Kävikö sinun pimpille näin. Dokumentti synnytyksessä rikki menneet.

kun en oikeastaan jaksanut edes yrittää ymmärtää kun en ole ruottinkielinen?

Ei ollut kuvia miten oli mennyt rikki?



Itse menin kyllä pahasti rikki ja jäljet ovat näkyvissä, mutta onneksi mtn toimintahäiriöitä ei tullut pimppaan. Sulkijalihaksen repeytyminen ja myöh arpeutuminen aiheuttaa kyllä jonkin verran haittaa.

ekassa synnytyksessä ommeltiin yksi pieni repeämä vähän hassusti, jonka huomaa kyllä kun tarkasti katsoo peilillä. Muistan kätilön kysyneen työpariltaan, että "miten laittaisit tämän"... :D Varmaan siksi repesi, kun lapsi syntyi käsi poskella, eikä kätilö ehtinyt hakea saksia. Juoksi kyllä jo jollekin kaapille, mutta kun ponnistus oli niin nopea niin sai rynnätä äkkiä takaisin.



Tuo kohta on näkynyt aina raskausaikana, kun paikat on turvoksissa, muuten saa kyllä aika tarkasti katsoa.



Harmi kun minäkään en ihan niin hyvin ymmärrä ruotsia, että jaksaisin katsoa kokonaan. Ärsyttää kun jää sanoja ja merkityksiä ymmärtämättä.

syynä todella väkivalloin tehty hätä-imukuppiveto, oikeasti olisi pitänyt leikata mutta leikkuriin ei päässyt joten lääkäri päätti imuvetäistä ulos lapsen joka ei ollut vielä edes ponnistusvaiheessa kunnolla. Kudokset eivät saaneet yhtään venyä (en siis kerennyt vielä edes kertaakaan ponnistamaan) kun lapsi vedettiin väkivalloin ulos, kaksi ihmistä kiskoi lasta, ja koko persaus repesi.



Monta repeämää eri suuntiin, väliliha repesi kokonaan, sulkijalihas poikki, koko alaosasto ihan suikaletta ja kesti pitkään kun tikattiin, vissiin toistasataa tikkiä, aikamoista askartelua että saatiin "tunnistettavan näköinen objekti" rakennettua. Emätin ommeltiin niin että lekuri laittoi sormen sisään ja alkoi sormensa ympärille sitten kasailemaan jotain lihassuikaleista ja kudoksenriekaleista :)



Nyt jo naurattaa, silloin itketti. Tuo korjausompelukin tehtiin synnytyssalissa kun leikkuriin ei päässyt (näin takahikiällä). Olin valveilla koko ajan ja kuulin kaiken mitä puhuttiin, ja tiesin tilanteen vakavuuden.



istumaan en pystynyt 4 kuukauteen ollenkaan, kakkavaipat oli jalassa pari kuukautta, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa kuntoutui. Seuraavat synnytykset sitten oli sektioita yllättäen.



Ja KYLLÄ, olisin todella halunnut kuulla tällaisesta etukäteen. En kannata sitä että asialla pelotellaan, mutta olisi ihan oikeasti ollut korrektia kertoa että mitä imukuppi voi esim aiheuttaa ja miten siitä sitten toivutaan. Tuli vähän yllärinä ja jäin asian kanssa ihan yksin, lähettivät vaan synnäriltä kotiin että "pärjäile". Ei mitään jatkoseurantaa, ei keskustelua tapahtuneesta, ei kontrollia kuntoutuksesta. Kävin sitten itse omalla rahalla yksityisellä fysioterapeutilla pitkään kuntouttamassa alakertaa. Kalliiksi tuli.

syynä todella väkivalloin tehty hätä-imukuppiveto, oikeasti olisi pitänyt leikata mutta leikkuriin ei päässyt joten lääkäri päätti imuvetäistä ulos lapsen joka ei ollut vielä edes ponnistusvaiheessa kunnolla. Kudokset eivät saaneet yhtään venyä (en siis kerennyt vielä edes kertaakaan ponnistamaan) kun lapsi vedettiin väkivalloin ulos, kaksi ihmistä kiskoi lasta, ja koko persaus repesi.

Monta repeämää eri suuntiin, väliliha repesi kokonaan, sulkijalihas poikki, koko alaosasto ihan suikaletta ja kesti pitkään kun tikattiin, vissiin toistasataa tikkiä, aikamoista askartelua että saatiin "tunnistettavan näköinen objekti" rakennettua. Emätin ommeltiin niin että lekuri laittoi sormen sisään ja alkoi sormensa ympärille sitten kasailemaan jotain lihassuikaleista ja kudoksenriekaleista :)

Nyt jo naurattaa, silloin itketti. Tuo korjausompelukin tehtiin synnytyssalissa kun leikkuriin ei päässyt (näin takahikiällä). Olin valveilla koko ajan ja kuulin kaiken mitä puhuttiin, ja tiesin tilanteen vakavuuden.

istumaan en pystynyt 4 kuukauteen ollenkaan, kakkavaipat oli jalassa pari kuukautta, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa kuntoutui. Seuraavat synnytykset sitten oli sektioita yllättäen.

Ja KYLLÄ, olisin todella halunnut kuulla tällaisesta etukäteen. En kannata sitä että asialla pelotellaan, mutta olisi ihan oikeasti ollut korrektia kertoa että mitä imukuppi voi esim aiheuttaa ja miten siitä sitten toivutaan. Tuli vähän yllärinä ja jäin asian kanssa ihan yksin, lähettivät vaan synnäriltä kotiin että "pärjäile". Ei mitään jatkoseurantaa, ei keskustelua tapahtuneesta, ei kontrollia kuntoutuksesta. Kävin sitten itse omalla rahalla yksityisellä fysioterapeutilla pitkään kuntouttamassa alakertaa. Kalliiksi tuli.

Esim se, että kertoo että puudutteet lisää huimasti imukuppisynnytyksen riskiä on ällöttävää propagandaa, ja luomusynnytykseen tähtäävät ääliöitä marttyyreja.

Ei sitä jaksa aina alusta alkaen alkaa selittämään kuinka pitkään ja hartaasti sitä on itse tutkinut kaikkea synnytykseen liittyvää, erilaisia riskejä, miten eri toimenpiteet liittyy toisiinsa ja miten ne lisää erinäisten komplikaatioiden riskejä...

Äidit ottaa mieluummin nokoset avautumisvaiheessa epiduraalin turvin, ja sitten itkee kun vauva tulee ulos miten sattuu imukupilla avustettuna virheasennossa.

muutama tikki kolmessa ekassa synnytyksessä, ja viimeisessä jotain nirhaumia. Ei ollut puudutteita, ja kävelin tai seisoin synnytyksen alusta loppuun. Eikä siksi, että olisin pyrkinyt "sankariäidiksi", vaan pelkään kuollakseni kaikkia toimenpiteitä (en uskaltanut antaa edes pinniä laittaa tai puhkaista kalvoja). Onneksi niihin ei ole tarvinnut mennä, tuuria tai mitä lie.

syynä todella väkivalloin tehty hätä-imukuppiveto, oikeasti olisi pitänyt leikata mutta leikkuriin ei päässyt joten lääkäri päätti imuvetäistä ulos lapsen joka ei ollut vielä edes ponnistusvaiheessa kunnolla.

imukuppiveto, siis että oliko lapsella joku hätänä, kun olisi pitänyt mennä leikkuriin? Itseäni kiinnostaa erilaiset syyt, miksi joudutaan yhtäkkiä sektioon. Sydänäänten heikkeneminen jne.

Ja kuulostaa kauhealta tuo sun tarina. Kolme synnytystä takana, neljäs edessä, ja vaikka kaikki on aina mennyt tosi hyvin, niin pelottaa että yhtäkkiä käykin noin! En tiedä onko se edes mahdollista useasti synnyttäneelle, tietääkö joku?

syynä todella väkivalloin tehty hätä-imukuppiveto, oikeasti olisi pitänyt leikata mutta leikkuriin ei päässyt joten lääkäri päätti imuvetäistä ulos lapsen joka ei ollut vielä edes ponnistusvaiheessa kunnolla. Kudokset eivät saaneet yhtään venyä (en siis kerennyt vielä edes kertaakaan ponnistamaan) kun lapsi vedettiin väkivalloin ulos, kaksi ihmistä kiskoi lasta, ja koko persaus repesi. Monta repeämää eri suuntiin, väliliha repesi kokonaan, sulkijalihas poikki, koko alaosasto ihan suikaletta ja kesti pitkään kun tikattiin, vissiin toistasataa tikkiä, aikamoista askartelua että saatiin "tunnistettavan näköinen objekti" rakennettua. Emätin ommeltiin niin että lekuri laittoi sormen sisään ja alkoi sormensa ympärille sitten kasailemaan jotain lihassuikaleista ja kudoksenriekaleista :) Nyt jo naurattaa, silloin itketti. Tuo korjausompelukin tehtiin synnytyssalissa kun leikkuriin ei päässyt (näin takahikiällä). Olin valveilla koko ajan ja kuulin kaiken mitä puhuttiin, ja tiesin tilanteen vakavuuden. istumaan en pystynyt 4 kuukauteen ollenkaan, kakkavaipat oli jalassa pari kuukautta, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa kuntoutui. Seuraavat synnytykset sitten oli sektioita yllättäen. Ja KYLLÄ, olisin todella halunnut kuulla tällaisesta etukäteen. En kannata sitä että asialla pelotellaan, mutta olisi ihan oikeasti ollut korrektia kertoa että mitä imukuppi voi esim aiheuttaa ja miten siitä sitten toivutaan. Tuli vähän yllärinä ja jäin asian kanssa ihan yksin, lähettivät vaan synnäriltä kotiin että "pärjäile". Ei mitään jatkoseurantaa, ei keskustelua tapahtuneesta, ei kontrollia kuntoutuksesta. Kävin sitten itse omalla rahalla yksityisellä fysioterapeutilla pitkään kuntouttamassa alakertaa. Kalliiksi tuli.

Lähestulkoon näin, mutta parani nopeampaa.

t 3

kertoo siitä että näitä naisia ei ollut "korjattu" synnytyksen jälkeen vaan kätilö oli tikannut/kasannut parhaansa mukaan repeymät. Specialistin mukaan korjaavaleikkaus on tehtävä 2-tunnin sisällä synnytyksestä. Näitä naisia on enemmän kuin tilastot väittää koska kätilöt pimittävät ja väheksyvät vakavia vammoja. Nainen häpeää vaivaansa joka estää häntä hakemasta apua. Vaikka väliliha on ehjä emätin voi olla pahasti repeytynyt jonka kätilö kursii kasaan. Kätilön maine ja palkka kärsii jos hän ilmoittaa tarvitsevansa kirurgin ja leikkaussalin. se maksaa myös yhteiskunnalle likaa. Dokkarissa kerrotaan että tällainen käytäntö on hyvin yleistä synnytyssaleissa. Haastattelussa kokenut kätilö kertoi miten nuoret kokemattomat kätilöt tekevät hallaa pätemällä väärässä tilanteessa. Diagnoosin tehnyt lääkäri sanoo etää "tämän pitäisi nähdä sokeakin mitä on tapahtunut synnytyksessä" ei epäilystäkään. Silti naisia hoitavat kätilöt kiistävät asian. Parhaansa ovat tehneet ei muuta.

olen siis se "peffa repesi" tapaus ja uskon että mulla juuri epiduraali pysäytti synnytyksen etenemisen ja vei supistukset ja ponnistuksen tarpeen pois. Olisin jättänyt epiduraalin ottamatta jos olisn tiennyt.



Ikävä kyllä näistäkään asioista ei puhuta oikein tai oikealla foorumilla. Epiduraali voi aiheuttaa epäsuorasti tällaisen vakavan synnytysvamman. Lääkäri sanoi että minun kaltaiseni tapaukset joille tulee 3. asteen repeämä (eli peräsuolen sulkijat poikki) ovat LISÄÄNTYNEET vauhdilla epiduraalin myötä, mutta virallisesti syy-yhteyttä ei voi eikä saa tunnustaa.

olen siis se jolla ahteri repesi, ja syynä imuvetoon oli hätätila. Lapsi oli vielä niin kanavassa (ei näkynyt päälakea yms) että oikeasti olisi pitänyt leikata, mutta kun oli hätä kyseessä, niin lääkärit ei silloin mieti yhtään sitä että repeääkö äidin toosa vai ei. Silloin ainoa mikä ratkaisee on lapsen elämä ja terveys, ja silloin lapsi tosiaan revitään ulos niin että äidiltä liha irtoaa ja veri lentää!



ja haluan korostaa että en ole katkera ja hoitovirhettä ei tapahtunut, muulla tavoin siis kuin että syrjäkylillä ei ollut virka-ajan jälkeen leikkaussalivalmiutta ollenkaan. Lapsi selvisi vammoitta, ja äidin ahterikin sitten vuoden päästä tapahtuneesta oli jo kohtuukunnossa kuntoutuksen jälkeen.

Epävarma ja aina myös tulevat ja tarvittaessa myös ompelevat. Meidän sairaalassa kynnys pyytää apua on erittäin matala, niin toisilta kätilöiltä, obstetrikoilta kuin pediatreiltakin.

noin 3% mutta se ei ole todellinen luku vaan luku on 10% luokkaa. Tilastot on pidettävä pieninä koska muutoin kärsii klinikan maina.

olen siis se jolla ahteri repesi, ja syynä imuvetoon oli hätätila. Lapsi oli vielä niin kanavassa (ei näkynyt päälakea yms) että oikeasti olisi pitänyt leikata, mutta kun oli hätä kyseessä, niin lääkärit ei silloin mieti yhtään sitä että repeääkö äidin toosa vai ei. Silloin ainoa mikä ratkaisee on lapsen elämä ja terveys, ja silloin lapsi tosiaan revitään ulos niin että äidiltä liha irtoaa ja veri lentää! ja haluan korostaa että en ole katkera ja hoitovirhettä ei tapahtunut, muulla tavoin siis kuin että syrjäkylillä ei ollut virka-ajan jälkeen leikkaussalivalmiutta ollenkaan. Lapsi selvisi vammoitta, ja äidin ahterikin sitten vuoden päästä tapahtuneesta oli jo kohtuukunnossa kuntoutuksen jälkeen.

Se toinen perseensä repinyt, mulla korjattiin kyllä heti leikkurissa ja hyvin kai korjattiinkin, mutta tietysti on jälkiä näkyvissä.

Minä synnytin kyllä luomuna eli puudutukset ei olleet syynä vaan se napanuora kun lapsi ei laskeutunut ja alkanut tulemaan. Ei se tullut vetämälläkään vaan sitten kun kun kätilö laittoi kätensä sisääni ja katkaisi sinne napanuoran joka oli 3,5x kaulan ympärillä. Sen jälkeen laps syntyi vauhdilla.

Virheasennoista suurin osa on olemassa ennen kuin äiti edes on vielä sairaalassa.

syynä todella väkivalloin tehty hätä-imukuppiveto, oikeasti olisi pitänyt leikata mutta leikkuriin ei päässyt joten lääkäri päätti imuvetäistä ulos lapsen joka ei ollut vielä edes ponnistusvaiheessa kunnolla. Kudokset eivät saaneet yhtään venyä (en siis kerennyt vielä edes kertaakaan ponnistamaan) kun lapsi vedettiin väkivalloin ulos, kaksi ihmistä kiskoi lasta, ja koko persaus repesi.

Monta repeämää eri suuntiin, väliliha repesi kokonaan, sulkijalihas poikki, koko alaosasto ihan suikaletta ja kesti pitkään kun tikattiin, vissiin toistasataa tikkiä, aikamoista askartelua että saatiin "tunnistettavan näköinen objekti" rakennettua. Emätin ommeltiin niin että lekuri laittoi sormen sisään ja alkoi sormensa ympärille sitten kasailemaan jotain lihassuikaleista ja kudoksenriekaleista :)

Nyt jo naurattaa, silloin itketti. Tuo korjausompelukin tehtiin synnytyssalissa kun leikkuriin ei päässyt (näin takahikiällä). Olin valveilla koko ajan ja kuulin kaiken mitä puhuttiin, ja tiesin tilanteen vakavuuden.

istumaan en pystynyt 4 kuukauteen ollenkaan, kakkavaipat oli jalassa pari kuukautta, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa kuntoutui. Seuraavat synnytykset sitten oli sektioita yllättäen.

Ja KYLLÄ, olisin todella halunnut kuulla tällaisesta etukäteen. En kannata sitä että asialla pelotellaan, mutta olisi ihan oikeasti ollut korrektia kertoa että mitä imukuppi voi esim aiheuttaa ja miten siitä sitten toivutaan. Tuli vähän yllärinä ja jäin asian kanssa ihan yksin, lähettivät vaan synnäriltä kotiin että "pärjäile". Ei mitään jatkoseurantaa, ei keskustelua tapahtuneesta, ei kontrollia kuntoutuksesta. Kävin sitten itse omalla rahalla yksityisellä fysioterapeutilla pitkään kuntouttamassa alakertaa. Kalliiksi tuli.

Esim se, että kertoo että puudutteet lisää huimasti imukuppisynnytyksen riskiä on ällöttävää propagandaa, ja luomusynnytykseen tähtäävät ääliöitä marttyyreja.

Ei sitä jaksa aina alusta alkaen alkaa selittämään kuinka pitkään ja hartaasti sitä on itse tutkinut kaikkea synnytykseen liittyvää, erilaisia riskejä, miten eri toimenpiteet liittyy toisiinsa ja miten ne lisää erinäisten komplikaatioiden riskejä...

Äidit ottaa mieluummin nokoset avautumisvaiheessa epiduraalin turvin, ja sitten itkee kun vauva tulee ulos miten sattuu imukupilla avustettuna virheasennossa.