TE joiden mielestä vanhemmat eivät ole lähiperhettä enää sen jälkeen

niin yhtä hyviäkuin mä.. ei tuo vastaa mun kysymykseen

Vanhemmat asuu niin kaukana, että en voi tavata heitä kuin muutaman kerran vuodessa. Minkäs sille voi. En voi ajatella että omalla lapsellanikaan olisi mikään velvollisuus jäädä asumaan lähelleni. Työpaikka sen aika pitkälle sanelee missä kukakin asuu.

Eli siis elättävät itsensä työllään jossain päin maailmaa. Toivon että he myös löytävät rinnalleen hyvän ihmisen rakkaimmaksi ja saavat ehkä lapsiakin.

Ja toivon että silloinkin heillä on aikaa tavata minua, mutta ymmärrän että ei välttämättä todellakaan joka kuukausi.

Vanhemmat asuu niin kaukana, että en voi tavata heitä kuin muutaman kerran vuodessa. Minkäs sille voi. En voi ajatella että omalla lapsellanikaan olisi mikään velvollisuus jäädä asumaan lähelleni. Työpaikka sen aika pitkälle sanelee missä kukakin asuu.

on kaukana,jos saa kysyä

Vanhemmat asuu niin kaukana, että en voi tavata heitä kuin muutaman kerran vuodessa. Minkäs sille voi. En voi ajatella että omalla lapsellanikaan olisi mikään velvollisuus jäädä asumaan lähelleni. Työpaikka sen aika pitkälle sanelee missä kukakin asuu.

on kaukana,jos saa kysyä

Noin 300 km. Se jo riittää siihen, että pitää suunnitella etukäteen milloin voi lähteä. Täytyy hommata lemmikeille hoitajat ym. järjestelyt. Ei vaan joka kuukausi jaksa tai ehdi.

Tietysti lapsi on aina lapsi siinä mielessä, että hänestä välittää ja toivoo parasta ja auttaa kykynsä mukaan, mutta siihen rinnalle tulee aikuinen-aikuinen- suhde. Se voi muodostua yhteydenpidolta tiiviksi tai sitten ei. Minulle kumpikin vaihtoehto on ok.

Tietysti lapsi on aina lapsi siinä mielessä, että hänestä välittää ja toivoo parasta ja auttaa kykynsä mukaan, mutta siihen rinnalle tulee aikuinen-aikuinen- suhde. Se voi muodostua yhteydenpidolta tiiviksi tai sitten ei. Minulle kumpikin vaihtoehto on ok.

voit sanoa että sen olsi sulle OK, että sinulla ei olisi tiivistä suhdetta omaan lapseesi vain koska hän on aikuinen ??

Verisiteillä ei ole niinkään väliä vaan sillä, millaiset suhteet lapsiinsa/vanhempiinsa muodostaa.



Kyse on henkilökemioista ja osapuolten käytöksestä, millainen suhteesta tulee.



Lähiperheensäkin voi meistä jokainen valita viimeistään siinä vaiheessa, kun on täysi-ikäinen. Jos lapsen ja vanhemman välit ovat tulehtuneet, ei ole ihme jos ei olla läheisiä.



Olisin pitänyt mielelläni vanhempani osana perhettäni, jos he eivät olisi olleet törkeitä ja mahdottomia. Lisäksi he vihasivat ja halveksivat minua.



Näistä syistä johtuen suhteemme oli tuhoisa. Oli siis parempi katkaista se - jo ihan jälkipolvienkin vuoksi, millaista esimerkkiä heille näyttää.



Mikäli itse olisin lapsilleni samanlainen kuin omat vanhempani ovat minulle olleet, toivoisin että he tekisivät saman.