Torey Haydenin kirjat

ovat kaunokirjallisuutta, eivät tapausten tarkkoja kuvauksia. Kirjailija soveltaa ja yhdistelee omia kokemuksiaan niin ettei yksityskohdista voi tunnistaa henkilöä. Sossukin voi kirjoittaa kaunokirjalisen kirjan jossa idea on tosi, mutta yksityiskohdat sepitettää.

Tapaukset ovat vanhoja.

romaaneja, fiktiota! Oletko luullut että ne on dokumentteja?

Onhan ne painettukin. Ja vain tässä viimeisessä sanotaan, että on fiktiota.

jossa kirjottajaminä haluaa näyttäytyä varsinaisen ihmeidentekijän roolissa ja kätkee omahyväisyytensä todella huonosti.

Henkilöiden nimet on muutettu. Tapahtumien järjestystä on muutettu. Tapahtumista on jo aikaa - kirjan tapahtumat sijoittuvat noin 70-80 luvuille. Muitakin yksityiskohtia on muutettu ja lisäksi päähenkilöiltä on tietysti pyydetty lupa. Näistä kerrotaan joidenkin kirjojen esi-/jälkipuheessa.



En usko että kirjat on täysin tosia, mutta ne kuitenkin pohjautuvat tositapahtumiin. Ja näillä aiemmin mainitsemillani syillä olen itselleni perustellut sen, miksi toinen henkilö on saanut kirjoittaa näin henkilökohtaisista tapahtumista.

jossa kirjottajaminä haluaa näyttäytyä varsinaisen ihmeidentekijän roolissa ja kätkee omahyväisyytensä todella huonosti.

sun ei tarvitse lukea mitään, mistä et pidä.

että tapahtumat ja henkilöt ovat muokattuja?



Mun mielestä mielenkiintoisia kirjoja ja kuitenkin kevyttä lukemista vaikkakin rankoista aiheista.

ydinkohdat ovat tosia, mutta nimet tms. tunnisteet on muokattu siten, ettei ketään pystytä niiden perusteella tunnistamaan.

jossa kirjottajaminä haluaa näyttäytyä varsinaisen ihmeidentekijän roolissa ja kätkee omahyväisyytensä todella huonosti.

sun ei tarvitse lukea mitään, mistä et pidä.

lukee, että tapahtumat ovat osittain totta, henkilöiden nimet muutettu ja joitain asioita muokattu ym.

Mä tykkään Haydenin kirjoista tosi paljon ja mulla on ne kaikki muut, paitsi Pöllöpoika, en tiedä, onko se kirja edes suomessa ilmestynyt?

Laskin, et mulla on noita kirjoja 10kpl.