Hyvännäköinen ja mukava. Kuitenkin yksin. Miten sellaiseksi muka päätyy?

Aina joku mulkero joka lopulta jättää...

Hirviö puoliso ehdokkaille?

Liian ujo?

Jokin luuranko kaapissa?

Rima aivan liian korkealla?

kaltaisiaan voisi tavata, on pettynyt kunnolla parisuhteeseen, eikä mistään hinnasta halua lapsilleen uusperhettä. Eli vapaaehtoisesti.

kokonaan yksin, ilman ystäviä?

No, molemmissa tapauksissa voi olla ihan oma valinta. Tai kokenut jotain selllaista ettei päästä ketään lähelleen, ei osaa tai ei halua.

Kuvaus sopisi loistavasti 35v työkaveriini. Hän on ollut yksin miehensä kuolemasta lähtien vaikka uudenkin saisi.

Ymmärrän aivan hyvin. En minäkään erityisesti etsinyt miestä, enkä edes halunnut, kunnes tämä oikea tuli kohdalle. Ja jos se kuolisi tai jättäisi, ei olisi mitään mielenkiintoa etsiä ketään uutta.

Mukavat ja kivannäköiset (muutenkin kuin omasta mielestään) ovat kyllä harvinaisia kultakimpaleita.

työssäkäyvää ja terveydestään huolehtivaa sinkkunaista. Kaikilla oikeastaan sama juttu eli pystymme huolehtimaan omista raha-asioistamme eikä ole vauvakuumetta. On siis varaa olla valikoiva. Miksi "tyytyä" mihinkään sellaiseen joka ei oikeasti miellytä?

Tai en tiedä, että onko valikoiva oikea sana, mutta jos ei löydy samanhenkistä seuraa, niin aika raskasta olisi yrittää ryhtyä parisuhteeseen, jossa ei ole kovin paljon yhteistä - kiinnostuksenkohteita, huumoria tai elämänkatsomusta.



Tämä tuntuu olevan ystävilläni se "ongelma". Suurimmalla osalla on takana pitempi suhde, joka päättyi, eikä halua yrittää väkisin muodostaa uutta, jos sopivaa ihmistä ei osu kohdalle.

miehiä ei ollenkaan.



Miehet pelkää tasokkaita naisia ja valitsevat mieluummin lihomaan taipuvaisen ja työtävieroksuvan vaimon. Sitten he valittavat koko loppuelämänsä vaimonsa kiloista ja siitä että joutuvat elättämään hänet. Samanaikaisesti salaa haaveilevat näistä tasokkaista naisista, joita kyllä olisi ollut tarjolla, mutta kun ei uskaltanut. Eli siis se valittu vaimo oli kuitenkin se ainoa oikea.

On ihan tunnettua että Suomessa korkeasti koulutetun naisen on isoissa kaupungeissa vaikea löytää paria, koska heistä on "ylitarjontaa" miehiin nähden. On paljon siis myös mukavia ja hyvännäköisiä tällaisia naisia, jotka ei vaan löydä sellaista kumppania joka heille kelpaisi, vaikkeivat ne vaatimukset pilvissä olisikaan.



Itsekin taidan ryhmään kuulua. Ei vaan löytynyt alle kolmikymppisenä kun muut pariutui kumppania, kun silloni oli vielä vapaa menovaihde päällä ja ajattelin etten mitään miestä ja lapsia haluakaan. Kolmenkympin jälkeen tuli biletysväsymys enkä enää ole välittänyt käydä missään viihteellä esim. baareissa, joten missäpä niitä miehiä tapaisi, kun käy vain töissä ja kotona ja ruokakaupassa. Netistä joskus yritin mutta ikäluokan 40-55 miehet tuntuvat olevan pääosin varsinaisia "jäännöskappaleita" mitä sieltä löytyy, kaikenmaaimlan mt-ongelmaisia, alkoholisteja ja muuten outoja osui kohdalle vaan. Ja mieluummin olen yksin kuin jonkun juopon kanssa vaikka.

tällaista ihmistä! Kaikille muille esitetään mukavaa, puolisolle haukutaan ja käy todellinen luonto selväksi.Lisäksi puoliso on tietenkin kaikille muille hirveä kottarainen tai miekkonen. Näinhän se menee, aina on vika jossain muualla. Jokaisessa ihmisessä on vikoja ja tekee virheitä, kaikki ei vaan pysty/osaa myöntää itsessään olevan koskaan vikaa. Terveen ihmisen merkki on osata myöntää virheensä.

Hirviö puoliso ehdokkaille?

tällaista ihmistä! Kaikille muille esitetään mukavaa, puolisolle haukutaan ja käy todellinen luonto selväksi.Lisäksi puoliso on tietenkin kaikille muille hirveä kottarainen tai miekkonen. Näinhän se menee, aina on vika jossain muualla. Jokaisessa ihmisessä on vikoja ja tekee virheitä, kaikki ei vaan pysty/osaa myöntää itsessään olevan koskaan vikaa. Terveen ihmisen merkki on osata myöntää virheensä.

että on joskus aikaisemmin ollut palavasti rakastunut. Jos sen jälkeen kukaan tai mikään ei sytytä samalla tavalla, on vaikeata sitoutua kenenkään kanssa kun se sama fiilis puuttuu. Kyse on oman pään sisäisistä asioista, ei niinkään tarjolla olevista kumppaneista.

löytyi kaikki syyt omalle ikisinkkuudelleni.

Lapset on jo tehty, pystyn elättämään itseni ja lapseni, en huoli mitä tahansa juoppoa tai mt-ongelmaista. Rima ei ole taivaissa, mutta niitä tavallisia miehiä vaan ei tunnu olevan. Baareissa käyn harvoin, mutta niistäkin saisi vain yhden illan seuraa. Netissä on ne jämäpalat, kuten joku jo totesikin.



Joten sinkkuus jatkuu.