Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät koskaan näytä suuttumustaan, pettymystään, vastakkaista mielipidettään?
25.10.2012 |
Olen ihan lapsesta asti ollut sellainen, että en vaan pysty luontevasti näyttämään toisille pahaa oloani, suruani, vihaani. Esitän tyytyväistä vaikka hammasta purren, ja voin jopa sanoa aivan päinvastaista mitä oikeasti ajattelen.
En myöskään esittele suruani, esim kun isäni ja isovanhempani kuolivat muutaman vuoden sisällä, en kertonut opiskeluvuosinani tästä kenellekään. Menin vaan tyynesti tunneille, vaikka minulta oli edellisenä iltana kuollut isä. Kukaan ei huomannut mitään. Ei olisi tullut mieleenkään kertoa.
Miten muut? Eikä asia oikein edes haittaa minua.
Joskus vaan ihmettelen ihmisiä, jotka aina toitottavat kovaan ääneen pahaa oloaan, sitä jos joku kohteli heitä kaltoin tms.
Kommentit (3)
Hienoa, jos sinua itseäsi ei haittaa. MÄ en keksisi mitään syytä olla ystäväsi tai keskustella kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä joka oli aina hyväntuulinen, kaikki kelpasi, joka asiasta oli myönteinen näkökulma. Nyt ollut kohta 5 vuotta sairauseläkkeellä, sitä ennen oli vuoden verran psykiatrisella. Mistään ei olisi osannut arvata, aina oli tip top. Yhtenä päivänä vain jäi tulematta töihin.
Enemmän näytän niitä ns. positiivisiä tunteita. En osaa edes kunnolla suuttua.
Oon myös pelänny, että mitä jos jotain kauhea tapahtuis, niin en osais surra sitä... Mitä kaikki ajattelis..
En ole kyllä tunteeton, liikutun kyllä aika herkästä kaikesta ihanasta ja koskettavasta :)