Ammattikorkeakouluissa on parempi yhteishenki kuin yliopistoissa

Totta kai aina sellaisissa paikoissa on tiiviimpi yhteishenki, joissa on paljon läsnäolon vaativia kursseja, ryhmätöitä ym. Yliopistoissakin osa oppiaineista on tällaisia.

ainakin lukujärjestykset on tehty niin samanlaisiksi, että väkisinkin joutuu olemaan samojen ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä. Yliopistolla on enemmän valinnanvaraa siinä, että mitä, milloin ja miten opiskelee.



Tietysti miinuspuoli on se, että jos ei amk:ssa pääse siihen porukkaan mukaan, niin on aika yksinäiset 4 vuotta.

hyvin tiivis ryhmä. Teemme jatkuvasti paljon (liikaakin) ryhmätehtäviä ja projekteja, ja usein aina samassa ryhmässä. Onhan se kivaa tuntea olevansa läheinen opiskelutovereiden kanssa! Tapaamme myös vapaa-ajalla, mitä en ole aiemmissa opinnoissa tehnyt..

kun kaikki on pakollista, koulumaista ja samassa porukassa mennään koko opiskeluaika.

Amk:ssa on usein luokkatietoinen duunarihenki. Yliopistolaisia kohtaan tunnetaan alemmuutta. Opiskelijoiden työmoraali on myös hakusessa, hikarin leiman saa helposti ja sille naureskellaan. Tunnelma on paljon lapsellisempi kuin lukiossa.

ja hakemaan yhteishenkeä. Menin sinne suorittaakseni ylemmän korkeakoulututkinnon mahdollisimman nopeasti. Niin teinkin ja olen tyytyväinen.

itse opiskelin terveysalalla amk:ssa. Meitä oli iso ryhmä, joka kuppikuntaantui aika nopeasti. Sen jälkeen opiskelin yliopistossa puheterapeutiksi pienessaä ryhmässä, vuosikurssilla oli vain kymmenen. Pakollista läsnäoloa ja ryhmätöitä oli molemmissa paljon, mutta yliopistossa kun oli pienempi porukka, niin kaikki oli kaikkien kavereieta.



Lisäksi aika merkityksellinen juttu oli se, että yliopistossa oli enemmän tuutor.toimintaa ja ryhmäytmistä opintojen alussa.

ja AMK:ssa tuntuu olevan jotenkin kunniakasta selvitä kaikesta rimaa hipoen, oikein kehuskellaan, että kuka vähimmällä osaamisella on saanut jotain tehtyä.