Lue keskustelun säännöt.
Osaako joku avata tämän mantran:
24.10.2012 |
Rakkautta ja rajoja! Siis kasvatusperiaatteena hyödyllinen, tottakai. Mutta vastauksena kysymykseen kuinka kasvatan lapseni, on kuin sisustusneuvona annetteisiin hanki seinät ja katto.
Lapset ovat keskenään erilaisia, heidän vanhempansa ovat erilaisia, olosuhteet ja ympäristö myös. Muut aikuiset ja heidän arvomaailmansa, sekä hyvin suuressa määrin ikätoverit ja heidän halunsa ovat tekijöitä, joiden vaikutusta ei voi kotrolloida juurikaan.
Siis sinä, joka toistat tätä viisautta, niin kerro minulle mitä tarkoitat tai kuinka sinä itse käytännön elämässä toimit.
Kommentit (4)
Minä ajattelen, että kasvatuksessa kummallakin on aikansa ja paikkansa. On vanhempia, jotka antavat kyllä rakkautta ja huomiota, mutta unohtavat vanhemmuudessaan sen ikävän puolen. Rajojen asettaminen on mm. kerta toisensa jälkeen samojen asioiden jankkaamista "pese kädet, niistä nenä, takki naulakkoon, muista kiittää, toiselle ei sanota rumasti..." Ja sitten on niitä rajojen asettajia, jotka unohtavat, että lapsi tarvitsee paljon hellyyttä, positiivista huomiota, kannustusta... Kummankin elementin pitäisi näkyä jokapäiväisessä arjessa. Vanhemmuuden roolikartta on oiva väline tutkailla omaa vanhemmuutta. En jaksa nyt puhelimella linkittää sitä, mutta löytyy varmasti googlaamalla.
että tuo ei tarkoita jäykkää kaavaa jota pitäisi toistaa tismalleen samanlaisena jokaisen lapsen kanssa.
Kasvattamisessa täytyy huomioida ennen kaikkea se, että lapsi tuntee olevansa rakastettu, arvokas yksilö, hänessä on paljon hyvää. Rajoilla taas rakennetaan turvallinen aitaus sille missä oma kyky kohtaa kaaoksen.
Aikuinen osoittaa minkä rajan yli ei ole sopivaa mennä, minkä rajan jälkeen hän astuu kuvioihin lasta pelastamaan, vaikka tämä saisikin kokeilla siipiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen, että kasvatuksessa kummallakin on aikansa ja paikkansa. On vanhempia, jotka antavat kyllä rakkautta ja huomiota, mutta unohtavat vanhemmuudessaan sen ikävän puolen. Rajojen asettaminen on mm. kerta toisensa jälkeen samojen asioiden jankkaamista "pese kädet, niistä nenä, takki naulakkoon, muista kiittää, toiselle ei sanota rumasti..." Ja sitten on niitä rajojen asettajia, jotka unohtavat, että lapsi tarvitsee paljon hellyyttä, positiivista huomiota, kannustusta... Kummankin elementin pitäisi näkyä jokapäiväisessä arjessa. Vanhemmuuden roolikartta on oiva väline tutkailla omaa vanhemmuutta. En jaksa nyt puhelimella linkittää sitä, mutta löytyy varmasti googlaamalla.
että tuo ei tarkoita jäykkää kaavaa jota pitäisi toistaa tismalleen samanlaisena jokaisen lapsen kanssa.
Kasvattamisessa täytyy huomioida ennen kaikkea se, että lapsi tuntee olevansa rakastettu, arvokas yksilö, hänessä on paljon hyvää. Rajoilla taas rakennetaan turvallinen aitaus sille missä oma kyky kohtaa kaaoksen.
Aikuinen osoittaa minkä rajan yli ei ole sopivaa mennä, minkä rajan jälkeen hän astuu kuvioihin lasta pelastamaan, vaikka tämä saisikin kokeilla siipiään.
On kiva saada positiivista palutetta ajatukselleen!
2
että tuo ei tarkoita jäykkää kaavaa jota pitäisi toistaa tismalleen samanlaisena jokaisen lapsen kanssa.
Kasvattamisessa täytyy huomioida ennen kaikkea se, että lapsi tuntee olevansa rakastettu, arvokas yksilö, hänessä on paljon hyvää. Rajoilla taas rakennetaan turvallinen aitaus sille missä oma kyky kohtaa kaaoksen.
Aikuinen osoittaa minkä rajan yli ei ole sopivaa mennä, minkä rajan jälkeen hän astuu kuvioihin lasta pelastamaan, vaikka tämä saisikin kokeilla siipiään.