Onko täällä ketään muuta, jolle raskaus ja vauva-aika oli kaikkea muuta kun ihanaa?

Itse olen ihan normaalikuntoinen, perusterve nainen joka liikkuu suht säännöllisesti ja syö hyvin ja on muutenkin kaikinpuolin normaali. Ikinä en ole ollut sairaana flunssaa kummempaa ja viikkoa kauempaa, mutta auta armias, kun tulin raskaaksi!



Selkä sanoi poks, enkä tänä päivänäkään käsitä, miten tai miksi. Kukaan ei oikein osannut sanoa, miksi alaselkään sattui ihan julmetusti kaikki liikkuminen ja kumarteltelu. Lisäksi oli närästystä, ennenaikaisia kipeitä supistuksia, liitoskipoja ja unettomuutta näiden takia. Ja tämä oli vasta ensimmäinen raskaus. Synnytys meni hyvin, vauva oli oikein hyvä nukkuja ja omasi alusta asti säännöllisen rytmin. Silti sanon, että nautin esikoisesta kunnolla vasta tämän tullessa vuoden ikään.



Toinen raskaus oli entistäkin kamalampi ja siinä oli vielä esikoinen hoidettavana. Kuopus tykkäsi roikkua rinnalla paljon, vierasti kaikkia muita paitsi minua ja isäänsä, alkoi heräillä 8-10 kerta a yössä puolivuotiaana ja tämä kaikki helpotti vasta hetki sitten, tyttö nyt puolitoistavuotias.



Ei, ei ole raskaudet ja vauvat minun juttuni. Lapset on silti ihania!

minulle esikoisen kanssa alkuaika oli aika rankkaa, oma vanhemmaksi kasvaminen hakusessa (elo oli jatkuvaa suorittamista). Olen suoriutujatyypppiä ja halusin tehdä kaiken vimpanpäälle täydellisesti. Päälle vielä anoppi joka oli suorittajana minä^10 niin johan oli jatkuva stressaaminen valmis. Nyt olen onneksi kasvanut vanhemmuuteen niin että minulla on jo itseluottamusta sen verran että tiedän itse mikä on hyväksi lapselleni ja tiedän kuinka kasvattaa häntä. (Ja että jatkuvan arvostelun voi jättää omaan arvoonsa)

Nyt jos pääsisin takaisin tuohon vauva aikaan niin osaisin varmasti olla paljon rennompi ja oikeasti nauttia tuosta vauva-ajasta. :)



noh seuraavan kanssa sitten :)

tuostakin kasvaa nopeasti. ap

oli ihan ok-aikaa, ei nyt mitenkään mahtavaa, mutta hengissä selvittiin. Vauva-aika oli ihanaa, olin sellaisessa suloisessa hormoonipöllyssä koko ajan, energinen ja iloinen.



Toinen raskaus oli kaameaa aikaa, olin tosi kipeä. Vauva-aika oli aikas hirveää. Esikoinen oli pahimmassa uhmaiässä, ja vauva huusi joka ilta ekan puoli vuotta, ja oli senkin jälkeen kiukkuinen ja vaativa hoidettava. Ei juuri nukuttu eikä naurettu meidän perheessä.



Kakkosen raskausajasta ja vauva-ajasta jäi sellaiset traumat, että ikinä en enää lapsia tee, vaikka esikoisen jälkeen haaveilin kolmesta lapsesta.