Mitä ajattelet, jos miehesi haukkuu exänsä lyttyyn?

On jopa todennäköistä, että sinä olet seuraava nitistettävä ja nujerrettava. Pidä varasi!

Asiat vaikuttaisivat olevan kesken.



Lisäksi miettisin mitä hän puhuisi minusta, jos me eroaisimme.

Miehelle jäännyt selvittämättömiä kaunoja, jotka kuormittavat uutta suhdetta.

en tykkää lapsellisista mustavalkoisista miehistä.

viha ja rakkaus ovat hyvin läheisiä tunteita.

Mies ei ole käsitellyt eroaan loppuun, ei ole vielä päässyt eron yli.



Ja toisekseen jos mies pystyy puhumaan yhdestä naisesta tuohon sävyyn, pystyy hän puhumaan toisestakin niin, luultavimmin käyttäytyy riitojen yhteydessä tuolla tavalla kumppaniaan kohtaan.



En jatkaisi suhdetta.

En toki ottaisi tosissani että exä tosiaan on semmoinen kuin mies väittää, mutta ehkä mies on tarvinnut vihaa ja katkeruutta eroprosessissa päästäkseen ko. ihmisestä irti, ja siinä prosessissa muistot ovat vääristyneet tuohon suuntaan.



Kyllä minäkin olen erotessani käyttänyt sitä että tietoisesti muistellut vain exän huonoja puolia ja ignoroinut hyvät, koska muuten en olisi saanut itseäni reväistyä irti. Minä sentään sitten eron jälkeen tiedostin tämän ja tajusin että vaikka me ei yhteen sovittukaan, mies ei ollut sellainen ihmishirviö kuin olin eroprosessissa ajatellut. Mutta joillekin jää päälle se vaihe, he uskovat että heidän riitaisan vaiheen käsitykset ovat totuus toisesta.



Minua ei sinänsä haittaisi suhteessa jos toinen haukkuu exäänsä, mutta sanoisin kyllä jos sitä juttua kovin usein on, että en jaksaisi ko. aiheesta enää kuunnella. Mutta ei sen miehen mikään paha tarvitse olla siksi että haukkuu exää, onpa vaan ollut kipeä ero.

Asiat vaikuttaisivat olevan kesken.

Mutta ei ne kaikilla tuosta mihinkään muutu vaikka odottaisi 10 vuotta. Osa ihmisistä tarvitsee henkisesti käsityksen exästä ikävänä ihmisenä, jotta voivat itselleen sisäisesti perustella sen että ero oli oikea ratkaisu.

Lisäksi miettisin mitä hän puhuisi minusta, jos me eroaisimme.

Samantapaisesti tosiaan varmaan siinä tilanteessa puhuu seuraavastakin. Mutta onko sillä sitten niin väliä? Kuka nyt ottaa tosissaan eronneen katkeran ihmisen juttuja exästään?

jos puhuu vain tästä yhdestä exästä ikävään sävyyn, niin saattaahan olla että ex oli ikävä ihminen. Jos taas käy ilmi, että miehen mielestä joka ainut entinen tyttöystävä tai ex-vaimo on ollut psykoottinen akka ja patologinen valehtelija, niin sehän kertoo varsin karua tarinaa...

Tai sitten mies vaan on ihan idiootti? Musta tuntuu erikoiselta, että puhuisi exästä tuohon sävyyn, vaikka entinen puoliso olisikin hankalampi tyyppi..



Ootko kertonut miltä käytös susta "ulkopuolisena" näyttää ja vaikuttaa?

ex on taas tehnyt jotain käsittämätöntä ja miehelläni on mennyt hermot hänen touhuihinsa.

Sinun tapauksessa ajattelin, että lapsilla ei varmasti ole ikinä mitään pahaa sanottavaa äidistään ja sinulle lasten äiti saattaa esittää todella mukavaa, mutta kyllä miehesi varmaan paremmin exänsä tuntee. Eli ei välttämättä mitään "edelleen kiinni exässään"-juttu. Ja ehkä miehesi ja exän suhde ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, jonka vuoksi ehkä eronneetkin, joten katkeruutta ja vihaakin voi toki esiintyä. Kysy mieheltäsi suoraan, miksi hän näin exästään puhuu. :)

piirre on halventaminen ja henkinen nujertaminen. Ei sellainen ole vain "normaalia" haukkumista. Joko mies on exälle todella katkera, tai hän... miten sen nyt kauniisti sanoisi... ei muuten ole ihan terve. Minäkään en jatkaisi suhdetta.

Tällainen tapaus on lähipiirissä, että ero on tuore, mies haukkuu exää kaikille, jotka vain viitsivät kuunnella. Suurin osa ihan potaskaa, sen tiedän. Mutta es ei tee mitään oikein, haukkuu, sättii, huutaa puhelimessa jne. Kun kertoo asioita muille, vääntää niitä omalle edulle parhain päin, eli muuntelee totuutta jne.



Uusi nainen on jo tietysti kuvioissa, ja hän on sata kertaa parempi ja ihanampi kuin ex, ja oikein karmii ajatella, mitä juttuja syöttää tälle naiselle exästä ja uskooko hän niitä...Kun tiedän, minkälainen liitto oli, tiedän jo mitä uudella naisella on edessään, kun alkuhuuma menee ohi...



Tämähän on vain yksi tapaus muiden joukossa, mutta sitähän sä kysyit, mitä ajattelisin jos mies haukkuu exää.

Odota vaan koska alkaa nujertaa sinuakain ja tuskin kauniisti puhuu sinustakaan eronne jälkeen.

ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen tai muuten vaan sopimaton normaaliin seurusteluun jne.

Eihän sellaista jaksaisi kuunnella ja seurata pitemmän päälle.

jos puhuu vain tästä yhdestä exästä ikävään sävyyn, niin saattaahan olla että ex oli ikävä ihminen.

Huolestuttava piirre on halventaminen ja henkinen nujertaminen. Ei sellainen ole vain "normaalia" haukkumista. Joko mies on exälle todella katkera, tai hän... miten sen nyt kauniisti sanoisi... ei muuten ole ihan terve. Minäkään en jatkaisi suhdetta.

Eksäni "nyksä" olisi tainnut säästyä suurilta murheilta, jos olisi hoksannut huolestua tästä piirteestä.

Minun mieheni exä paljastui ajan saatossa oikeasti ikäväksi ihmiseksi (ei minun vaan useiden viranomaisten arvion mukaan), mutta mieheltäni vei vuosia kertoa minulle, millaisen henkisen väkivallan kohteena hän oli elänyt lähes koko avioliittonsa ajan. Mies olisi ollut valmis palaamaan yhteen naisen kanssa, jotta lapsilla olisi ollut edes yksi turvallinen ihminen lähellä. Koskaan hän ei puhunut exästään halventavasti, vaikka aihetta olisi todella ollut.



Kaikki exät eivät ole pulmusia, mutta halventaminen ei ole hyvä merkki.

Minun mieheni exä paljastui ajan saatossa oikeasti ikäväksi ihmiseksi (ei minun vaan useiden viranomaisten arvion mukaan), mutta mieheltäni vei vuosia kertoa minulle, millaisen henkisen väkivallan kohteena hän oli elänyt lähes koko avioliittonsa ajan. Mies olisi ollut valmis palaamaan yhteen naisen kanssa, jotta lapsilla olisi ollut edes yksi turvallinen ihminen lähellä. Koskaan hän ei puhunut exästään halventavasti, vaikka aihetta olisi todella ollut. Kaikki exät eivät ole pulmusia, mutta halventaminen ei ole hyvä merkki.

No tässä minun lähipiirini tapauksessa tämä ex-vaimo ei kyllä puhu myöskään ex-miehestään pahaa kenellekään, eikä kerro liiton ja eron aikana tapahtuneita asioita (paitsi muutamalle luotetulle). Miehen käytös ei todellakaan kestäisi päivänvaloa, ja saattaisi nyxänkin silmät avautua, jos alkaisi miettimään tarkemmin exän mollausta jne. Kukaan kun ei viitsi kertoa totuutta, kun ovat niiiin rakastunetia ja ex tekee kaikkea ihan vain hankaloittaakseen heidän elämäänsä jne. Eihän rakastunut nainen uskoisi, vaikka yrittäisi kertoa.

Eli voiko tästä päätellä, että sinun miehesi tämä minun tuttuni, nainen, ovat selväpäisiä tapauksia, toisin kuin exänsä?

Toisaalta taas, joskushan pahat sanat ovat totta, kuten tässäkin, jos nämä puhuisivat jotain existään.

Eli hankala on uuden ihmisen olla varma, mikä on totta ja mikä ei.

Minun mieheni exä paljastui ajan saatossa oikeasti ikäväksi ihmiseksi (ei minun vaan useiden viranomaisten arvion mukaan), mutta mieheltäni vei vuosia kertoa minulle, millaisen henkisen väkivallan kohteena hän oli elänyt lähes koko avioliittonsa ajan. Mies olisi ollut valmis palaamaan yhteen naisen kanssa, jotta lapsilla olisi ollut edes yksi turvallinen ihminen lähellä. Koskaan hän ei puhunut exästään halventavasti, vaikka aihetta olisi todella ollut. Kaikki exät eivät ole pulmusia, mutta halventaminen ei ole hyvä merkki.

No tässä minun lähipiirini tapauksessa tämä ex-vaimo ei kyllä puhu myöskään ex-miehestään pahaa kenellekään, eikä kerro liiton ja eron aikana tapahtuneita asioita (paitsi muutamalle luotetulle). Miehen käytös ei todellakaan kestäisi päivänvaloa, ja saattaisi nyxänkin silmät avautua, jos alkaisi miettimään tarkemmin exän mollausta jne. Kukaan kun ei viitsi kertoa totuutta, kun ovat niiiin rakastunetia ja ex tekee kaikkea ihan vain hankaloittaakseen heidän elämäänsä jne. Eihän rakastunut nainen uskoisi, vaikka yrittäisi kertoa. Eli voiko tästä päätellä, että sinun miehesi tämä minun tuttuni, nainen, ovat selväpäisiä tapauksia, toisin kuin exänsä? Toisaalta taas, joskushan pahat sanat ovat totta, kuten tässäkin, jos nämä puhuisivat jotain existään. Eli hankala on uuden ihmisen olla varma, mikä on totta ja mikä ei.

oli siis nro 15

...ei saisi ylittää.



Eli olen yh-isä ja minulla ei todella ole mitään hyvää sanottavaa exsästäni. Ei vieläkään, vaikka erosta on jo vuosia. Ei ole ollut, eikä tule. Koska ex on paska. Minkä minä sille voin???



Varsinainen ongelma on, että ex käyttäytyy jatkuvasti tavalla, joka osoittaa äärimmäistä itsekeskeisyyttä ja piittaamattomuutta omista pienistä lapsistaan.



Tässä yhteydessä myös rikkoo rajoja, joita ei saisi ylittää. Käyttäytyy tavalla, jota kukaan ei voisi hyväksyä.



Otan. Esimerkin. Lasten piti olla yötä äidillään lauantai-sunnuntai. Illalla kasin aikaan äiti soittaa, että lapset haluavat kotiin. Sanon, että tämä ei ole hyvä idea, että olen humalassa kuin ellun kana. Että pysytään sovitussa ja haen lapset kotiin sunnuntaina.



Äidillä menee hermot lasten kanssa tosi helposti. Ja nukkumaanmenon aikaan lapset saattavat olla väsyneitä=kiukkuisia, ärtyneitäkin. (Ja ulkopuolisen suulla minulle on kerrottu, että lapset ovat aivan erilaisia äidillään=tappelevat ja riitelevät koko ajan, jota on raskasta katsoa. Minun kanssa ovat "NORMAALEJA").



No, kului puoli tuntia ja lapset vain ilmestyivät ovelleni. Sen verran äiti oli ilmeisesti käynyt pihallani, että oli naisystäväni auton oven kuraan kirjoittanut sanat "HUORA". Ja häipynyt omille teilleen...



Naisystäväni suuttui tästä valtavasti minulle ja sanoi, että "hyväksyn tällaisen menon".



Ei en minä "hyväksy". Mutta en minä mahda äidin käytökselle mitään. Siitä on aivan turha suuttua. Äiti on sitä mitä hän on. Täysi paska äitinä. Miksi minun kannattaisi hirveästi käyttää energiaa johonkin vihoitteluun? Äiti on täysin immuuni moiselle. Hän ei vain kerta kaikkiaan pysty normaaliin käytökseen.



Toinen esimerkki. Pienempi lapsista sai anaflylaktisen shokin ja olin sairaalassa tajuttoman lapsen kanssa. Soitin äidille, että hän hakisi itselleen vanhemman lapsen, että olen nyt sairaalassa. Äiti haki kyllä vanhemman lapsen, mutta toi sen minulle sairaalaan. Siellä minä itkua väänsin tajuttoman lapsen vierellä ja pelkäsin, että onko saanut aivovaurion hapen puutteesta?



Äiti ei edes kysynyt, että miten lapsi voi? Ainoa huoli oli, että voiko vanhempi lapsi tulla minun kanssa osastolle? Että ei tarvitse hoitaa lasta (jokaisella äidillähän on aina parempaa tekemistä kuin tylsä lastenhoito). Lääkäri sanoi, että lastenosaston tilat ovat kovin pienet ja vähän hämmästyneenä tiedusteli, että eikö äiti itse voi lasta hoitaa, kun isä menee pienen kanssa lastenosastolle?



Jos kerron moisia tarinoita. Jotka ovat tavallinen osa arkeani ts. äidin täydellinen itsekeskeisyys ja piittamattomuus tulee aina tavalla tai toisella ilmi. Niin "en ole päässyt yli erosta". Jauhan paskaa ja "mustamaalaan" exsääni.



Sitten jos välttelen näitä puheenaiheita (nykyisin yleisin strategiani). Niin "hyväksyn" äidin käytöksen.



Tein siis niin tai näin, niin aina "teen virheen".