Lue keskustelun säännöt.
Kovin hepposin perustein psykiatrit tarttuvat
19.09.2012 |
ihmismielen "ongelmakohtiin". Itselläni oli kesällä työpaikkakiusaamisesta johtuvaa mielialan alavireyttä, itkuisuutta ja ahdistuneisuutta.
Lääkäri ei missään kohdassa suostunut antamaan ahdistukseen bentsodiatsebiinia, vaan aloitti hoitoni raskaansarjan neurolepteillä. Lääkitys ei sopinut vaivoihin yhtään ja aloin voida hunommin. Lääkäri siis psykiatri tulkitsi tämän niin, että lääkitystä täytyy lisätä. Kesän aikana hän nosti Seroqeul annokseni 1g + Ketipinor 200mg vielä päälle. Tässä vaiheessa olin oikeasti hullu, ajatukseni eivät pysyneet koossa, minä ajattelin ja puhuin sekavia, päivät meni nukkuen (tämä nukkumisen lääkäri kertoi olevan masennusta) määräsi lisää lääkkeitä mm neuroleptejä, kahta eri masennuslääkettä.
Onneksi en koskaan suostunut ottamaan kuin kuin tuon Seroguelin.. elokuun lopussa olin jo niin huonossa kunnossa, että ajaduin kiireellisenä kuntamme psykiatriseen sairaalaan toivottomana tapauksena. Siellä viisas lääkäri näki sen valtavan AHDISTUKSEN johon sain opamox 7,5mg ja tilanteeni lähti aukeamaan. Olin saanut elämäni takaisin... nyt viikon aikana olen itse laskenut Seroquel 1g annokseen 200mg ja Ketipinor menee annoksella 25-50mg, vierotusoireiden lievittämiseksi minulla menee aamuisin opamox 7,5mg. Unta on turha yrittää ilman unilääkettä.
Minulla in terve järki päässä, en ole sairauden tunnoton, minulla ei ole vauhtivaihe tms päällä. Olen asiasta muutaman terveydenhuollon ihmisen kanssa keskustellut ja kaikki ovat sanoneet, että lääkäri on vain oikeasti yrittänyt auttaa. Ihmettelen itse, että mikä muotilääke tämä Seroquel + Kepitinor tuppaa olemaan? Niitähän ei saisi aloittaa ilman erittäin painavaa syytä. Noita lääkkeitä kun määrätään jopa unottomuuden hoitoon.
Minun on turha mitään kannetta tai huomautusta nostella tapahtuneesta, koska olen saanut hullun paperit ja aina psykiatriassa voidaan vedota mielialoini tms.
Minullehan suunnitellaan pitkää sairauslomaa, kuntoutustukea ja eläkettä 44 vuotiaalle.
Toisaalta onhan kotona olo ihan leppoisaa, mutta suht tervejärkisenä sitä kaipaa elämäänsä sisältöä =)
Minä kävin helvetin esikartanossa, onneksi minulla on ihanat sukulaiset, jotka uskoivat minuun ja mahdollisuuksini. Ilman tukiverkkoa olisi varmasti jäänyt kroonikkona pyörimään psykiatrisiin sairaaloihin.
Kommentit (24)
minulle määrättiin lääkekombo mirtazapin, rivatril + fluanxol, joista viimeinen on psykoosilääke jolla aivan valtavasti sivuvaikutuksia.
Kaamea aine. Veljeni sai sitä keskivaikeaan masennukseen joka ei reagoinut SSRI-hoitoon. Sivuvaikutuksena hänelle tuli muistihäiriöitä ja pakkoliikkeitä, joissa esim. pää nyki tai kieli tuli vastoin tahtoa säännöllisesti ulos suusta. Eli käyttäytyi sen jälkeen kuin klassinen "hullu", vaikka ennen oli vain masentunut. Vähän paha hoitaa töitä liike-elämässä kun on kuolaava ja kielellä lipova mielipuoli. Onneksi hänellä meni oireet ohi kun lopetti lääkkeen, mutta netissä on ihmisillä kokemuksia että tuollaiset on voineet jäädä pysyviksikin joskus harvoin!
Lääketiede on kehittynyt niin ettei enää tervettä ihmistä olekkaan.
Jos on terve, niin lääkkeillä sekin asia näemmä korjaantuu.
Alkaa olemaan sama asia kuin itä-euroopassa tai muissa ei niin kehittyneissä maissa, sairaalaan/lääkäriin ei kannata mennä, siellä viimeistää sairastuu.
Vaikka ap:n tapauksessa, loppu hyvin kaikki hyvin.
Vaikka kyllä Suomessa sentään isoin osa vielä parantuu (hoidoista huolimatta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen täysi-ikäisen ihmisen ei ole pakko totella ketään...Minullekin on kymmenittäin kirjoiteltu kaiken maailman reseptejä, olen kauniisti kiittänyt; googlettanut kotona, mitä aineita ne oikein on, ja jos vaaralliselle vaikuttaa, olen heittänyt reseptit roskikseen ja ihan hyvin on mennyt ilmankin...
Ei joka reseptiä ole pakko hakea apteekista ja syödä ja kärsiä kaiken maailman sivuvaikutuksista ja olla zombie...Omaa tolkkuakin saa käyttää !!!Hyvin on mennyt yli 60 vuotta ja olen terve kuin pukki
Pienannosneuroleptejä on turha pelätä. Jostakin syystä esim. Flanxolin ( 0,5 ja 1 mg) pakkaukseen on laitettu ohje, jossa luetellaan kaikki mahdolliset sivuvaikutukset, joita on saatu skitsofrenian hoidossa yli 100 mg päiväannoksilla. Lääkäreiden Therapia Fennicassa on mm. maininta, että alle 3 mg päiväannoksilla sivuoireet ovat harvinaisia ja lieviä. Jotkut herkemmät potilaat voivat saada jo pienestäkin annoksesta akatisiaa eli jäsenlevottomuutta, jota voidaan puolestaan torjua parkinsonismilääkkeillä. Toinen hyvä pienannosneurolepti on Suprium. Näitä aineita ei paljon markkinoida, koska ne ovat nykyään niin halpoja, että niiden kauppaamisella ei rikastu.
Mulla ketipinor sai aikaan kauhean hengenahdistuksen ja sydämentykytyksen. Lopetin kahden päivän jälkeen.
KAIKKI mielialalääkkeet koukuttavat lopulta, mutta tätä marionettilääkärit eivät tietenkään voi myöntää lääketehtaiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatri teki tuossa selkeästi virhearvioinnin. Voit kyllä selkeästi kertoa, että voit hyvin, ja etteivät ne lääkkeet sinulle sovi. Ei ketään voi pakottaa eläkkeelle, eikä syömään yhtä ainutta nappia.
Itse olen ajanut alas aika montakin lääkitystä, kun olen päätellyt, ettei niistä ole minulle apua. Mukaanlukien mielialalääkkeet, joista saadut sivuvaikutukset olivat huomattavasti itse masennusta pahempia. Pään nykimistä, paniikkihäiriötä, käsien tärinää ja sumuisuutta aivoissa jne. Itse ihminen tietää mitkä lääkkeet hänelle sopivat, varsinkin näissä aina hankalissa psyykenasioissa. Vieroitusoireet ovat olleet kauheat, mutta ovat aikanaan loppuneet. Huumorilla niistä on selvitty, kun sähköiskut vain toistuvat pässä (ihan ssri-lääkkeistä kyse).
Sinulla on selvästi ollut reaktiivinen masennus, johon keskusteluapu ja terapia olisivat olleet parhaat keinot. Itse olen myös kärsinyt vakavasta työpaikkakiusaamisesta ja sen seurauksena alkaneesta keskivaikeasta masennuksesta. Työpaikalla kiusaajapomot varmasti olisivat mielellään maalanneet minusta kuvan hermoromahduksen saaneena kahelina, kun totuus on, että joskus se rääkätty eläinkin saa tarpeekseen. Terapiaa en saanut, nappia kyllä naamaan. Niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Pää pystyyn, ap! Unen saantiin mulla auttaa melatoniini. Masentuneisuuteen taas self help -kirjojen lukeminen, mietiskely, ja sitruunavesipaasto. Pidän sitä aina pari viikkoa kerrallaan, ja se puhdistaa sekä mieltä että elimistöä (myös lääkejäämistä). Ei enää yhtään turhaa pilleriä!
Ihminen on itse oman vointinsa ja terveytensä asiantuntija. Moni diagnooseista on ikävä kyllä aika lailla arvauspeliä, ja riippuu lääkärin ja potilaan välisestä vuorovaikutuksesta ja kemioiden kohtaamisesta. Lääketiede EI ole eksakti tiede. Siksi potilaan on myös kannettava vastuu hoidostaan ja omasta terveydestään. Jos lääke ei sovi, se ei sovi. Vaikka lekuri määrää jotakin, niin jos en ottamatta jättäminen ei uhkaa henkeä, sen saa jättää ottamatta. Työn puolesta tarjoavat lääkkeitä, ja valitettavasti moni potilas niitä myös vaatii.
Olen myös ajanut alas monta lääkitystä, ja jos olen tiennyt, että lääkäri hannaa vastaan, en ole kertonut. Sitten on verikokeissa ja tapaamisessa todettu voinnin parantuneen, ja olen paljastanut lääkärille totuuden. Ei se siinä vaiheessa ole voinut kilahtaa. :)
Yhtä lääkitystä olen myös omin luvin nostanut. Ei toki suositeltavaa toimintaa, mutta... Olen hyvin kosketuksissa oman vointini kanssa nykyään. Toista se oli ennen, ja tämä on vaatinut vuosien PALJON työtä. Ilman mitään apua, koska ainut tarjottu apu on ollut lisää tabuja. No thanks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on niin auktoriteetti- ja lääkeuskovaista kansaa, että jos lääkäri määrää jotain lääkkeitä, niin ne on otettava viimeiseen pilleriin asti, vaikka pää putois pois.
eli oireilit ilmeisesti pahasti. Psykoottinen masennus ehkä? Oliko työpaikkakiusaus todellista vai vaan oma tuntemuksesi/kokemuksesi? Jos sinulle suunnitellaan ihan eläkettä niin olet kyllä todella sairas, etkä vain hieman uupunut. Mutta joka tapauksessa hyvää jatkoa ja aurinkoa syksyysi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olet nyt saamassa elämäsi takaisin.
eli oireilit ilmeisesti pahasti. Psykoottinen masennus ehkä? Oliko työpaikkakiusaus todellista vai vaan oma tuntemuksesi/kokemuksesi? Jos sinulle suunnitellaan ihan eläkettä niin olet kyllä todella sairas, etkä vain hieman uupunut. Mutta joka tapauksessa hyvää jatkoa ja aurinkoa syksyysi!
ja hyvin väsynyt, mutta en niin pahoin, etteikö kevyemmät lääkitykset olisi voitu kokeilla läpi. Osasto jossa olin oli 14 paikkainen sairaala ja jokaisella potilaalla meni Seroquel, koska se on niin hyvä lääke.
Se on hyvä lääke skitsoferiaan, mutta ei masennukseeen (ainakaan minulla) minullahan alkoi elokuun aikana mielialat vaihtelemaan alati, olin kuin toinen ihminen, pelkäsin kaikkea.. mutta takana oleva ahdistus vain kasvoi ja kasvoi kaiken muun ylimääräisen rinnalla.
Minut pelasti elämään paikkakuntani psyk.osaston kaukokatseinen lääkäri.
En kovin mielelläni haluaisi tavata tuota lääkityksen aloittanutta lääkäriä, hän pelasi mielenterveydelläni.. hän ei koskaan pysähtynyt miettimään tekonsa vakavuutta.
Työpaikkakiusaaminen oli todellista, minulla on siitä kirjallistakin näyttöä.
Niin ja sairauslomalla tässä ollaan edelleen, mutta pikkuhiljaa palailen työelämään (tosin toiseen kaupunkiin ja aloitan elämäni uudestaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle määrättiin lääkekombo mirtazapin, rivatril + fluanxol, joista viimeinen on psykoosilääke jolla aivan valtavasti sivuvaikutuksia.
Masennukseni ei ollut psykoottista, mutta koska olin aiemmin elämässäni syönyt SSRI-lääkkeitä saamatta niistä apua, psykiatri oli sitä mieltä että pieni annos Fluanxolia auttaisi. Kuitenkin luettuani lääkepakkauksessa olleen listan haittavaikutuksista joista osa voi olla jopa pysyviä, päätin heittää koko lääkesatsin roskikseen, ja pärjätä ilman tai sitten tappaa itseni jos en pärjää. Nyt olen masennuksesta jo päässyt irti ilman lääketieteen tai terapeuttien apua ja voin hyvin.
määrätä skitsofrenian ja psykoosien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä pienempinä annoksena tavallisen, ei-psykoottisen masennuksen hoitoon. Tämä johtuu paljolti siitä, että tavanomaisten masennuslääkkeiden teho on usein aika huono monella potilaalla.
Kuitenkin yleensä sentään psykiatrit määräävät noita lääkkeitä vasta jos on ensin kokeiltu jokunen tavanomaisempi lääke ja potilas ei niistä ole saanut apua hoitosuositusten mukaisilla annoksilla. Valitettavasti osa lääkäreistä pelkää bentsojen riippuvuuspotentiaalia niin paljon, että kuitenkin neuroleptejä määrätään helposti mieluummin kuin bentsoa, vaikka myös ja VARSINKIN näistä lääkkeistä eroon pääsy haluttaessa on todella vaikeaa. Minusta bentsoja pelätään ihan turhaan, niillä on paikkansa ahdistuneiden ihmisten hoidossa hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta bentsoja pelätään ihan turhaan, niillä on paikkansa ahdistuneiden ihmisten hoidossa hyvinkin.
mutta kyllä niitä hyvin, hyvin vaikea on saada. Minä olen pariin otteeseen käyttänyt niitä koska ne on ainoita jotka auttaa ahdistukseen. Olen tehnyt niin, että olen ottanut ensin neljäsosan. Sitten kun se vaikutus lakkaa, puolikkaan, sitten kun sen vaikutus lakkaa 3/4 ja sitten kokonaisen. Ja sitten kun kokonaisen vaikutus lakkaa, olen ruvennut laskemaan alaspäin, koska en todellakaan ole halunnut lääkeriippuvaiseksi. Edes tällaiseen käyttöön niitä ei saa.
Viimeksikin jouduin taas kokeilemaan uutta ssri-lääkettä, vaikka sanoin että kahdesta edellisestä ei ole ollut mitään apua AHDISTUKSEEN. Minä EN siis silloin ollut masentunut vaan ahdistunut (ja mulla totisesti on kokemusta masennuksesta, mutta silloin en ollut kuin korkeintaan ihan lievästi), ja sanoin lääkärille niin. Mutta hän väitti että tekisi virkavirheen, jos määräisi mulle bentsoja. Noh, aloitin Sertralinin. Aloitusoireet oli hirveät, masennuin ihan totaalisesti. Olen koko elämäni harrastanut säännöllistä liikuntaa. Lopetin sen. En enää pitänyt yhteyttä kavereihin. Viisi kuukatta tätä kestin, sitten rupesin totaalisen kyllästyneenä oma-aloitteisesti vähentämään, eikä lääkäri ollut sitten enää sitä vastaan kun tilasin ajan jo vähentämisen aloitettuani.
Sen jälkeen olen jättänyt menemättä mt-toimistoon ja yrittänyt pärjätä omillani, koska en enää JAKSA yhtäkään turhaa ssri-lääkekokeilua. Cipramiliakin söin varmaan melkein vuoden eikä se tehnyt elämästä elämisen arvoista, sama Xanorilla.
Minusta bentsoja pelätään ihan turhaan, niillä on paikkansa ahdistuneiden ihmisten hoidossa hyvinkin.
mutta kyllä niitä hyvin, hyvin vaikea on saada. Minä olen pariin otteeseen käyttänyt niitä koska ne on ainoita jotka auttaa ahdistukseen. Olen tehnyt niin, että olen ottanut ensin neljäsosan. Sitten kun se vaikutus lakkaa, puolikkaan, sitten kun sen vaikutus lakkaa 3/4 ja sitten kokonaisen. Ja sitten kun kokonaisen vaikutus lakkaa, olen ruvennut laskemaan alaspäin, koska en todellakaan ole halunnut lääkeriippuvaiseksi. Edes tällaiseen käyttöön niitä ei saa.
Viimeksikin jouduin taas kokeilemaan uutta ssri-lääkettä, vaikka sanoin että kahdesta edellisestä ei ole ollut mitään apua AHDISTUKSEEN. Minä EN siis silloin ollut masentunut vaan ahdistunut (ja mulla totisesti on kokemusta masennuksesta, mutta silloin en ollut kuin korkeintaan ihan lievästi), ja sanoin lääkärille niin. Mutta hän väitti että tekisi virkavirheen, jos määräisi mulle bentsoja. Noh, aloitin Sertralinin. Aloitusoireet oli hirveät, masennuin ihan totaalisesti. Olen koko elämäni harrastanut säännöllistä liikuntaa. Lopetin sen. En enää pitänyt yhteyttä kavereihin. Viisi kuukatta tätä kestin, sitten rupesin totaalisen kyllästyneenä oma-aloitteisesti vähentämään, eikä lääkäri ollut sitten enää sitä vastaan kun tilasin ajan jo vähentämisen aloitettuani.
Sen jälkeen olen jättänyt menemättä mt-toimistoon ja yrittänyt pärjätä omillani, koska en enää JAKSA yhtäkään turhaa ssri-lääkekokeilua. Cipramiliakin söin varmaan melkein vuoden eikä se tehnyt elämästä elämisen arvoista, sama Xanorilla.
Miten pärjää ahdistuksessa ilman rauhoittavia?
Olen työstänyt itseäni tosi paljon itsekseni. Siihen löytyy paljon apuja esim. netistä ja kirjallisuudsta. Tilanne on parantunut n. 80 % näillä konsteilla ja tavallaan olen kiitollinen siitä että olen tässä. Ehkä en olisi jos olisin bentsoja saanut? Mutta, kunnolla työkykyinen en ole vieläkään ja aika köyhä.
Terapiaan pitäisi jaksaa hakeutua, joo. Taas. Olen ollut aikaisemmin ja se oli suureksi pettymyksekseni tosi turhaa. Terapeutti sanoi että olen helppo asiakas koska osallistun niin innokkaasti, mutta mitään apua siitä yksinpuhelusta ei kyllä valitettavasti ollut :(. Että pääsisin terapiaan uudestaan, joutuisin ihan varmasti kokeilemaan taas jotain lääkettä ja kiitos ei, ei ikinä enää. Mieluimmin loppuelämäni hullu kuin zombie, jonka silmät seuraa viivellä kun ajattelee kohdistaa ne jonnekin (vrt. Sertralin).
Onneksi tajusit itse vaatia lääkitystä alas. Minulle on myös ehdoteltu ties mitä lääkkeitä( SSRI on ainoa mitä suostun syömään) mutta ne sekoittaa pään niin pahasti, että en voisi käydä töissä edes jos niitä söisin. MM. Mirtatsapiini( toinen muotilääke nykyisin) saa minut aivan zombieksi.
Mitä kevyempi lääkitys sen paremmin saa solmut auki päässään, näin ajattelen. Tsemppiä ap:lle . :)
Miten pärjää ahdistuksessa ilman rauhoittavia?
Itse en ollut mitenkään varma pärjäänkö kun tein päätöksen heittää lääkkeet menemään. Ajatteelin ihan kylmästi, että jos en jaksa, lopetan elämäni. Että mieluummin kuolen kuin olen koekaniini taas uusille lääkkeille joilla on outoja sivuvaikutuksia mutta jotka eivät oikeastaan auta.
Mutta lopulta mulla kehittyi sellainen tietty ulkopuolisuus koko omiin oloihin että ei minua niin haitannut edes jos ahdisti. Katselin ikään kuin ulkoapäin omia olojani ja saatoin jopa lohduttaa: ahaa, paniikkikohtaus, kestää hetken, menee pian ohi... En jotenkin mennyt siihen oloon enää vaan mukaan, ja se menetti siten kammottavuutensa. Ja lopulta katosi koko kohtauksetkin.
t. nro 5, joka lopulta pääsi masennuksesta ja paniikkihäiriöstä ihan ilman lääkärien apua
lääketeolisuudelle, eli luonnollista määrätä lääkkeitä mihin firma tarvitsee "tietoa". Se että onko se just räätälöity sulle on yks hailee. Lääkkeiden tarkoitus on pitää ihminen työkykyisenä, ei mitenkään saada "terveeksi". Kannattaa muutenkin googlata kaikki lääkkeet englanniks mitä teille määrätään, ja lukea hyvin tarkkaan kohda sivu- ja haittavaikutukset. Ne on yleensä 10x laajemmasti kerrottu kun suomennetut vastaavat. Kannattaa myös miettiä onko haittavaikutukset kokonaisuudessa rankemmat kun itse vaiva.