Pettäjillä on aina suunnaton tarve selitellä ja perustella eroaan...

Minun lähipiirissäni ei onneksi ole kenenkään tarvinnut selitellä tekojaan, ihmiset ovat erehtyväisiä.

kaikkia selitelläkseen eroaan ja pettämistään, mutta yleensä kyse on siitä että vasta jonkin aikaa eron jälkeen sitä oikein tajuaa missä helvetissä sitä elikään.

Vähän samaa olen kans todennut. En noteeraa niitä juttuja ollenkaan, puhukoon mitä puhuu, ei kuitenkaan ole itekkään tehny mitään rakentavaa.

Yksi ystäväni erosi alkoholistimiehestään pari vuotta sitten. Kaikki me tiesimme hänen kamppailustaan ennen eroa ja eron jälkeen hän on exänsä kanssa hyvissä väleissä. Ei ole koskaan pahaa sanaa sanonut, vaikka syytä kyllä olisi. Eroon ei tietenkään liittynyt kolmansia osapuolia, joten olen kanssa taipuvainen uskomaan ettei rehti ja harkittu ero enää lisäpuolusteluja kaipaa.

Kyse on vastuunpakoilusta. Jos aloittaa sivusuhteen sen sijaan että yrittäisi parantaa parisuhdettaan tai erota, niin aika todennäköisesti niitä ongelmia ei kyetä kohtaamaan eron jälkeenkään vaan revitään syitä ihan mistä tahansa paitsi peilistä.



Vaikka petetyksi joutuminen kirpaisee, niin ainakin siitä voi päästä ajan saatossa yli ja olla onnellinen. Kroonisen pettäjän kohtalo on juosta tyytymättömänä pettymyksestä toiseen vaikka lopun elämäänsä, koska ei siedetä tasaisia/huonoja hetkiä eikä haluta tai kyetä näkemään omia vikoja. Ei käy kateeksi...

Mä voisin kuulua tähän ryhmään, joka ulkopuolisen silmissä ensin pettää, eroaa ja sitten selittelee huonoa avioliittoaan.



Ensinnäkään minulla ei ole tarvetta selitellä. Kerron kun kysytään. Usein kysytään, kun ihmiset luonnollisesti haluaa tietää, miksi on erottu. Yleensä kerron, että meillä oli liian paljon riitaa ja erilaisiet arvot ja elämäntavat eron syyksi. En kerro, että eron syy oli minun sivusuhteeni, koska se ei ollut eron syy.



Minulla oli tuota väkivallan uhkaa, ja myös lievää suoranaista väkivaltaakin. Sanallista sitäkin runsaammin. Tästä ei avioliiton aikana tiennyt kukaan muu kuin yksi läheisin ystäväni. Ei sitä silloin siinä tilanteessa ollessaan erityisemmin tee mieli koko suvulle ja kaveripiirille kertoa näin aroista asioista. Minulla ainakin oli melkoisen iso kynnys myöntää, että parinvalinta on mennyt pieleen ja että lapsenkin ehdin pyöräyttää ennenkuin tajusin, että suhde ei ole normaali. Ei tästä (väkivallasta) tosin vieläkään tiedä kovin moni, eikä tarvitse tietääkään. Kyseessä on kuitenkin lapseni isä, enkä halua hänelle mitään pahaa.



Lievässä väkivallassa on se, että oma aikansa menee siihen, että itse uhrina tajuaa, että se todella on väkivaltaa. Kyllä sitä haluaa uskoa toisen anteeksipyyntöihin ja lupauksiin muutoksesta. Kävimme myös pariterapiassa, josta en myöskään kertonut kuin parille muulle ihmiselle, eikä siitä edelleenkään tiedä moni.



Eli kyseenalaistan sinun käsityksesi siitä, että sinä muka tiedät mitä niissä liitoissa on tapahtunut ja mitä ei.



Minä voin myöntää myöskin ajatelleeni niinkin kierosti, että siinä vaiheessa kun tajusin että avioero on lähellä, päätin tietoisesti ns. viimeisenä keinona kokeilla muita miehiä. Nyt se kuulostaa hassulta ajatukselta, mutta ajattelin, että jos sivusuhde saakin minun mieleni muuttumaan avioeron suhteen. No ei saanut, vaan se antoi sysäyksen pistää pyörät pyörimään eroamisen suhteen. Eli siis sivusuhde ei suoranaisesti ollut syy eroon, vaan lähinnä promoottori.

vaimo otti eron ja nyt mies väittää, että myös nainenkin petti. Kyseessä oli toinen avioero miehelle.

Tuntuu aika halveksittavalta, miksi ensinnäkin pitää hakea lähipiirin hyväksymistä erolle?

Lähipiiri mauskuttaa paheksuvasti suutaan, niin pakkohan se on "selitellä".

naisensa pettäneen. Luulen kuitenkin, että monesti tämä mies oli ensin pettänyt itse, hän vain jättää sen kertomatta. Näiden miesten psykologinen profiili sopii narsistiin kaikessa muussa sen verran hyvin. Samoin olen varma, että omakin exäni, joka petti minua, kulkee tänä päivänä ympäriinsä kertomassa, miten muka petin häntä - hän oli aina sairaalloisen mustasukkainen, ehkä siksi koska petti itse koko ajan.