Miksi pitää olla monta lasta?

Meillä on suunnitteilla vain yksi ja luoja varjelkoon meitä kaksosilta tai kolmosilta. Kuunteletko yleensäkin parisuhteenn ulkopuolisten tyhjiä fraaseja ja toteutat niitä, vai itseäsi ja kumppaniasi?

jos omalla kohdallasi yksi lapsi on hyvä niin sitten on!



Minä halusin monta lasta varmaan siksi, koska koen omat sisarukseni niin läheisiksi ja tueksi ja turvaksi elämässäni, ja halusin samaa lapsilleni. Lisäksi musta on ihanaa, kun meidän perheessä riittää vilinää ja vilskettä. Lapsillakin näyttää olevan kivaa keskenään.

Ja jos mieli muuttuu niin sitten muuttuu, asia ei kuulu muille. Saat olla onnellinen yhden lapsen äiti. On hyvä kun tietää mitä haluaa.

Lapsiasiat ovat hirveän henkilökohtaisia, ja aina, ihan aina löytyy niitä jotka kyseenalaistavat pariskunnan päätöksen. Ja aina kaikilla on asiaan joku mielipide- vaikkei kuuluisi tai pitäisi olla. Ja aina se jolta udellaan- kuten nyt ap- loukkaantuu asiasta.



Meillä on viisi lasta, joista ensimmäisen olen saanut 18-vuotiaana. Arvaa vaan ap, paljonko olen kuullut asiasta naljailua. Ehkei niin loukkaukseksi tarkoitettua, mutta kyllä osa niistä silti satuttaa. Kuten esim luulot ettemme osisi ehkäistä?! Olen siis sairaanhoitaja, eikä meillä ole mitään uskonnollista vakaamusta takana. Ihmisen biologia on siis hyvin hallussa.



Koita olla välittämättä? Ja käyttäydy itse fiksummin, silloin kun tapaat sen monilapsisenkin..



(meillä on monta lasta koska itse olen ainoa, miehellä on monta sisarusta. Olen jäänyt orvoksi 2-vuotiaana, ja se jäätävä tyhjyys mikä on ympärilläni, se on käsittämätön. Samaa en halia lapselleni/ lapsilleni)

Mulla on yksi lapsi ja hänen syntymästään lähtien on kyselty sen toisen perään. "Kohta sitten uutta pukkaa!" ja minä sanon, että ei ikinä.. Ja aina samat maireat hymyt ja maanittelut: "Niin se mieli kuitenkin muuttuu.. ei koskaan kannata sanoa ei koskaan.. parin vuoden päästä taas vauvakuume.."

Olen aina ajatellut, että haluan 0-1 lasta. En jaksa sitä kauheaa härdelliä, mikä syntyy useammasta lapsesta, en jaksa olla ikinä enää raskaana ja synnyttää ja vauva-aikaa.. On näköjään joku normi, että lapsia pitää olla useampi. Itse en ymmärrä, miksi joku haluaisi enempää kuin yhden lapsen! Onko se jotain ahneutta, tästä yhdestä vauvasta tuli niin hieno, niin katsotaan tulisko vielä hienompi.. Ja joo, jotkut haluaa tehdä sisaruksia, muuten on lapsella kuulemma niin kamalan yksinäistä.

Ärsyttää, kun nämä toisen lapsen kyselijät eivät usko, että en halua enempää lapsia. Jos sanon, että enempää en halua, niin miksi pitää maanitella? Eikö voi vain neutraalisti todeta, että aijaa, ja asia olis käsitelty.

Onko muita onnellisia yhden lapsen äitejä?

ymmärrän sinua hyvin. mekin olimmme miettineet, että välttämättä ei tehdä yhtään lasta. että on kivaa kahdestaankin. että ehkä joskus. tai sitten ei koskaan yhtään.

mutta esikoinen tuli ja halusin sille kohtalotoverin. jonka kanssa voi miettiä surkeaa lapsuutta jonka vanhemmat pilasivat.

saa nähdä. en voi tietää ovatko edes väleissä aikuisena. kemiat ovat nimittäin niin erilaiset.

mutta joo. monet varmaan kadehtivat kun pääset helpolla ja yrittävät saada sinut samaan jamaan, siihen härdelliin. meillä tosin on hiljaista, liiankin.

Ärsyttää, kun nämä toisen lapsen kyselijät eivät usko, että en halua enempää lapsia. Jos sanon, että enempää en halua, niin miksi pitää maanitella? Eikö voi vain neutraalisti todeta, että aijaa, ja asia olis käsitelty.

Onko muita onnellisia yhden lapsen äitejä?

heijastat ympärille, että mietit asiaa aktiivisesti. Moni tulkitsee sen, että ajattelet vauvaa. Niin minäkin. Kuulostaa vain, että joko järkeilet tai pidät päätöksestäsi kiinni ja sen takia et ole synnyttämässä toista. Silti jokin pakottaa sinut miettimään asiaa sen verran, että teet aloituksenkin aiheesta. Jos et miettisi asiaa, olisit varmaan sivuuttanut huomautuksetkin.

Itse en ymmärrä, miksi joku haluaisi enempää kuin yhden lapsen! Onko se jotain ahneutta, tästä yhdestä vauvasta tuli niin hieno, niin katsotaan tulisko vielä hienompi.. Ja joo, jotkut haluaa tehdä sisaruksia, muuten on lapsella kuulemma niin kamalan yksinäistä.

Jos sanon, että enempää en halua, niin miksi pitää maanitella? Eikö voi vain neutraalisti todeta, että aijaa, ja asia olis käsitelty.

Miksi et itse kykene suhtautumaan toivomallasi neutraalilla tavalla siihen, että toiset haluaa useamman lapsen? Aivan yhtä ymmärtämätön olet nyt toisten valintoja kohtaan.

Mulle aivan sama minkä joku lapsiluvukseen haluaa, kaikissa valinnoissa on varmasti puolensa ja erilaiset ratkaisut sopii eri perheille, niin tässä kuin muissakin asioissa.

Mutta tohon että miksi useampi lapsi. Samalla tavalla muistan ihmetelleen niiden, jotka ei ole tajunneet miksi koiria pitää olla useampi, miksei yksi riitä. Ikäänkuin lapset tai koirat olisi joku paketillinen toistensa klooneja tai jotain hyödykkeitä tyyliin pesukone, mitäs sitä nyt useammalla tekisi? Meille tulossa kolmas lapsi koska halutaan tähän porukkaan vielä yksi perheenjäsen ja persoona lisää - itse koen sen elämää rikastuttavana asiana.

Ja pakko sanoa että yksi lisäperuste on kyllä se että itse kasvoin ainoana lapsena ja kyllä, olin ajoittain hyvinkin yksinäinen. Toki se on myös persoonakysymys. Velipuolen olemassaolo on aina ollut minulle tärkeä asia, vaikkei ole edes asuttu samassa osoitteessa ja on nähty harvoin. Mutta mikään ratkaiseva peruste useamman lapsen haluamiselle tämä ei siis ole.

Aiemmin olin sitä mieltä, että haluan 2 lasta, mutta jossain vaiheessa lapsen syntymän jälkeen mieli muuttui. Olemme täysin tyytyväisiä elämään yksilapsisena perheenä.



Kyllä meiltäkin kyseltiin ja meitäkin painostetiin toisen lapsen hankintaan. Lapsen kasvaessa kyselyt harveni, eikä käytännössä enää kukaan kysele toisen lapsen perään (lapsi nyt tokalla, minulla ikää yli 35). Vain harvoin tulee lapsimäärä puheeksi jos muutenkin puhutaan lasten kanssa, mutta enää se kysytään aika varovaisesti. Varmaan olettavat jotain sekondaarista lapsettomuutta tai vastaavaa syyksi yksilapsisuuteen. Mulle ihan sama mitä ajattelevat, riittää kun itse olemme tyytyväisiä.

jo käynyt vasektomiassa. Haluttiin vain yksi lapsi ja se riittää, lapsi on ihana ja täydellinen mutta haluan myös että meillä on varaa taloudellisesti ja henkisesti hoitaa tämä kunnolla.



Yhden kanssa on paljon helpompaa, sen olen huomannut lähipiirissäni. Ja ne joilla lapsia on enemmän kuin 2 ovat suurin osa hermoromahduksen partaalla... pienet ikäerot ja se on siinä.



Lapsellani on paljon ystäviä, pihakaverit, koulukaverit, harrastuskaverit, serkut, ei tässä mitään sisaruksia tarvita ettei olisi yksinäinen.



Itselläni on 3 sisarusta, ei olla koskaan tultu toimeen keskenämme emmekä tule nyt aikuisenakaan. Olemme liian erilaisia luonteiltamme. Itse olen rento, huumorintajuinen, kiltti. Seuraava on tiukkapipoinen jokapaikan valittaja, maailman negatiivisin ihminen. Yksi on kiltti mutta hölmö, toisten ihmisten vietävissä ihan täysin. Ja viimeinen on yksinkertaisesti tyhmä. Ei ole kauhalla annettu yhtään mitään paitsi jonkinlaista päihderiippuvuutta.



Täällä moni pitää automaationa että sisaruksista tulee läheisiä, voin kertoa ettei välttämättä tule. Ei niitä sen vuoksi kannata tehdä vaan ihan sen lapsen itsensä vuoksi. Paljon mekin kuulimme miten pitää tehdä "kaveri" lapsellemme.



Kaveri?! Eikö kaveri ole ihan joku muu kuin sisarus? Ja Meidän lapsella on tosiaan kavereita. Eikä varmaankaan tarvitse kuunnella siinä määrin tappeluja tai nahisteluja koska ovat vaan kavereita, ei sisaruksia.

jo käynyt vasektomiassa. Haluttiin vain yksi lapsi ja se riittää, lapsi on ihana ja täydellinen mutta haluan myös että meillä on varaa taloudellisesti ja henkisesti hoitaa tämä kunnolla.

Yhden kanssa on paljon helpompaa, sen olen huomannut lähipiirissäni. Ja ne joilla lapsia on enemmän kuin 2 ovat suurin osa hermoromahduksen partaalla... pienet ikäerot ja se on siinä.

Lapsellani on paljon ystäviä, pihakaverit, koulukaverit, harrastuskaverit, serkut, ei tässä mitään sisaruksia tarvita ettei olisi yksinäinen.

Itselläni on 3 sisarusta, ei olla koskaan tultu toimeen keskenämme emmekä tule nyt aikuisenakaan. Olemme liian erilaisia luonteiltamme. Itse olen rento, huumorintajuinen, kiltti. Seuraava on tiukkapipoinen jokapaikan valittaja, maailman negatiivisin ihminen. Yksi on kiltti mutta hölmö, toisten ihmisten vietävissä ihan täysin. Ja viimeinen on yksinkertaisesti tyhmä. Ei ole kauhalla annettu yhtään mitään paitsi jonkinlaista päihderiippuvuutta.

Täällä moni pitää automaationa että sisaruksista tulee läheisiä, voin kertoa ettei välttämättä tule. Ei niitä sen vuoksi kannata tehdä vaan ihan sen lapsen itsensä vuoksi. Paljon mekin kuulimme miten pitää tehdä "kaveri" lapsellemme.

Kaveri?! Eikö kaveri ole ihan joku muu kuin sisarus? Ja Meidän lapsella on tosiaan kavereita. Eikä varmaankaan tarvitse kuunnella siinä määrin tappeluja tai nahisteluja koska ovat vaan kavereita, ei sisaruksia.

Kyllä se on tosi paljon kiinni siitäkin, miten niitä sisarussuhteita perheessä tuetaan, miten lapsia ohjataan yhteiseen toimintaan, hyväksymään erilaisuutta ja pitämään toisistaan huolta.

Jos on peruskylmä perhe, jossa ei oikein kukaan välitä toisistaan tai ole kiinnostunut toisten voinnista, ei mikään ihme, jos ei lapsetkaan "löydä" toisiaan.

on vähintään kaksi lasta. Heistä on seuraa toisilleen ja sukulaiseni menetti lapsensa ja silloin puhuttiin paljon ettei hän olisi jaksanut eteenpäin ilman muita lapsiaan.

Mulla riittää rakkautta ja voimia monellekin lapselle.

Minulle taas on ollut selvää jo ennen esikoista, että haluan muutaman lapsen, pidän isoista perheistä ja hälinästä :) Itse olen kasvanut 3 sisaruksen seurassa ja aina ollut leikkikaveri, kun on niin pienet ikäerot :)



Mutta jokainen ei halua montaa lasta, eikä ole pakkokaan. Mutta minä haluan :) Rakastan lapsia, rakastan vauva-aikaa. Tällä hetkellä olen raskaana ja odotan kaksosia, joten uskoisin, että nämä nyt riittävät kuitenkin minulle :D

Oli päätös sitten olla täysin lapseton, yksilapsinen tai suurperhe. Samaten mielipiteitä kirvoittaa niin lyhyet kuin pitkätkin ikäerot lapsilla. Lastensaanti-ikä ja -ongelmatkin tuntuvat kuuluvan jokaiselle puolitutulle. Aina joku utelee ja tuputtaa mielipiteitään. Toivottavasti jokainen tietää itse omat voimavaransa ja osaa elää sen mukaan.

Koemme miehen kanssa sisarukset tärkeiksi. Omat ovat tärkeitä nyt aikuisiälläkin. Lisäksi rakkaus (ainakin meillä) perheessä kasvaa mitä enemmän meitä on. Jokainen lapsi on oma persoonansa, eikä kukaan voi korvata toistaan.



Eipä sillä, ei muiden tarvitse näin kokea tai yhtä lasta enempää hankkia. Enkä minä kysele tai arvostele muiden lapsilukuja.

lapsena riitti kavereita ja kesälomat vietin serkkujeni kanssa. Nyt aikuisena olen vähän kateellinen niille, joilla on siskoja tai veljiä. Olisi kauhean kiva, jos lapsillamme olisi serkkuja ja itselläni vaikka sisko, jonka kanssa huolehtia yhdessä ikääntyvitä vanhemmista. En siis voi sanoa kärsineeni ainoana lapsena olemisesta lapsena, mutta jos saisin vaita, niin kylä minulla sisarus tai sisaruksia olisi.

jo käynyt vasektomiassa. Haluttiin vain yksi lapsi ja se riittää, lapsi on ihana ja täydellinen mutta haluan myös että meillä on varaa taloudellisesti ja henkisesti hoitaa tämä kunnolla.

Yhden kanssa on paljon helpompaa, sen olen huomannut lähipiirissäni. Ja ne joilla lapsia on enemmän kuin 2 ovat suurin osa hermoromahduksen partaalla... pienet ikäerot ja se on siinä.

Lapsellani on paljon ystäviä, pihakaverit, koulukaverit, harrastuskaverit, serkut, ei tässä mitään sisaruksia tarvita ettei olisi yksinäinen.

Itselläni on 3 sisarusta, ei olla koskaan tultu toimeen keskenämme emmekä tule nyt aikuisenakaan. Olemme liian erilaisia luonteiltamme. Itse olen rento, huumorintajuinen, kiltti. Seuraava on tiukkapipoinen jokapaikan valittaja, maailman negatiivisin ihminen. Yksi on kiltti mutta hölmö, toisten ihmisten vietävissä ihan täysin. Ja viimeinen on yksinkertaisesti tyhmä. Ei ole kauhalla annettu yhtään mitään paitsi jonkinlaista päihderiippuvuutta.

Täällä moni pitää automaationa että sisaruksista tulee läheisiä, voin kertoa ettei välttämättä tule. Ei niitä sen vuoksi kannata tehdä vaan ihan sen lapsen itsensä vuoksi. Paljon mekin kuulimme miten pitää tehdä "kaveri" lapsellemme.

Kaveri?! Eikö kaveri ole ihan joku muu kuin sisarus? Ja Meidän lapsella on tosiaan kavereita. Eikä varmaankaan tarvitse kuunnella siinä määrin tappeluja tai nahisteluja koska ovat vaan kavereita, ei sisaruksia.

jo käynyt vasektomiassa. Haluttiin vain yksi lapsi ja se riittää, lapsi on ihana ja täydellinen mutta haluan myös että meillä on varaa taloudellisesti ja henkisesti hoitaa tämä kunnolla. Yhden kanssa on paljon helpompaa, sen olen huomannut lähipiirissäni. Ja ne joilla lapsia on enemmän kuin 2 ovat suurin osa hermoromahduksen partaalla... pienet ikäerot ja se on siinä. Lapsellani on paljon ystäviä, pihakaverit, koulukaverit, harrastuskaverit, serkut, ei tässä mitään sisaruksia tarvita ettei olisi yksinäinen. Itselläni on 3 sisarusta, ei olla koskaan tultu toimeen keskenämme emmekä tule nyt aikuisenakaan. Olemme liian erilaisia luonteiltamme. Itse olen rento, huumorintajuinen, kiltti. Seuraava on tiukkapipoinen jokapaikan valittaja, maailman negatiivisin ihminen. Yksi on kiltti mutta hölmö, toisten ihmisten vietävissä ihan täysin. Ja viimeinen on yksinkertaisesti tyhmä. Ei ole kauhalla annettu yhtään mitään paitsi jonkinlaista päihderiippuvuutta. Täällä moni pitää automaationa että sisaruksista tulee läheisiä, voin kertoa ettei välttämättä tule. Ei niitä sen vuoksi kannata tehdä vaan ihan sen lapsen itsensä vuoksi. Paljon mekin kuulimme miten pitää tehdä "kaveri" lapsellemme. Kaveri?! Eikö kaveri ole ihan joku muu kuin sisarus? Ja Meidän lapsella on tosiaan kavereita. Eikä varmaankaan tarvitse kuunnella siinä määrin tappeluja tai nahisteluja koska ovat vaan kavereita, ei sisaruksia.

Ehkä minut on jotenkin luotu suurperheen äidiksi. Ja aina meillä on ollut omien lisäksi lasten kavereita mukana lomilla ja kotona muutenkin.

meitä muitakin, mutta jostain syystä sitä ei saa sanoa ääneen.

Mieheni on ainoa lapsi, eikä hän ole koskaan kaivannut sisaruksia eikä valittanut olleensa lapsena yksinäinen. Ei toista lasta pitäisi tehdä vain sen ensimmäisen leikkikaveriksi, ei siinäkään mitään järkeä ole.

Siis kukaan toinen ihminen ei voi sanella, mikä on kullekin ihmiselle oikea määrä lapsia. Meillä on kaksi ja vielä isommalla ikäerolla kuin täällä mainittu 2 vuotta. Isompi on kovin onnellinen vauvasta ja on innolla alkanut seuraamaan pienen kehitystä, hoitamaan ja hassuttelemaan tämän kanssa. On jännä huomata se yhteys sisarusten välillä, kun pienemmällä on ihan tietynlainen hymy aina varattuna isommalle:) Meillä lapselle ei ole tehty kaveria, vaan sisarus, jonka kanssa jakaa elämän surut ja ilot sekä vastuu meistäm vanhuksista sitten joskus.