Nyt te kaikki ihmissuhdetietäjät..

Auttakaa mua. Mä olen totaalisen urvelo tällaisissa asioissa.



1,5 kk sitten mulla oli yhden illan juttu -joka ei edennyt loppuun asti, mutta kaikkea muuta kyllä tehtiin- työpaikkani erään johtoryhmän jäsenen kanssa. Hän ei ole suoraan mun esimies, mutta on korkeassa asemassa firmassa ja minua ylempi.

Itse en ole sellaista himoa tuntenut ketään kohtaan vuosikausiin, ja vieläkin valahtaa polvet veteläksi kun ajattelenkin koko iltaa.

Ongelmallista tässä on se että tuolloin minä olin vielä varattu (keskellä aviokriisiä joka johtui miehen pettämisestä ja väkivaltaisesta käytöksestä) ja nyt olen vapaa, koska mies jätti perheemme toisen naisen takia. Tämä työkaveri sensijaan on naimisissa.

Alkuun töissä hymyiltiin ja viestiteltiin paljonkin, ja välillämme oli selvästi sähköä. Kuitenkin koko viestittely laantui osin siksi että avioero vei voimia, ja myöskin tämä toinen osapuoli selvästi feidasi.

Nyt kuitenkin, huomaan että hän hakeutuu seuraani erityisesti, jää juttelemaan ja tekee tikusta asiaa. Tämä mies ei ole mitenkään tunnettu täällä työpaikalla siitä että olisi sosiaalinen ja mukava, lähinnä kovana bisnesmieheneä ja fanaattisena urheilijana tunnettu. Muut ovat kiinnittäneet huomiota mm. siihen että käyn lounaalla tämän miehen ja yhden hänen alaisensa kanssa. Yleensä tämä mies ei siis koskaan pyytänyt alaisiaan tms lounaalle, mutta tässä viime aikoina ollaan käyty monestikin. Ei koskaan kahdestaan, aina niin että mukana on joku kolmas. Ja aina kuvio menee niin että se kolmas käy pyytämässsä josko minä lähtisin hänen ja pomonsa kanssa lounaalle.



En tiedä mitä ajatella. Ensin olin innoissani kun sai jotain säpinää kaoottisen mustaan elämään, jota miehen vuosikausia kestänyt väkivalta ja pettäminen varjostivat. Koskaan en miestäni ollut pettänyt, ja tämä työkaverikin tuli tähän sen yhden illan aikana vain siksi että tiesin meidän eroavan. Jotenkin haluaisin viedä loppuun sen mitä aloitettiin tämän työkaverin kanssa, mutta kun en ollenkaan tiedä sen fiiliksistä. Moni juttu viittaisi siihen että sähköä olisi -hän myönsi aikanaan sen itsekin- mutta miten tätä hommaa pitäisi lähestyä.

Äsken juttelimme kahvihuoneessa melkein 40 min, ja kerroin olleeni kovassa flunssassa pari viikkoa, johon mies sanoi että "ootkin ollut tavallista vaisumpi.." Mies tietää myös avioerostani, koska kysyi viestillä tässä yks päivä, onko asiani kunnossa, kun vaikutan niin jotenkin väsähtäneeltä.



No joo, avatkaa sanainen arkkunne. Kivittäkää, jos siltä tuntuu, en missään nimessä ole aikeissa alkaa piirittää tätä herraa tositarkoituksella, oisin vaan sänkyyni kaapannut yhdeksi yöksi.