Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet, jos miehesi haukkuu exänsä lyttyyn?
21.09.2012 |
Mitä ajattelet, jos mies nitistää ja nurjertaa henkisesti entistä vaimoaan? Käyttää tosi rumaa ja halventavaa kieltä.
Tällainen piirre on paljastunut. En tiedä, mitä ajattelisin.
Miehen ex-vaimo on ihan ok tyyppi ja lapsilla ei ole mitään pahaa sanottavaa äidistään. Hänellä ei siis ole mitään ongelmia.
Kommentit (32)
Asiat vaikuttaisivat olevan kesken.
Mutta ei ne kaikilla tuosta mihinkään muutu vaikka odottaisi 10 vuotta. Osa ihmisistä tarvitsee henkisesti käsityksen exästä ikävänä ihmisenä, jotta voivat itselleen sisäisesti perustella sen että ero oli oikea ratkaisu.
että ei todellakaan ole normaalia muistella exää vielä 10 vuoden päästäkin katkerilla fiiliksillä. Kertoo siitä ettei ole päässyt asiasta/ihmisestä yli.
Itse erosin exästäni 13 vuotta sitten, miehellä oli toinen nainen ja rahallisesti käytti minua hyväkseni. Pari vuotta ajattelin häntä kusipäänä. Nykyään suhtaudun neutraalisti, tervehdinkin kun tulee kadulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ei saisi ylittää.
Eli olen yh-isä ja minulla ei todella ole mitään hyvää sanottavaa exsästäni. Ei vieläkään, vaikka erosta on jo vuosia. Ei ole ollut, eikä tule. Koska ex on paska. Minkä minä sille voin???
Varsinainen ongelma on, että ex käyttäytyy jatkuvasti tavalla, joka osoittaa äärimmäistä itsekeskeisyyttä ja piittaamattomuutta omista pienistä lapsistaan.
Tässä yhteydessä myös rikkoo rajoja, joita ei saisi ylittää. Käyttäytyy tavalla, jota kukaan ei voisi hyväksyä.
Otan. Esimerkin. Lasten piti olla yötä äidillään lauantai-sunnuntai. Illalla kasin aikaan äiti soittaa, että lapset haluavat kotiin. Sanon, että tämä ei ole hyvä idea, että olen humalassa kuin ellun kana. Että pysytään sovitussa ja haen lapset kotiin sunnuntaina.
Äidillä menee hermot lasten kanssa tosi helposti. Ja nukkumaanmenon aikaan lapset saattavat olla väsyneitä=kiukkuisia, ärtyneitäkin. (Ja ulkopuolisen suulla minulle on kerrottu, että lapset ovat aivan erilaisia äidillään=tappelevat ja riitelevät koko ajan, jota on raskasta katsoa. Minun kanssa ovat "NORMAALEJA").
No, kului puoli tuntia ja lapset vain ilmestyivät ovelleni. Sen verran äiti oli ilmeisesti käynyt pihallani, että oli naisystäväni auton oven kuraan kirjoittanut sanat "HUORA". Ja häipynyt omille teilleen...
Naisystäväni suuttui tästä valtavasti minulle ja sanoi, että "hyväksyn tällaisen menon".
Ei en minä "hyväksy". Mutta en minä mahda äidin käytökselle mitään. Siitä on aivan turha suuttua. Äiti on sitä mitä hän on. Täysi paska äitinä. Miksi minun kannattaisi hirveästi käyttää energiaa johonkin vihoitteluun? Äiti on täysin immuuni moiselle. Hän ei vain kerta kaikkiaan pysty normaaliin käytökseen.
Toinen esimerkki. Pienempi lapsista sai anaflylaktisen shokin ja olin sairaalassa tajuttoman lapsen kanssa. Soitin äidille, että hän hakisi itselleen vanhemman lapsen, että olen nyt sairaalassa. Äiti haki kyllä vanhemman lapsen, mutta toi sen minulle sairaalaan. Siellä minä itkua väänsin tajuttoman lapsen vierellä ja pelkäsin, että onko saanut aivovaurion hapen puutteesta?
Äiti ei edes kysynyt, että miten lapsi voi? Ainoa huoli oli, että voiko vanhempi lapsi tulla minun kanssa osastolle? Että ei tarvitse hoitaa lasta (jokaisella äidillähän on aina parempaa tekemistä kuin tylsä lastenhoito). Lääkäri sanoi, että lastenosaston tilat ovat kovin pienet ja vähän hämmästyneenä tiedusteli, että eikö äiti itse voi lasta hoitaa, kun isä menee pienen kanssa lastenosastolle?
Jos kerron moisia tarinoita. Jotka ovat tavallinen osa arkeani ts. äidin täydellinen itsekeskeisyys ja piittamattomuus tulee aina tavalla tai toisella ilmi. Niin "en ole päässyt yli erosta". Jauhan paskaa ja "mustamaalaan" exsääni.
Sitten jos välttelen näitä puheenaiheita (nykyisin yleisin strategiani). Niin "hyväksyn" äidin käytöksen.
Tein siis niin tai näin, niin aina "teen virheen"
että nykyisesi ei kykene näkemään tilannetta objektiivisesti, saati sitten sinun kannaltasi. Kuulostaa myös siltä, että lapsillesi parempi vaihtoehto olisi sinun yksinhuoltajuutesi ja äidille kuuluisi vain valvotut tapaamiset. Lasten pitäisi tulla ykkösenä, jos välttämätöntä, myös nykyisesi kustannuksella. Hänen pitäisi pystyä hyväksymään se.
pahasti hampaankoloon avioerostaan. Käsittelee sitä puhumalla rumasti eksästään.
Minusta sinä ap voisit vähän toppuutella miestäsi. Sanot, että sinusta tuntuu pahalta kuunnella tuollaista, koska sinusta eksä on ihan asiallinen ihminen. Kysy, miksi hän kokee sellaista kaunaa, mistä hän on katkera.
Vai onko miehelläsi MUUTENKIN tapana haukkua ja mollata ihmisiä selän takana? Jos se on hänellä muutenkin tapana, siinä tapauksessa olisin huolissani hänen mielenterveydestään ja siitä, miten hän oikeasti sinustakin muille puhuu.
Itse haluan vain RAUHALLISTA ja turvallista elämää. En edes yritä mitään naissuhteita enää. En kaipaa mitään ylimääräisiä paineita tai naisystävän odotusten täyttämistä. Ihan on mulle tarpeeksi tekemistä , kun hoidan palkkatyöni ja lastenhoidon, ei jaksa katella mitään ylimääräistä ”painetta” (olemassa olevat resurssit on jo käytössä). Tuo naisen odotus koskee näet tietysti YHTEISTÄ aikaa. Mitä minulla ei ole realistisesti tilannetta arvioiden ole tarjota. Annan lapsia äidille hoitoon, silloin kun äiti itse PYYTÄÄ. Ja haen kiltisti takaisin, kun pyytää hakemaan.
Tavallaan äiti on ihan fiksu, sillä kun hänellä menee ”yli” lasten kanssa. Niin hän on heti palauttamassa heitä minulle. Parempi näin, kun jäykät valvotut tapaamiset. Esim. tänään lapset menevät äidille yökylään. Itse siivoilen kotini sun muuta kotihommaa mahdollisimman tehokkaasti (kun saa rauhassa tehdä, niin sekin on ihan kiva). Lasten nukkumaanmenon aikoihin sitten joko tulee puhelinsoitto hakea lapset. Tai sitten ei.
Näillä mennään ja sille ei loppua näy. On lasten etu. Oikeastaan on aivan sama, pidänkö tästä tilanteesta tai en. Tosiasiat on hyväksyttävä.
Itse haluan vain RAUHALLISTA ja turvallista elämää. En edes yritä mitään naissuhteita enää. En kaipaa mitään ylimääräisiä paineita tai naisystävän odotusten täyttämistä. Ihan on mulle tarpeeksi tekemistä , kun hoidan palkkatyöni ja lastenhoidon, ei jaksa katella mitään ylimääräistä ”painetta” (olemassa olevat resurssit on jo käytössä). Tuo naisen odotus koskee näet tietysti YHTEISTÄ aikaa. Mitä minulla ei ole realistisesti tilannetta arvioiden ole tarjota. Annan lapsia äidille hoitoon, silloin kun äiti itse PYYTÄÄ. Ja haen kiltisti takaisin, kun pyytää hakemaan. Tavallaan äiti on ihan fiksu, sillä kun hänellä menee ”yli” lasten kanssa. Niin hän on heti palauttamassa heitä minulle. Parempi näin, kun jäykät valvotut tapaamiset. Esim. tänään lapset menevät äidille yökylään. Itse siivoilen kotini sun muuta kotihommaa mahdollisimman tehokkaasti (kun saa rauhassa tehdä, niin sekin on ihan kiva). Lasten nukkumaanmenon aikoihin sitten joko tulee puhelinsoitto hakea lapset. Tai sitten ei. Näillä mennään ja sille ei loppua näy. On lasten etu. Oikeastaan on aivan sama, pidänkö tästä tilanteesta tai en. Tosiasiat on hyväksyttävä.
Tämä sinun tilanteesi on ymmärtääkseni aivan erilainen kuin ap:n tilanne, josta tässä ketjussa keskustellaan. Ei tässä kai keskustelun pointti ole se, ettei mies saa koskaan sanoa mitään pahaa exästä, vaan se että jos huomaa, että aivan aiheetta haukkuu, lyttää ym. toista koko ajan.
Sinun tapauksessasi kyllä ymmärtäisin, jos joskus sanoisitkin jotakin negatiivista äidistä. Eihän tuollaisessa tilanteessa jaksa olla koko ajan aurinkoinen ja jutella vain mukavia! Jos taas omistaisit elämäsi exän mollaamiseen jne. niin asia muuttuisi eriksi.
Voimia sinulle, olet hyvä isä lapsillesi! Huolehdithan, että saat joskus oikeasti omaa aikaa, vie lapset vaikka mummolaan yhdeksi illaksi, jos äitiin ei voi yhtään luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointtini onkin se, että käytännössä on vaikea erottaa toisistaan, että milloin joku mollaa sitä toista vanhempaa ja milloin ei. Eli reaalimaailmassa toinen tekee asioita tai jättää tekemättä. Tämän voi erottaa siitä, miten SUHTAUTUU noihin tekemisiin.
Minun tapauksessani olen 1000 kertaa jaksanut loukkaantua siitä, mitä äiti teki. Tai jätti tekemättä. Niinpä en enää JAKSA. Eikä kiinnosta reagoida tähän juuri mitenkään. Ei ole sen arvoinen asia. Mutta jos reagoin siihen mitenkään kielteisesti. Niin sen voi aina tulkita niin. Että olen katkera. En ole päässyt erosta yli jne.
Tavallaan lasten äiti siis onnistuu tekemään musta aina jonkun sortin ”friikin”. Jos reagoin. Niin olen katkera. Jos en reagoi. Niin siinäkin nähdään ongelma, että ”en välitä”. Tai ”annan itseäni tai lapsiani kohdella tuolla tavalla”. Niin tai näin, niin aina HUONO.
Ja mitään mummoloita ei ole ja niitä ei enää tarvitakaan. Sekä minä ja lapseni olemme niin tottuneet olemaan yhdessä, että emme muusta tiedäkään. En tarvitse mitään "omaa aikaa", koska minua ei ole. Minä olen "me"=perhe. Vain "me" on ja voikin oikein hyvin!
Pointtini onkin se, että käytännössä on vaikea erottaa toisistaan, että milloin joku mollaa sitä toista vanhempaa ja milloin ei. Eli reaalimaailmassa toinen tekee asioita tai jättää tekemättä. Tämän voi erottaa siitä, miten SUHTAUTUU noihin tekemisiin.
Minun tapauksessani olen 1000 kertaa jaksanut loukkaantua siitä, mitä äiti teki. Tai jätti tekemättä. Niinpä en enää JAKSA. Eikä kiinnosta reagoida tähän juuri mitenkään. Ei ole sen arvoinen asia. Mutta jos reagoin siihen mitenkään kielteisesti. Niin sen voi aina tulkita niin. Että olen katkera. En ole päässyt erosta yli jne.
Tavallaan lasten äiti siis onnistuu tekemään musta aina jonkun sortin ”friikin”. Jos reagoin. Niin olen katkera. Jos en reagoi. Niin siinäkin nähdään ongelma, että ”en välitä”. Tai ”annan itseäni tai lapsiani kohdella tuolla tavalla”. Niin tai näin, niin aina HUONO.
Minun exäni jaksaa aina huomauttaa kaikesta. Tein niin tain näin, niin aina se on väärin päin.
Jos en suostu johonkin, mitä hän ehdottaa, saan kuulla olevani katkera.
Jos hän lähestyy minua meilillä aloittaen "sinun pitäisi tietää, että..." loukkaannun hänen ylimielisestä asenteestaan jo alkuun, jonka jälkeen minua ei kiinnosta vastata - niin ei tarvitse arvata, mitä hän sitten minusta ajattelee.
Exä tietenkin mustamaalaa minua nyxälleen. Mutta ymmärrän, että hänen on pakko. Olen hänen ukkosenjohdattimisensa, johon hän purkaa pahaa oloaan. Eihän hän sitä nyxällekään voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halveksuttava ihminen joka nujertaa lapsistaan huolta pitävää ihmistä. Sairas jotenkin? Ei pärjännyt sille varmaankaan. Jäi jostain kiinni. Huom!miehistä osa on naisvihaisia siten että tappavat omansa ja tähän liittyy miehen mielestä jokin ärsyttävä piirre (yleensä nainen joka ei hetkahda ja jota ei nujerreta). Sinä voit olla kiltimpi tai ette ole vielä riidelleet joten miehestä ei tämä puoli ole tullut esille.
Jos nyt vain lakkaisit uikuttamasta ja uhriutumasta ja laittaisit selkeät rajat exälle.
Saat varmaan salaiset kiksit tästä uhrin roolista ja exän syyllistämisestä.
Et vaan vastaa puhelimeen vapaalla viikonlopulla tai otat nyt itseäsi niskasta ja uskallat sanoa ei kun sovitusta livetään.
Selkärankaa pitää miehellä olla.....niin, että uskaltaa kasvotusten sanoa ei entiselle vaimolleen, ettei tarvi täällä uikuttaa ja puhua selän takana ja hakea sääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää voi olla kovaa, mutta taitaa olla syyt eroon kirjoitti:
Jos nyt vain lakkaisit uikuttamasta ja uhriutumasta ja laittaisit selkeät rajat exälle...
Yli vuosi tuosta edellisestä viestistä joten kyseenalainen on kyllä tuo kommenttisi :D
Aiheeseen liittyen kyllä noista exsistä pitäs joskus päästä yli, jos yhteisiä lapsia on niin se tieteski mutkistaa ja asiat pitäs hoitaa siten ettei lapset jää välikäteen, vaikka kuinka exsä on planeetan kurjin otus.
M;uistuu mieleen kun kerran ruokatreffeillä kävin yhden neidon kaa. Puoltoistatuntia kesti sessio ja session sisältö oli kun se neito haukkui exsäänsä koko ajan, siis puoltoistatuntia :D Kyselin sitten että koska eronnut niin sanoi 8 vuotta sitten eronneensa ja katkaisseen välinsä täydellisesti silloin exsään.
Joo, ei jatkoon :D
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Olisiko mahdollista, että mies haluaa mielistellä uutta naistansa, haukkumalla edellistä?
Itse en suostu kertomaan mitään edes lapsuuden tyttöystävistä, saati sitten vakamavammista hoidoista. Hieman tämä tietenkin haittaa keskusteluja ja tarinoita, kun en voi kertoa kaikkia taustoja ja syitä. Mutta mielestäni haitat ovat kuitenkin pienemmät kuin edut.
Enkä halua myöskään kuulla kommentteja tai tarinoita vaimon aiemmista kokemuksista.
tpisen halventaminen ja henkinen nujertaminen on jo muuta kuin erosta toipumista ja eron jälkeistä vihaa.
Kiertäisin tuollaisen miehen kaukaa - jos mies kykenee käyttäytymään yhtä ihmistä kohtaan noin, tekee hän sen luultavasti muillekin.