Lue keskustelun säännöt.
Onko KUKAAN onnellisessa avioliitossa ?
12.10.2012 |
Kertokaa, millainen se on. Haluan kuulla mikä tekee teidät onnellisiksi ja mitä kaikkea teette yhdessä, ihan arkisia asioita. Tuntuu, että kaikki valittaa paskoista miehistä ja mulla ei edes ole enää miestä, se oli niin paska että ero oli ainoa vaihtoehto ... ei ollut todellakaan kiinnostunut perheestä eikä parisuhteesta, ja näytti sen oikeastaan heti, kun vauva oli syntynyt. Olen vasta 25, ja olen miettinyt paljon, saanko koskaan kokea normaalia/hyvää suhdetta mieheen.
Kommentit (37)
kaipaan niin miehen syliä,kosketusta ja sitä että joku haluaa kuunella mua :)) olla juuri mun kanssa ja lähellä...nyt pitää vaan tyytyy haaveiluun :(
t.10 vuotta naimisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43v ja naimisissa 11v ja risat.
Kunnioitus on kaiken a ja o! Toista ei saa loukata eikä ivata.
ja lapsistani, reilu parikymmentä vuotta ollaan oltu kimpassa. Elämä on arkea, rutiineja ja rutinaakin. Arjen sietokyky pitää meidät yhdessä, ei olla mitenkään erityisen vaihtelunhaluisia. Kunnes kuolema meidät erottaa.
ensimmäiset viisitoista vuotta meni huonost, mies ryyppäs.
Pari lasta syntyi.
Jossain vaiheessa mies lopetti ryyppäämisen, minä kai kyllästyin liian tasaiseen elämään. Muutin lasten kanssa kotoa pois.
Ikävä tuli miestäni, olihan "perhettä".
Sen jälkeen on mennyt yli viisitoista vuotta tosi hienosti.
Enään en häntä vaihtaisi kehenkään.
eli kauan kesti, ennekuin huomasin todella rakastavani miestäni.
Mieheni on kaikki, mitä tarvitsen. Luotettava, uskollinen, hyvä keskustelija, hyvä isä. Tekee osansa kotitöistä, kuuntelee, kannustaa. Osaa tarvittaessa olla myös jännittävä ja yllätyksellinen.
Arki on joskus kiireistä, mutta pyritään löytämään yhteistä aikaa joka viikolta. Kerran viikossa viedään lapset johonkin, puistoon, uimaan, syömään tms. että saadaan viettää aikaa perheenä. Kahdestaan käydään ulkona n. kerran kahdessa kuukaudessa, lisäksi pidetään kotona leffailtoja tai istutaan viinilasien ääressä lasten mentyä nukkumaan lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta, naimisissa 8, lapsia kaksi. Asia mikä jo seurusteluaikoina tuntui jännältä, oli se, että miehen kanssa arki on jotenkin tosi kivaa. Ei siis tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, pelkkä ruoanlaitto, ulkoilu ja telkkarin katsominen yhdessä tuntuu jotenkin erityiseltä. Toki me välillä tehdään jotain vähän erikoisempaakin sen verran kuin pienten lasten kanssa nyt voi, mutta ei se välttämättä sitä vaadi. Ollaan molemmat vähän samantyyppisiä erakkoluonteita, joten osataan antaa toisillemme omaa tilaa ja aikaa. Arvot ja mielipiteet menee monissa asioissa aika ristiin, mikä tuo keskusteluihin mielenkiintoa, tosi paljon ollaan opittu toisiltamme.
En oikein tiedä mikä meillä on se juttu (paitsi tietenkin molemminpuolinen rakkaus), mutta en kyllä ilman miestänikään osaisi olla.
Mieheni on kaikki, mitä tarvitsen. Luotettava, uskollinen, hyvä keskustelija, hyvä isä. Tekee osansa kotitöistä, kuuntelee, kannustaa. Osaa tarvittaessa olla myös jännittävä ja yllätyksellinen.
Arki on joskus kiireistä, mutta pyritään löytämään yhteistä aikaa joka viikolta. Kerran viikossa viedään lapset johonkin, puistoon, uimaan, syömään tms. että saadaan viettää aikaa perheenä. Kahdestaan käydään ulkona n. kerran kahdessa kuukaudessa, lisäksi pidetään kotona leffailtoja tai istutaan viinilasien ääressä lasten mentyä nukkumaan lauantaisin.
Oletko varma,etten ole kuhertelemassa juuri sinun miehesi kanssa? Hän kuuntelee ja kannustaa minuakin. Kiitos sinulle hänestä. Oikeasti. Täydellinen periaatemies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se täysin mahdotonta, että tuollaista oikeasti olisi.. ja varsinkaan ei saisi olla, jos ei itsellä ole.
Mieheni on kaikki, mitä tarvitsen. Luotettava, uskollinen, hyvä keskustelija, hyvä isä. Tekee osansa kotitöistä, kuuntelee, kannustaa. Osaa tarvittaessa olla myös jännittävä ja yllätyksellinen. Arki on joskus kiireistä, mutta pyritään löytämään yhteistä aikaa joka viikolta. Kerran viikossa viedään lapset johonkin, puistoon, uimaan, syömään tms. että saadaan viettää aikaa perheenä. Kahdestaan käydään ulkona n. kerran kahdessa kuukaudessa, lisäksi pidetään kotona leffailtoja tai istutaan viinilasien ääressä lasten mentyä nukkumaan lauantaisin.
Oletko varma,etten ole kuhertelemassa juuri sinun miehesi kanssa? Hän kuuntelee ja kannustaa minuakin. Kiitos sinulle hänestä. Oikeasti. Täydellinen periaatemies.
Mieheni on kaikki, mitä tarvitsen. Luotettava, uskollinen, hyvä keskustelija, hyvä isä. Tekee osansa kotitöistä, kuuntelee, kannustaa. Osaa tarvittaessa olla myös jännittävä ja yllätyksellinen.
Arki on joskus kiireistä, mutta pyritään löytämään yhteistä aikaa joka viikolta. Kerran viikossa viedään lapset johonkin, puistoon, uimaan, syömään tms. että saadaan viettää aikaa perheenä. Kahdestaan käydään ulkona n. kerran kahdessa kuukaudessa, lisäksi pidetään kotona leffailtoja tai istutaan viinilasien ääressä lasten mentyä nukkumaan lauantaisin.
Oletko varma,etten ole kuhertelemassa juuri sinun miehesi kanssa? Hän kuuntelee ja kannustaa minuakin. Kiitos sinulle hänestä. Oikeasti. Täydellinen periaatemies.
Kyllä olen varma, sillä minun mieheni pilkkoo just jäätelöä lapsillemme keittiössämme. Varmaan näitä on sitten enemmänkin liikkeellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa olemme olleet 10 vuotta, yhdessä 12 vuotta. Kaksi lasta, jo kouluiässä. Mies ja minä olemme jotenkin "sielunkumppaneita", kemiat sopivat yhteen ensitapaamisesta alkaen tavalla, jota en ole koskaan kokenut kenenkään muun ihmisen kanssa. Eikä tuo ole vuosien myötä muuttunut mihinkään. Yhdessä on yksinkertaisesti hyvä olla. Melko samanlaisia olemme luonteiltamma ja mieltymyksiltämme, mutta eroja on tarpeeksi, että mielenkiinto pysyy yllä.
Kunnioitan mielipiteesi,mutta olet naiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukkasen vaikeaa tuota on selittää, siis että mikä tekee onnelliseksi, mutta koetetaan.
Mies tekee paljon töitä, mutta usein valitsee ihan itse, että jää kotiin viettämään aikaa meidän kanssamme. Siis minun ja lapsen (kohta lapsien).
Mies on vastuullinen, empaattinen, ja kestää minua kaikkine kiukutteluineni (joo tuo raskaus vähän pahentaa niitä). Hyväksymme toisemme virheinemme, emmekä yritä muuttaa toisiamme.
Jos jotain erimielisyyksiä tulee, ne selvitetään ja sovitaan.
Meillä ihan tämä arki on mukavaa ja ihanaa. Aina sunnuntaisin lähdetään koko perheen voimin jonnekin luontoon kävelemään ja ihailemaan maisemia.
Minäkin joskus erehdyin vain niihin paskoihin, mutta sitten tapasin tämän miehen. On aivan erilaista elää sellaisen ihmisen kanssa, jolle minäkin olen arvokas, kuin sellaisen jolle vain omat jutut ovat tärkeitä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 8 vuotta, naimisissa puolitoista. Meillä on yksi lapsi.
Arkemme on tavallaan tavallista, mutta teemme spontaanisti tavallisuudesta poikkeavia juttuja, kuten käymme vaikka ex tempore lounaalla tai kahvilassa. Lapsemme on vielä niin pieni, että käy aikaisin nukkumaan, ja yleensä kokkailemme yhdessä tai mies kokkaa iltaisin, lapsen jo nukkuessa. Olemme kiinnostuneita samoista asioista, olemme samalla alalla, meillä on jopa samanlainen sisustusmaku (ja miestä myös kiinnostaa ko. asiat). Mies kantaa kortensa kekoon talouden- ja lastenhoidossa. Meillä on saman ammatin vuoksi yhtä isot tulot, joten kumpikaan ei joudu elättämään toista.
Luonteemme vaikuttavat äkkiseltään täysin erilaisilta, mutta kuitenkin olemme aika samanlaisia. En voisi toivoa täydellisempää miestä itselleni (mainittakoon myös, että hän on pitkä, hoikka ja urheilullinen ja osaa myös pukeutua hyvin :D).
Jestas, näin listattuna vasta tajusinkin, miten täydellinen mies minulla on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioitan mielipiteesi,mutta olet naiivi.
Pikemminkin minusta on aika surullista jos koko ajan pitäisi vituttaa ja elää elämä sillai, että olisi onneton.
Minä ainakin harrastan mieluummin positiivista ajattelua. En pilaa yhtä ainutlaatuista elämää olemalla onneton.
Mieluummin naivi ja onnellinen kuin kyyninen ja onneton.
Ja kenelleköhän tuo kommenttisi edes oli osoitettu, ei käy mistään ilmi.
Kunnioitan mielipiteesi,mutta olet naiivi.
Mun aviomieheni on parasta mitä mun kohdalle on elämässä osunut. Elämääni on osunut paljon surua ja murhetta muuten. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 14 vuotta. Mun mieheni rakastaa mua sellaisena kuin olen, tukee jos tukea tarvitsen, hoitaa lapsiamme ja kotia tasavertaisesti kanssani. Hän on ihana ihminen, elämäni rakkaus, enkä tiedä missä olisin ilman häntä. Minä en ole täydellinen, eikä hänkään, mutta jotenkin onnistumme täydentämään toisiamme. En voisi parempaa miestä tai isää lapsilleni toivoa.
Oikea muoto on "kunnioitan mielipidettäsi".
Et taida olla syntyjäsi suomalainen?
Naiivi,ei naivi.
Mikä sen tekee? En tiedä, ehkä samanlainen huumori, leikkimielisyys, toisen kunnioittaminen, kannustaminen, tasavertaisuus lasten asioiden kanssa. Sujuva arki jonka sujuvaksi tekemisessä molemmat joustaa.
Hyvä taloudellinen tilanne, rento ote elämään. Seksiä on, joskus ei, ei oteta siitä paineita. Olemme nelikymppisiä, yhdessä yli 20v.
Olen 49v ja ollaan oltu naimisissa 18v.
Ihan tavallista elämää vietetään. Tavattiin aika vanhoina ja mentiin tosi nopsaan naimisiin kun oltiin niin rakastuneita. Kaikki povas meille eroa sen takia.
Mutta olalan vain edelleen rakastuneita ja onnellisia. Nautitaan siitä niin kauan kuin kestää. Kunnes kuolema tai ero erottaa. Päiä kerrallaan.