanssa sama juttu. Emme osta heille vaan sen takia että he lauavat tai että he eivät ole vähään aikaan saaneet mitään. Tavarat pitää ansaita.

Siis nyt aikuisena selviän oikein mainiosti töistäni, joten paikanvaihdos on oikein onnistunut. Itselläni oli keskiarvo 9,4-9,8 koko kouluajan, olin kiltti ja tein paljon kotitöitä. tavaroita en pyytänyt, ainoastaan vaatteita jos minulla oli esimerkiksi vain yhdet jalkaan mahtuvat housut. Siltikin äiti syyllisti rahanmenosta ja sen tienaamiseen menevästä ajasta. Olin kyllä aika äimänkäkenä että minä ihmettä minun olisi pitänyt tehdä ansaitakseni tarpeelliset vaatteet vaikkapa. Varmaan mennä sinne töihin jo ala-asteella.

Lähinnä mittailen sitä kuinka tärkeänä lapsi pitää jotakin asiaa omalla mittapuullaan ja kiellänkö vain korostaakseni auktoriteettiani/ ollessani liian väsnyt keskustelemaan/ myönnynkö vain siksi, etten kestä lapsen pettymystä.



Pohdin miltä pohjalta teen ratkisuni suuntaan tai toiseen, mutta ennen kaikkea katson sitä lapsen näkökulmasta. Katson, että voin perustella päätökseni.



"Jooo... Ota vaan, ihan edullinen tuo on."

"Tuo on tosi hieno, mutta taitaa olla niitä juttuja, joita pyydetään joulupukilta myöhemmin"

"Ei, tänään ei osteta karkkia, kun huomenna on kuitenkin oikea karkkipäivä".



tai isommille: nyt on sen verran heikko rahatilanne, että siirtyy myöhemmäksi. Onko tämä hankinta pakollinen koulun takia? Jne.

niin, ja vastaus kysymykseen: en koskaan laskenut lapsille tavaroiden arvoa noin. Minäkin yritin opettaa suhteellisuutta sillä tavalla, että kerroin, mistä tarpeellisesta/mieluisasta pitäisi luopua, jos tuo ylimääräinen ostos tehtäisiin. Välillä lapset tutkivat kaikkia hintoja innokkaasti, ja luulivat, että mitä halvempaa sen parempaa. Silloin sanoin, että aina ei tarvitse ajatella, että mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Että esimerkiksi voi ostaa jotain kalliimpaa herkkukarkkia, mutta ostaa sitä vähemmän kuin niitä tarjousirttareita. Sellaisesta terveyskin kiittää.¨



Ei ole ihan yksinkertaisia asioita nämä.

Jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa. Silloin ei voi ostaa, vaikka lapsi kuinka toivoisi. Mutta ei se ole lapsen vika, ettei mulla ole rahaa, en siis häntä mitenkään syytä, totean vaan. Silloin kun on rahaa niin mielelläni ostan lapselle hänen toivomiaan tavaroita. En koskaan laske, että miten kauan joudun istumaan töissä jonkun lapsen tavaran takia.

Turhakkeet ovat minusta niin ärsyttäviä ihan sinänsä (sekä siksi että ne opettavat että koko ajan pitäisi itseisarvollisesti saada jotain uutta, viis siitä miten typerä se itse uusi asia oikeasti on, että ihan säilytystilan ja siivoamisen kannalta) etten ole tarvinnut lisää syitä olla ostamatta niitä.

jos ei ole rahaa niin ei ole. ei varmasti ole lapsen vika ettei wt-mammaa kiinnostanut viitata koulussa

Mutta eihän se nyt lapsille auennut. Että jos äiti joutuu tekemään tunnin töitä jonkun lelun eteen kun itse olisi ollut valmis tekemään vaikka kaksi päivää samaisen lelun eteen... Toisekseen vanhempani olivat alkoholisteja ja minä luin Alkon hinnastoa ja laskin, kuinka monta lelua / vaatetta tms. olisin saanut yhden viikonlopun viinojen tai tupakoiden hinnalla...



No joo. Itsekseni kyllä lasken lähinnä lasten harrastusten hintoja, koska ne ovat todella suuria ja niiden eteen saa oikeasti tehdä monta päivää töitä joka kuukausi. En minä sitäkään yleensä lapsille mainosta paitsi silloin jos ruikuttavat jotain ihan älytöntä tms.

Töissä on yleensä pakko olla tietty tuntimäärä, riipumatta siitä mihin palkan käyttää ja jääkö jotain yli. Itse pärjäisin hyvin 50 % työajalla, mutta tällä alalla se ei onnistu.



Toisaalta aika harvassa työssä palkallisia ylitöitä on saatavilla juuri niin paljon kuin haluaa ja juuri silloin kuin olisi tarve jotain ostaa. Itse esim. Eli eiköhän se valinta enemmän ole siinä mitä tietyllä rahamäärällä ostetaan ja mitä ilman päätetään olla.



Tuolla ajattelulla myös säästäminen muuttuu aika vastenmieliseksi. Rohkaisee enemmänkin kädestä suuhun elämiseen.

mutta en tietenkään lapselle sano, koska ei hänellä ole riittävän kehittynyt ajan tai rahan taju. Samoin mietin joskus omistakin hankinnoista että tämän takia sitten olen 2 päivää töissä tms.

Kun annoin lapsille omat rahat lompsakkoon. Toinen ostaa tosi harkitusti ja toinen tuhlasi kaikki heti. Toinen lapsi ei malta ostaa enää mitään kun laskee rahansa niin tarkasti eikä halua että ne menee kaikki nopeasti. Jos lapsi haluaa jotain, kysyn onko niillä rahaa maksaa se ja jos ei niin siitä ei enää keskustella. Mulla on säästynyt kivasti rahaa.. :)