Onko sinunkin lapsesi alle keskiverron kaikessa?
Niin, missä ovat ne vanhemmat, joiden lapset eivät ole lahjakkaita ja älykkäitä missään lajissa? Onko täällä ketään muuta, ketä harmittaa alisuoriutuva lapsi, ja joka syyttää siitä lähinnä itseään ja huonoja geenejään?
Aina kun tuntuu löytyvän niitä, joiden lapset osaa ja tekee ja pystyy ja loistaa jokaisella elämänalueella.
Niin entäs me muut?
Kommentit (14)
lapsi jolla ei voi ollenkaan kehuskella kavereille. Hän ei ole mitenkään erityinen missään, ei edes keskiverto, vaan kasvaa ja kehittyy omaa hidasta tahtiaan. On nyt nelivuotias, ja kaikki tuntemani samanikäiset ovat noin yleensä ottaen edellä kaikessa.
Mut en mä enää häpeä häntä, sekin aika joskus oli. Lapsi on niin pieni ettei vielä aivan tajua ettei ole yhtä hyvä kuin muut, joten nyt on sinänsä hyvä tilanne ettei lapsen puolesta harmita.
Meillä lapset tuntuvat tulevan vanhempiinsa. Onneksi tasapainotamme toisiamme puolisoni kanssa, kummallakin on hitusen erilaisia ominaisuuksia. Lapset sitten ovat erilaisia mixauksia meistä.
Kyllä välillä ketuttaa kun se hitusen heikompi osaaja koulussa ei oikein syty opiskelulle. Toisaalta myös joskus häiritsee se vähemmän sosiaalinen lapsi, joka viihtyy omassa rauhassaan. Ja joskus ärsyttää se kuumakalle tai tahtolapsi. Kaikki nämä ominaisuudet löytyvät tietenkin jommasta kummasta vanhemmasta...
Toisaalta onneksi myös lapsissa on niitä hyviä ominaisuuksia, jotka myös tuntuvat löytyvän edes jommasta kummasta vanhemmasta. Joskus sitä miettii että ompa kiva kun tuo ominaisuus on periytynyt niin hyvin.
Mutta kummasti ne lasten ominaisuudet/kyvyt/puutteet taidoissa ja mahdollisuuksissa on johdettavissa meihin vanhempiin. Oikealla asenteella ja työtä tekemällä niitä saa paikattua ja paranneltua, mutta se lähtötaso on mitä on kaikesta yrityksestä huolimatta.
Melko harvassa ovat lapset jotka ovat alle keskiarvon kaikessa. Että ei löydy mitään missä olisi edes keskitasossa. Ei esim. ole ruokahalultaan tavallinen, nukahda kohtalaisen helposti, omaa jonkinlaista rytmitajua, omista jokseenkin kauniita silmiä tai ole melko iloinen luonteeltaan.
Minusta on hassua että sitä pidetään lesoiluna jos kertoo että oma lapsi on jossain yksittäisessä asiassa kehittynyt nopeammin kuin moni muu. Kun samalla tietenkin on kymmeniä asioita joissa hän on keskitasoa tai huonompi kuin muut.
Minulla on viisi lasta joista jokainen on hyvä jossain asioissa mutta myös alle keskiverron joissakin asioissa. Ihan normaalia.
Yanica oppii lukemaan 2,5 -vuotiaana ja Mico on päiväkuiva 3 kk iässä.
Toinen on yleishyvä koulussa spesialiteettina on loistavat kuvaamataidelahjat. Hänestä veikataan arkkitehtiä tai kuvataiteilijaa.
Toinen on kielinero ja tuleva Idols-voittaja eli tooodella hyvä laulamaan.
Itse olen aina ollut sellainen tasan ysin ihminen. En surkea missään, mutta en myöskään nero missään.
että jokaisella ihmisellä on joku asia, missä hän on hyvä. Ehkä sinun lapsesi ei ole vielä löytänyt omaa vahvuuttaan.
minun lapseni on yli keskiverron kaikessa, huippuälykäs ja sosiaalisesti taitava sekä maailman kaunein - tietysti.
Kai sitä nyt aina omasta lapsesta löytyy jotain ylpeilyn aiheita?
toinen keskivaikeasti kehitysvammainen. Keskiarvo tuosta on varmaan jotain tavistasoa.
Lapset ole lahjakkaita missään :(
olen siis AV:n ainoa huono luuseri.
Kirjoitin C.n paperit lukiossa, ja tein ihan hirveästi töitä sen eteen! Kielet, matikka, kemia ja fysiikka ja matematiikka aina mennyt yli hilseen minulla! Vaikka olisin päntännyt kuinka, kielet todella vaikeata minulle: en muista sanoja, en ymmärrä kielenrakennetta ja kielioppia. Matikkapää todella huono joten fysiikkakin vaikeaa, ja kemian salat eivät ikinä minulle avaudu, koska on niin vaikea aine.
Kirjoitin juuri ja juuri M:n reaalista (uskonto) ja luin ihan hirveästi kurssikirjoja ja vihkoja! Luin n. 12 tuntia päivässä, ja siis oli pisteestä kiinni että just ja just sain M:n kirjoitettua niinkin helposta aineesta kuin reaalista...
En ole liikunnallinen, en osaa piirtää, enkä ole myöskään musikaalinen. Olen kova kuitenkin lukemaan ja kiinnostunut todella monista asioista, sekä ahkera koulussa ollut aina.
Olisin halunut yliopistoon, mutta kun ei vaan paukut riitä! Olen siis todella ahkera, mutta huono oppilas. Ja vaikka olisin päässytkin jostakin kummasta yliopistoon, niin en olisi ikinä valmistunut koska ruotsi ja englanti niin vaikeaa minulle oppia (ja olisi varmaan pitäntyt osata, mm. jos kurssikirjoja osa vieraalla kielellä).
Joo, ja lapset yhtä tyhmiä koulussa kuin minä, ahkeria mutta huonoja oppimaan.
On erittäin pienikokoinen, laiha ja heiveröinen. Ei oikein pärjännyt koulussa aluksi, vaan joutui käymään tokaluokan kahdesti. Nyt pärjää jotenkuten. Pelaa salibandyä, mutta on joukkueen huonoimmistoa, toki on omaan tasoonsa nähden kehittynyt, mutta joukkueen tasoon nähden on huono. On myös pari muuta harrastusta joissa pärjää jotenkuten, mutta ei mitenkään erinomaisesti.
Pojalla ei ole oikein kavereita, tai no on, mutta ne vaihtuu usein.
Äkkiseltään en keksi, missä lapseni olisi erityisen hyvä. Oppi kävelemäänkin myöhään ja puhumaan. Syömäänkin se on tosi huono.
väliä? Oikeasti. Jos pärjää joten kuten ja osaa olla toisten ihmisten kanssa niin elämä sujuu tod näk ihan mallikelpoisesti. Pojilla on vielä sikäli hyvä tuuri, että niiden duunariammateista maksetaan. Jos sä olet hyvä raksamies/ asentaja (mikä ala vaan) niin sulla on ihan hyvä palkka ja kohtuullinen työaika. Mitä saa suurin osa 10:n tytöistä palkkaa ja paljonko ne tekee sen eteen töitä?
Meillä yksi lapsista ei loista koulussa, mutta on liikunnallisesti taitava ja kivannäköinen.
Toinen lapsista on loistava koulussa ja liikunnassa, mutta sosiaalisesti vähän vetäytyvä ja ujo.
Kolmas on sitten vielä aika nuori luonnehdittavaksi, mutta vaikuttaa pärjäävän koulussa ja on söpö, sekä sosiaalinen, mutta ei varsinaisesti lahjakas missään erityisesti.
Varsinaisesti lapsen taitoja merkittävämpänä asiana pitäisin sitä miten vanhempi ja muut lapsen läheiset ihmiset näkevät ja kokevat lapsen. Vanhempi voi auttaa lasta kehittämään niitä hitusen heikohkoja osa-alueita, mutta erityisesti lasta loistamaan niillä vahvoilla osa-alueilla. Vasta kun lapsi itse kokee itsensä hyväksi ja uskoo siihen, niin puhkeaa kukkaan. Ja usko itseensä vahvistaa omaa käsitystä ja uskallusta, sekä tuo sitä kautta positiivisen kierteen ja onnistumisia. Siitä se lapsen vahvuus kumpuaa:)