Näin viimeyönä unta isästäni, en ole moneen vuoteen
enää hänestä nähnyt unta. Isä kuoli kymmenisen vuotta sitten ja emme todellakaan olleet väleissä. Kuoleman jälkeen näin monta vuotta sellaisia unia, joissa huusin isälle, jopa löin ja potkin. Niin paljon vihamielisyyttä jäi häntä kohtaan.
No, viimeyön uni oli aivan erilainen. Istuin yksin entisessä olohuoneessamme ja olin todella surullinen. Isä tuli siihen, en muista sanoiko hän minulle jotain unessa. Muistan kun unessa aivan hetken mietin, että tiuskaisenko isälle jotain vai en ja sitten päätinkin yht'äkkiä avautua asiallisesti surustani. Kysyin häneltä apua mua surettaneeseen ja ahdistaneeseen asiaan ja yllättäen isäni vastasi pohdiskelevan asiallisesti. Olin unessa jotenkin tosi hämmästynyt ja olen vieläkin!
En näe kovin usein unia - tai ainkaan muista niitä enää aamulla, mutta joskus on herätessä on ollut tunne kuin olisin juuri aidosti käynyt tapaamassa jotakuta vanhaa tuttua. Viimeksi viime keväänä tapasin unessa yli 10 vuotta sitten kuolleen koirani. Kun heräsin, harmittein vain sitä, että uni olisi saanut jatkua pitempääm. Unesta jäi hyvä ole pitkäksi aikaa. Se oli niin selkeä ja realistinen, että tuntui aivan siltä kuin olisin todella pitkästä aikaa tavannut vanhan rakkaan kaverini. Kukapa tietää - ehkä todella tapasinkin...