Miten se elämänmuutos tehdään? Voi aaargh...

lenkkivaatteet päälle ja ulos sen enempää ajattelematta.

Laita vain yksi tavoite kerrallaan, vaikkpa päivittäinen lenkki. Aloitat pienestä, kauppaan ja takaisin tms. Kun se on muodostunut rutiiniksi, otat seuraavan tavoitteen.



Sinulla on koko loppuelämä aikaa.

Päätä vaikka alkaa kulkemaan joka ilta lenkillä, vaikka ihan pienelläkin. Pakota itsesi lenkille, älä lösähdä siihen sohvalle tai anna itsellesi tekosyytä olla lähtemättä.



Tai sitten opettele ensin syömään kohtuudella. Herkut pois jne.



Tiedän itse että se motivaatio voi olla suuri, mutta että sais ne jokapäiväisiksi toimiksi vaatii tosiaan itsekuria. Mutta opettele hakemaan niistä muutoksista se hyvä mieli ja tunne.



Pitkän taistelun jälkeen olen itse laihtunut 9 kiloa ja vyötärö pienentynyt 10 senttiä. Nyt on motivaatio jatkaa.

Siellä on jotain muuta. Mukavuudenhalu? Rauhassa möllöttely? Sun pitää hilata tuo "parempi ihminen" sinne ykkösprioriteetiksi ja sitten loppu menee itsekseen.

Laita vain yksi tavoite kerrallaan, vaikkpa päivittäinen lenkki. Aloitat pienestä, kauppaan ja takaisin tms. Kun se on muodostunut rutiiniksi, otat seuraavan tavoitteen. Sinulla on koko loppuelämä aikaa.

Kuulostaa ihanan yksinkertaiselta. Juttu ei olekaan siinä, etten liikkuisi ollenkaan. Käyn kyllä päivittäin kävelyllä, edes jonkinlaisella. Mutta kun se on niin tehotonta, että turhauttaa!

Inhoan tätä saamattomuutta, inhoan olla näin saaterin laiska! Järjellä tiedostan, että ne pienet muutokset on juuri se alku. Mutta se laiskuri minussa suputtaa, että "Kun ei ne pienet muutokset mitään muutosta tee, kyllä minä sinut tunnen, sinä haluat tuloksia nopeasti, ja kun niitä ei kuukaudessa tule, niin luovutat. Joten miksi edes yrität. Käy sinne sohvalle vaan pitkäkseen, sama lopputulos siitä tulee, kas noin, anna kun minä peittelen"...

Kuukausi on aika lailla maksimi, kuinka pitkälle se Mahtava Uusi Elämä kantaa. Kun en, kas kummaa, siinä aikana olekaan tiukka paketti, on se mielestäni yhtä kuin turhaa yhtä kaikki, ja taas luovutan.

Vihaan olla luovuttaja, mutta en ole yhtään mitään muuta! Ja niin paljon kuin vihaan olla se sohvan pohjalla möllöttäjä, vielä enemmän vihaan näitä tiedostavia hetkiä, kun kroppa ja se joku laiskurin vastakohta minussa rimpuilee vastaan ja anelee, että TEE JOTAIN, tee se nyt, aloita äläkä vain luovuttaaksesi!

Ja aina minä valitsen luovuttaa, mieluiten jo ennen kuin aloitan. Hämärästi muistan vielä tuon aloitusviestin tsemppihetken. Voima minussa, pah.

ap (ei ihan niin maassa kuin tämä teksti antaa ymmärtää, koska ihan pian minä huidon kaikki ajatukset luovuttamisesta pois ja tyydyn siihen mikä olen. Siis luovuttaja.)

ihmeessä pitäisi käydä lenkillä joka päivä? Ultranko meinaat vetäistä :O

riippuu ihan ihmisestä mikä sopii, itse olen käyttänyt kumpaakin asiasta ja tilanteesta riippuen. Esim. liikunnassa olen tehnyt uusia alkuja (lue päätöksiä jotka jääneet toteutumatta) montakin kertaa, kunnes jokin vaan napsahti kohdalleen ja kaikki muuttui kerralla. Asia oli niinkin yksinkertainen kuin pitkän tauon jälkeinen lenkillä käynti, josta jäi päälimmäiseksi onnistumisen tunne ja hyvä olo (kerrankin tajusin juosta tarpeeksi rauhallista tahtia) + sen jälkeinen 15 min jooga (kotona ohjeiden mukaan, taustalla vuosi joogatunneilla käymistä joskus opiskeluaikoina). Seuraavana päivänä oli pakko päästä lenkille taas ja taas loppujooga, sitten muutaman päivänä lyhyt (15 min) jooga kotona ja taas lenkille. Nykyisin käyn lenkillä 2-3 kertaa viikossa, joogaa kerran viikossa ohjatulla tunnilla ja muina päivinä 15-30 min kotona.



Ruokavalion suhteen toimivat paremmin pienet muutokset, esim. vähensin leivän syöntiä asteittain ja samaan tapaan lisäsin kasvisten syöntiä. Maku muuttui pikkuhiljaa, enkä enää edes kaipaa muutamanh vuoden takaista jatkuvaa sipsien, keksien yms. puputusta. Joskus aiemmin olen kokeillut kertarysäysmuutosta ruokavaliossa ja jaksanut ehkä 3 päivää :P



Neuvoja en oikein osaa antaa, ainoana ehkä se että kun itsensä sitten SAA tekemään edes pienen muutoksen, niin kannattaa keskittyä sen tuomaan hyvään oloon ja motivoida sillä itseään. Tietty jokainen voi kehittää itselleen muitakin motivaatioita, esim. mahtuminen vanhoihin vaatteisiin, rahan säästäminen jne.

Päätä vaikka alkaa kulkemaan joka ilta lenkillä, vaikka ihan pienelläkin. Pakota itsesi lenkille, älä lösähdä siihen sohvalle tai anna itsellesi tekosyytä olla lähtemättä. Tai sitten opettele ensin syömään kohtuudella. Herkut pois jne. Tiedän itse että se motivaatio voi olla suuri, mutta että sais ne jokapäiväisiksi toimiksi vaatii tosiaan itsekuria. Mutta opettele hakemaan niistä muutoksista se hyvä mieli ja tunne. Pitkän taistelun jälkeen olen itse laihtunut 9 kiloa ja vyötärö pienentynyt 10 senttiä. Nyt on motivaatio jatkaa.

Tosiaan, kun se "ihan pieni lenkki" on minusta yhtä tyhjän kanssa. Teen sitä, mutta ei se tulosta ole tuonut tähänkään mennessä. Toki voidaan ajatella niinkin, että ilman niitä, mulla olisi ehkä enemmänkin kuin tuo 10 ylimääräistä kiloa... Tuntuu, että tuloksia saadakseni mun pitäisi puhkua ja puhista, juosta, urheilla - mutta juuri siihen en itseäni saa. Teen vaan niitä jonninjoutavia pikku kävelyitä ja kipitän äkkiä takaisin viltin alle.

Herkut pois ja kohtuudella syöminenkin kuulostaa ihanan helpolta. Sitä kummastelenkin, miksi se ei ole sitä sillä hetkellä, kun pitää tehdä se valinta. MIKSI teen näin itselleni??

Tiedän, että tämä kuulostaa vaan kaikkien syiden kumoamiselta ja tekosyiden etsiskelyltä jatkaa entiseen malliin, mutta enemmän tämä on vain paskan fiiliksen jakamista (olkaapa hyvä =D ). Tiedän, kuinka laihdutetaan, mutta en tiedä kuinka tekisin sen itse. Tätä on niin vaikea pukea sanoiksikin.

Mutta hei, paljon onnea sinulle mahtavasta tuloksesta!! =)

Miksi ihmeessä pitäisi käydä lenkillä joka päivä? Ultranko meinaat vetäistä :O

nyt kun tarkemmin mietin, niin en tosiaankaan käy lenkillä joka päivä. Kuitenkin kävelen joka päivä ja haluaisin harrastaa urheilua säännöllisesti, sanotaan näin. =)

ap

mutta jos yhtään lohduttaa, täällä toinen samanlainen. Minun heikot kohtani ovat liikunnan puute ja rahan tuhlaaminen. Joka viikonloppu päätän, että maanantaina alkaa lenkkeily. Ja se alkaakin, mutta sitä intoa kestää ehkä kolme päivää maksimissaan. Ennen jokaista palkkapäivää kärvistelen todella vähillä rahoilla (vaikka olen ihan normaalisti tienaava), lisävelkaannun kun ostan luotolle (en voi olla shoppailematta) ja päätän, että kun palkkapäivä koittaa, maksan kaikki laskut pois ja elän niukemmin seuraavan kuukauden. Paskat. Koskaan ei onnistu.



Minun pitäisi myös kiinteytyä, päästä eroon selluliitista, juoda enemmän vettä, lopettaa herkkujen syönti jne. Olen ehkä pikkuisen saanut vähennettyä herkkujen syöntiä, mutta kun olen muutaman päivän ollut "kuivilla" ajattelen, että nyt voin palkita itseni ja ostaa karkkia, kun olen ollut niin hienosti ilman. Huokaus.



Tsemppiä meille! =D

riippuu ihan ihmisestä mikä sopii, itse olen käyttänyt kumpaakin asiasta ja tilanteesta riippuen. Esim. liikunnassa olen tehnyt uusia alkuja (lue päätöksiä jotka jääneet toteutumatta) montakin kertaa, kunnes jokin vaan napsahti kohdalleen ja kaikki muuttui kerralla. Asia oli niinkin yksinkertainen kuin pitkän tauon jälkeinen lenkillä käynti, josta jäi päälimmäiseksi onnistumisen tunne ja hyvä olo (kerrankin tajusin juosta tarpeeksi rauhallista tahtia) + sen jälkeinen 15 min jooga (kotona ohjeiden mukaan, taustalla vuosi joogatunneilla käymistä joskus opiskeluaikoina). Seuraavana päivänä oli pakko päästä lenkille taas ja taas loppujooga, sitten muutaman päivänä lyhyt (15 min) jooga kotona ja taas lenkille. Nykyisin käyn lenkillä 2-3 kertaa viikossa, joogaa kerran viikossa ohjatulla tunnilla ja muina päivinä 15-30 min kotona. Ruokavalion suhteen toimivat paremmin pienet muutokset, esim. vähensin leivän syöntiä asteittain ja samaan tapaan lisäsin kasvisten syöntiä. Maku muuttui pikkuhiljaa, enkä enää edes kaipaa muutamanh vuoden takaista jatkuvaa sipsien, keksien yms. puputusta. Joskus aiemmin olen kokeillut kertarysäysmuutosta ruokavaliossa ja jaksanut ehkä 3 päivää :P Neuvoja en oikein osaa antaa, ainoana ehkä se että kun itsensä sitten SAA tekemään edes pienen muutoksen, niin kannattaa keskittyä sen tuomaan hyvään oloon ja motivoida sillä itseään. Tietty jokainen voi kehittää itselleen muitakin motivaatioita, esim. mahtuminen vanhoihin vaatteisiin, rahan säästäminen jne.

Olen tosiaan itsekin kokenut näitä "valaistumisia", olen saanut nautintoa siitä kun olen jaksanut juosta 5 km, muistan sen hyrräävän hyvän olon tunteen lenkin ja suihkun jälkeen. Ja voin todellakin sanoa, että se on juuri sen arvoista!

Olen saanut hyvää oloa oltuani vaikkapa viikon terveellisellä ruokavaliolla. Olen ajatellut, että en ikinä palaa entiseen, tämä on niin paljon parempaa.

Olen laihduttanut kerran 8 kg. Muistan, kuinka palkitsevaa se oli, pidin uudesta tuntumasta vartalooni.

Se vaan kantaa juuri tietyn aikaa. Sitäpä juuri en käsitä - TIEDÄN kuinka paljon parempi mulla olisi olla muutoksen jälkeen, mutta en saa tehtyä sille (taas kerran) mitään.

Mä en keksi mitään muuta syytä tälle, kuin (tämän) ihmisen tavaton laiskuus. Edes mukavuudenhalu ei ole oikea syy, koska mukavampi mulla olisi jossain ihan toisessa olomuodossa, kuin tässä väsähtäneessä pullukassa.

ap

Ei ihme että alkaa mieli kapinoida jos kerralla meinataan repäistä kaikki uusiksi. Niin liikuntaa, laihdutusta, alkoholintissuttelun lopetus, lantiopohjajumpat, lukeminen telkun sijaan.... Huh huh. Ihminen on luonnostaan laiska eläin ja vastustaa muutoksia.



Miksi ei voisi aloittaa vaikka vain yhdellä noista muutoksista, tehdä sitä vaikka puoli VUOTTA ennen kuin edes harkitsee seuraavaa? Se tuntuu kauhean hitaalta, mutta toisaalta, ihmiset käyttävät jopa kymmeniä vuosia repäisevien täyselämänmuutosten ja täysretkahdusten vuorottelun uuvuttavassa kierteessä saamatta aikaan kestäviä muutoksia, jos toimivat liian hätäisesti. Siihen verrattuan vaikka 1 tai 2 muutosta puolen vuoden välein on oikein hyvä juttu.



Mitäpä jos aloittaisi vaikka siitä lantiopohjalihasten harjoittelusta, joka ei vaadi paljon? Eikä mitään muuta samaan aikaan. Tai pelkästä liikunnan lisäämisestä, tai pelkästä tissuttelun lopetuksesta?

Miksi ihmeessä pitäisi käydä lenkillä joka päivä? Ultranko meinaat vetäistä :O

nyt kun tarkemmin mietin, niin en tosiaankaan käy lenkillä joka päivä. Kuitenkin kävelen joka päivä ja haluaisin harrastaa urheilua säännöllisesti, sanotaan näin. =)

ap

mietin, että mitä oikein haluat ja miksi?

Tuli sellainen olo, että et tiedä. Ei tosta tule mitään, jos sä vaan luettelet asioita mitä "pitäisi tehdä", koska naistenlehdessä tai jossain sanotaan niin.

Eli: Ekassa viestissäsi sanoit, että haluat käydä lenkillä päivittäin. Jos juoksemisesta puhutaan, niin tuo määrä on tarpeen tosiaan vain ultraa varten. Haluatko juosta 100 km? Jos, niin miksi, milloin, mihin aikaan, missä? Jos et halua, vaan haluat päivittäin kevyttä liikuntaa ja raitista ilmaa, niin se on ihan eri juttu. Jos toiveet ja tavoitteet on epämääräisiä, niin ei mikään ihme, että ei tule mitään.

Mitä SÄ haluat tehdä ja MIKSI? Haluan olla kuuma pakkaus on ihan yhtä hyvä syy kuin haluan nähdä lapsenlapsenlapseni. Mutta sun pitää ITSE haluta sitä.

Ja tarkoiksi ne määreet. Haluan harrastaa kestävyyttäni ja lihasvoimaani kehittävää liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa, joka viikko, pääsen tähän tavoitteeseeni tekemällä x, x ja x. Eikä vaan että "haluan liikkua säännöllisesti".

Ei ihme että alkaa mieli kapinoida jos kerralla meinataan repäistä kaikki uusiksi. Niin liikuntaa, laihdutusta, alkoholintissuttelun lopetus, lantiopohjajumpat, lukeminen telkun sijaan.... Huh huh. Ihminen on luonnostaan laiska eläin ja vastustaa muutoksia. Miksi ei voisi aloittaa vaikka vain yhdellä noista muutoksista, tehdä sitä vaikka puoli VUOTTA ennen kuin edes harkitsee seuraavaa? Se tuntuu kauhean hitaalta, mutta toisaalta, ihmiset käyttävät jopa kymmeniä vuosia repäisevien täyselämänmuutosten ja täysretkahdusten vuorottelun uuvuttavassa kierteessä saamatta aikaan kestäviä muutoksia, jos toimivat liian hätäisesti. Siihen verrattuan vaikka 1 tai 2 muutosta puolen vuoden välein on oikein hyvä juttu. Mitäpä jos aloittaisi vaikka siitä lantiopohjalihasten harjoittelusta, joka ei vaadi paljon? Eikä mitään muuta samaan aikaan. Tai pelkästä liikunnan lisäämisestä, tai pelkästä tissuttelun lopetuksesta?

että tässä selittämättömässä riittämättömyyden tunteessa ei olekaan sinänsä mitään järkeä, ja että haluaisin kaiken kerralla, ja kun en saa enkä tee, niin valitsen olla tekemättä mitään.

TIEDÄN, että pitäisi tehdä ne pienet muutokset ja opetella ensin se omaksi uudeksi tavakseni. Mutta samalla haluan niin paljon muuta, ja haluaisin muuttaa koko elämän kerralla. Tätä yritin vähän kieli poskella juuri aloitusviestissäni tuodakin esille.

Ja koska en saa tehtyä sitä pientäkään muutosta, niin turhaan edes haaveilen isommista. Joten luovutan, ennen kuin aloitin, koska tämän tiedostaminen se vasta tuskallista onkin. Harmittaa vietävästi myöntää oma vajavaisuutena (tämän asian tiimoilta).

Ei kai tätä tajua kuin minä ja mun kaltaiseni, onneksi sentään joku sai kiinni. =)

ap

mulla on enemmänkin ylimääräistä, kuin tuo 10 kg. helpointa laihdutus on varmaan, kun sitä ylim. ei ole kovin paljon. mitä enempi, sitä vaikeampaa, oiskohan näin? tsemppiä meille molemmille :)

Pitäisi laihduttaa n. 10 kiloa, liikkua enemmän ja jättää herkut pois. Mutta mutta kun sitä on niin mukavuudenhaluinen:). Liikuntaan ei mulla oikeasti OLE aikaa... Mies on töissä iltaisin, joten olen yksin lasten kanssa. Lasten kanssa liikkuminen ei ole mulle riittävän tehokasta. Vielä ei heitä voi jättää jotta voisin lähteä esim. salille.



Syödä yritän jo paremmin, esim. olen jättänyt kaikki herkut pois arkisin. Luulen että sillä voi tulla tuloksia pitkällä tähtäimellä! Joskus sallin itselleni vähän suklaata iltaisin telkkua kun katselen:). Pitäähän elämästä saada nauttiakin! Ajattelen vain niin että saisin nauttia enemmän jos esim. kuntoilisin ahkerammin...

että tässä selittämättömässä riittämättömyyden tunteessa ei olekaan sinänsä mitään järkeä, ja että haluaisin kaiken kerralla, ja kun en saa enkä tee, niin valitsen olla tekemättä mitään.

TIEDÄN, että pitäisi tehdä ne pienet muutokset ja opetella ensin se omaksi uudeksi tavakseni. Mutta samalla haluan niin paljon muuta, ja haluaisin muuttaa koko elämän kerralla. Tätä yritin vähän kieli poskella juuri aloitusviestissäni tuodakin esille.

Ja koska en saa tehtyä sitä pientäkään muutosta, niin turhaan edes haaveilen isommista. Joten luovutan, ennen kuin aloitin, koska tämän tiedostaminen se vasta tuskallista onkin. Harmittaa vietävästi myöntää oma vajavaisuutena (tämän asian tiimoilta).

ap

Minäkin harrastin noita kyllä nuorempana. Tein itselleni muutoksen ajatuksissani mahdottomaksi, jottei siihen oikeasti vakavissaan ja pysyvästi tarvitsekaan ryhtyä.

Mutta niinhän se on että nuo ovat omia valintoja kuten sanotkin: " haluaisin kaiken kerralla, ja kun en saa enkä tee, niin valitsen olla tekemättä mitään" ja on mahdollista myös valita toisin. Valita, että haluaisin kyllä kaiken kerralla mutta kun en kerran voi saada, niin hyväksyn sen että täytyy tehdä vain vähän kerrallaan.

Pitäisi laihduttaa n. 10 kiloa, liikkua enemmän ja jättää herkut pois. Mutta mutta kun sitä on niin mukavuudenhaluinen:). Liikuntaan ei mulla oikeasti OLE aikaa... Mies on töissä iltaisin, joten olen yksin lasten kanssa. Lasten kanssa liikkuminen ei ole mulle riittävän tehokasta. Vielä ei heitä voi jättää jotta voisin lähteä esim. salille.

Syödä yritän jo paremmin, esim. olen jättänyt kaikki herkut pois arkisin. Luulen että sillä voi tulla tuloksia pitkällä tähtäimellä! Joskus sallin itselleni vähän suklaata iltaisin telkkua kun katselen:). Pitäähän elämästä saada nauttiakin! Ajattelen vain niin että saisin nauttia enemmän jos esim. kuntoilisin ahkerammin...

Mä laihdutin jokunen vuosi sitten 18 kg ihan ilman yhtään liikuntaa, pelkästään syömistä muuttamalla, ja tosiaan söin herkkuja lähes päivittäin myös, tosin pieniä määriä vain jälkiruokana.

Ei onneksi laihtumiseen tarvita mitään sellaista että tarvisi olla vapaata aikaa käytettäväksi kuntoliikuntaan tai muuta ihmeellistä.

mutta jos yhtään lohduttaa, täällä toinen samanlainen. Minun heikot kohtani ovat liikunnan puute ja rahan tuhlaaminen. Joka viikonloppu päätän, että maanantaina alkaa lenkkeily. Ja se alkaakin, mutta sitä intoa kestää ehkä kolme päivää maksimissaan. Ennen jokaista palkkapäivää kärvistelen todella vähillä rahoilla (vaikka olen ihan normaalisti tienaava), lisävelkaannun kun ostan luotolle (en voi olla shoppailematta) ja päätän, että kun palkkapäivä koittaa, maksan kaikki laskut pois ja elän niukemmin seuraavan kuukauden. Paskat. Koskaan ei onnistu. Minun pitäisi myös kiinteytyä, päästä eroon selluliitista, juoda enemmän vettä, lopettaa herkkujen syönti jne. Olen ehkä pikkuisen saanut vähennettyä herkkujen syöntiä, mutta kun olen muutaman päivän ollut "kuivilla" ajattelen, että nyt voin palkita itseni ja ostaa karkkia, kun olen ollut niin hienosti ilman. Huokaus. Tsemppiä meille! =D

Tää jäi multa eilen huomaamatta. Tuo parin päivän päästä luovuttaminen on tosi kypsää - ja tuttua! Ja juurikin tuo, että kun on pari päivää tsempannut, tulee joku valheellinen itseluottamuksen tunne, että "hyvinhän tämä sujuu, miksipä en palkitsisi itseäni"... Palkitsisi MISTÄ?! Ääh. Niin väärä ajatuskuvio.

Mutta hei, tsemppiä meille, todellakin. Arvaapa mitä minä eilen tein? Join todellakin sen vesikannun tyhjäksi, kävin illalla tunnin lenkillä ja soitin lopulta eräälle puolitutulle personal trainerille, joka joskus lupaili lähteä mua jeesaamaan!

En tiedä, kyllästytti niin tämä ajatusmaailmani ja selittelyni, jäi kytemään koko iltapäiväksi ja illaksi mielen pohjalle. Sitten vaan päätin tehdä sille jotain!

Eilen otin myös "ennen"-kuvat ja voi miten jäätävää katseltavaa... Mä en enää selittele, mä vaan teen. Mä en mieti, onko mulla motivaatiota vai ei, mä vaan teen vaikka sinnillä. Oikeesti.

mietin, että mitä oikein haluat ja miksi? Tuli sellainen olo, että et tiedä. Ei tosta tule mitään, jos sä vaan luettelet asioita mitä "pitäisi tehdä", koska naistenlehdessä tai jossain sanotaan niin. Eli: Ekassa viestissäsi sanoit, että haluat käydä lenkillä päivittäin. Jos juoksemisesta puhutaan, niin tuo määrä on tarpeen tosiaan vain ultraa varten. Haluatko juosta 100 km? Jos, niin miksi, milloin, mihin aikaan, missä? Jos et halua, vaan haluat päivittäin kevyttä liikuntaa ja raitista ilmaa, niin se on ihan eri juttu. Jos toiveet ja tavoitteet on epämääräisiä, niin ei mikään ihme, että ei tule mitään. Mitä SÄ haluat tehdä ja MIKSI? Haluan olla kuuma pakkaus on ihan yhtä hyvä syy kuin haluan nähdä lapsenlapsenlapseni. Mutta sun pitää ITSE haluta sitä. Ja tarkoiksi ne määreet. Haluan harrastaa kestävyyttäni ja lihasvoimaani kehittävää liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa, joka viikko, pääsen tähän tavoitteeseeni tekemällä x, x ja x. Eikä vaan että "haluan liikkua säännöllisesti".

Haluan muutoksen, täydellisen ja heti! Haluan laihtua tunnissa, haluan olla heti tiukka ja hyväkuntoinen! Olen niin hirvittävän lyhytpinnainen tässä suhteessa, että ei mitään rajaa. Jännä juttu, koska muuten olen niin lehmänhermoinen. Kiitos kuitenkin tästä silmiä avaavasta viestistä, yritän miettiä konkreettisia tavoitteita mitä haluan ja kestää sen tosiasian, että muutos tapahtuu hitaasti.

Odotan jännityksellä ekaa pt:n tapaamista viikonloppuna, mun on helpompi sitoutua kun on joku, kenelle "luvata" jotain. Itseään on maailman helpoin huijata.

ap