Miten kerron ja perustelen, että "isi muuttaa pois"?

Todella surullista. Voisit vaikka kertoa, että joskus isit ja äidit muuttaa omiin koteihin asumaan kun he haluavat niin. Joskus on parempi olla samassa kodissa, joskus on parempi olla eri kodeissa. Koeta vastailla lapsen kysymyksiin mahdollisimman yksinkertaisesti, mutta siten että lapsi tyytyisi vastaukseen. Kysymystulva voi tulla vasta vähän myöhemmin, mutta anna lapsellesi mahdollisuus kysyä asiasta aina kun hän haluaa. Koettakaa hoitaa ero lasten takia sovussa ja sopikaa tapaamiset mahdollisimman jouhevasti. Ottakaa ensisijaisesti lapsen tarpeet huomioon jos vaan arki antaa periksi. Vaikeaahan se on alkuun ja lapsi vaistoaa sinun pahan olosi, mutta kerro rehellisesti lapselle mistä se johtuu. Ettei vaan kuvittele olevansa itse syyllinen sinun itkuillesi. Korosta lapselle että tilanne on äidin ja isin päätös eikä lapsella ole osuutta asiaan.

että äiti ja isi rakastaa sinua!

"Pois" kuulostaa epäselvältä, pelottavalta ja hylkäämiseltä. Sanot vaikka että lapsi saa toisenkin kodin jossa isi asuu.

Ja sitten kun lapsi kysyy, että miksi isi muuttaa, lapsen isä viimeistään siinä vaiheessa tekee selväksi, että isi muuttaa koska äiti haluaa.



Lapsen kurista vastaa pääsäntöisesti minä. Minä olen se, joka komentaa ja pistää jäähylle, minkä vuoksi olen usein alkanut kuulemaan lapsen suusta, ettei hän minua enää rakasta. Se riipaisee sydämestä, vaikka tiedän, ettei se ole totta.



Pelkään, että eron vuoksi lapseni alkaa vihata minua.



Ap

Ja sitten kun lapsi kysyy, että miksi isi muuttaa, lapsen isä viimeistään siinä vaiheessa tekee selväksi, että isi muuttaa koska äiti haluaa.

Lapsen kurista vastaa pääsäntöisesti minä. Minä olen se, joka komentaa ja pistää jäähylle, minkä vuoksi olen usein alkanut kuulemaan lapsen suusta, ettei hän minua enää rakasta. Se riipaisee sydämestä, vaikka tiedän, ettei se ole totta.

Pelkään, että eron vuoksi lapseni alkaa vihata minua.

Ap

Miks ihmeessä se tahtoo tuottaa lapselle ylimääräistä tuskaa sillä et mustamaalaa äitiä. Ihan älytön tyyppi. Koita vielä selittää asiaa lapsen näkökulmasta. Tai jos joku muu selittäis?

Avioero vireillä, asumusero edessä. Pelottaa ja itkettää ajatus, että joudun kertomaan sen 5 v. lapsellemme.

Miten olette vastaavasta tilanteesta selvinneet?

Laita se "isi" kertomaan.

Että se isi vaan sanois että äiti käskee isin muuttaa pois, äidin vika. Ei ehkä hyvä idea.

Tuntuu aivan kauhealta, kun tuntuu, että kohta särjen lapsen sydämen. Oon aika rikki just nyt.



Ap

olisko kannattanu hakea ammattiapua tuohon...siis kävisitte esim perheasianneuvottelukeskuksessa jutustelemassa siitä miten elämä menee nyt uusiksi? Jos mies ei halunnut erota, niin hän varmaan olisi ollut valmis menemään parisuhdeneuvontaankin jo siinä vaiheessa kun syitä olisi pitänyt käsitellä?

Laita se "isi" kertomaan.

Että se isi vaan sanois että äiti käskee isin muuttaa pois, äidin vika. Ei ehkä hyvä idea.

Ainakin sen perusteella mitä ap kertoo.

Tuntuu aivan kauhealta, kun tuntuu, että kohta särjen lapsen sydämen. Oon aika rikki just nyt.

Ap

Kun suhtautuu noin lapsellisesti. Jospa koitat itse kertoa asiallisesti ja nätisti, jotenkin kuvailla tilannetta turvallisesti. Jos isä sitten kertoo että äiti on se pahis niin sit sanot että se on isin mielipide, koska isin kanssa on riitaa ja että kyllä se siitä. Koitat tsempata ja pitää itses rauhallisena ja asiallisena, vaikka lapsi varmaan suuttuukin sulle. Kyl se sitten vanhempana tod. näk. osaa arvostaa kovasti sitä vanhempaa joka ei alentunut haukkumaan ex-puolisoa.

jo nyt valtaa lapsen kautta- vanhemmuus hukassa. Idiootti:((( Luuleeko se et perheen saa kiristämällä pysymään kasassa?

Lapselle sanot asian mahdollisimman kauniisti mutta todenmukaisesti. Syitä ei tarvitse noin pienelle eritellä. Sanot että te ette voi asua samassa kodissa, ja siksi teillä on nyt kaksi kotia, toisessa isi, toisessa äiti. Ja päälle vakuuttelut siitä kuinka tärkeä lapsi on teille ja kuinka hänellä on molemmat vanhemmat ja hänestä pidetään huolta. Tosiasiaa on turha salata. Niinkuin sitäkin, että tuo asia on surullinen; sitä ei saa vähätellä, vaan auttaa lasta suremaan se että perhe meni kahtia. Sure itsekin, niin et jää kiinni vihaan tai pakkopärjäämiseen tai johonkin. Ole herkkänä lasten tunteille ja auta niissä. Jos mies ei kanna aikuisen vastuuta, hän on todellinen luuseri. Mut älä sä kuluta voimiasi siihen.

Laita se "isi" kertomaan.

Että se isi vaan sanois että äiti käskee isin muuttaa pois, äidin vika. Ei ehkä hyvä idea.

Ainakin sen perusteella mitä ap kertoo.

vanhempien tulee kantaa vastuu, tapahtui mitä tapahtui. Tuossa isä on itsekäs ja lapsellinen ja kaataa lapsensa niskaan oman pettymyksensä. Todella törkeää.

Ap

hänen arkensa muuttuu mahd. vähän. Että kaverit, pihat, kodit säilyis.. jos mahdollista.

Ts. sanoa, että isä on äidille vihainen koska isä olisi enemmän halunnut jatkaa kuin äiti. Ja siksi isä saattaa välillä sanoa äidistä ikäviä juttuja, mutta niistä ei tarvitse välittää - aikuisetkin on joskus hölmöjä vihaisina.



Jotenkin tähän tyyliin minä käsittelin eroa ja eksän kommentteja. Ja päästin itsekin suustani joskus jotain tyhmää, ja sanoin silloinkin että niin ei saisi tehdä ja että olen isälle vihainen/katkera tms. Tarkoitus ei siis ole tilittää lapsille, vaan selittää epäaikuismainen käytös joka saattaa lasta askarruttaa tai vahingoittaakin.