Miksi lapsena ruumillista kuritusta saaneet

lapsen haukkuminen, nöyryyttäminen ja alistaminen, omanarvontunnon ja itsetunnon vieminen jne. on paljon pahempaa lapsen kehitykselle ja myöhäisemmälle minkuvan kehittymiselle ja elämässä pärjäämiselle kuin silloin tällöin aiheesta tullut kevyt tukkapölly tai kevyt läimäytys takapuolelle.

Väkivalta ja satuttaminen on taas aivan eriasia.

Täydellinen välinpitämättömyys (jota jotkut virheellisesti nimittävät vapaaksi kasvatukseksi) ja liian kova kuri ovat yhtä haitallisia lapselle.



Tämä näkyy ap:n tekemissä havainnoissa, ja tämän 1984 syntyneen nuoren miehen havainnoissa.



Onneksi näiden kahden tavan väliin jää suuri joukko sellaisia kasvatustapoja, joilla saadaan aikaan tasapainoisia ihmisiä :)

Ja muistan lapsuudestani, miten kaikki nuorisorikolliset tulivat aina juuri niistä perheistä, joissa käytettiin kovaa kuria ja fyysistä rankaisemista. Aikuisena näistä kavereista on tullut juoppoja, huumemiehiä ja osa on ollut vankilassakin. Niin sanotusti kunnolliseen elämään ei kukaan ole päässyt vielä kiinni. Oma empiriaan perustuva mielipiteeni on, että toistuva fyysinen kuritus haittaa lapsen tunne-elämän ja erityisesti empaattisuuden kehittymistä. Lapsi oppii välttämään rangaistusta, ei miettimään tekonsa laajempia vaikutuksia: on okei käydä karkkivarkaissa, jos siitä ei jää kiinni ja siten välttää selkäsaunan. Kasvatukselliselta kannalta tällainen viesti on kyllä mahdollisimman huono. Ja sitä paitsi, kun kuri on kova ovat kapinatkin kauheita.

Mutta provohan tämä oli

on se kuitenkin hyvä, että ap on lapseton

Ja muistan lapsuudestani, miten kaikki nuorisorikolliset tulivat aina juuri niistä perheistä, joissa käytettiin kovaa kuria ja fyysistä rankaisemista. Aikuisena näistä kavereista on tullut juoppoja, huumemiehiä ja osa on ollut vankilassakin. Niin sanotusti kunnolliseen elämään ei kukaan ole päässyt vielä kiinni. Oma empiriaan perustuva mielipiteeni on, että toistuva fyysinen kuritus haittaa lapsen tunne-elämän ja erityisesti empaattisuuden kehittymistä. Lapsi oppii välttämään rangaistusta, ei miettimään tekonsa laajempia vaikutuksia: on okei käydä karkkivarkaissa, jos siitä ei jää kiinni ja siten välttää selkäsaunan. Kasvatukselliselta kannalta tällainen viesti on kyllä mahdollisimman huono. Ja sitä paitsi, kun kuri on kova ovat kapinatkin kauheita.

erottakaa kova kuri ja kevyt tukkapölly. Tästä asiasta ei ikinä päästä keskustelemaan, jos kaikki puhuvat eri asiasta.

yleensä niitä joilla ei äly (tai hermot) riitä fiksumpiin kasvatustapoihin.

Usein nämä puolustelevat käytöstään sanomalla, että eihän se edes satu. Se on vaan semmoista silittämistä.

Siitähän se lapsi oppii, jos häntä silitetään päästä jos hän toimii väärin ;)

Minulla on omakohtaista kokemusta tukkapöllyistä ja nippailuista. Äitini näitä harrasti aina kun tein jotakin mistä hän ei pitänyt. Eikä se tuntunut silittämiseltä. Hämmentävää siinä oli se, että hän ei koskaan etukäteen kertonut kuinka toivoi minun käyttäytyvän, eikä jälkikäteen mitä tein niissä tilanteissa väärin. Aina en edes tiennyt teinkö jotakin väärää sillä hetkellä, vai tuliko kuritus jostakin mistä olin (tai en ollut tehnyt) aiemmin.

Äitini ei tiennyt muita keinoja, eikä hoksannut että lapselle kannattaa myös kertoa asioita.

Jotakin minä toki tuosta opinkin. Ainakin sen, että omia asioita ja tekemisiä kannattaa salata niin paljon kuin mahdollista. Sillä tavoin välttyi rangaistuksilta.

on se kuitenkin hyvä, että ap on lapseton

pääsee näkemään muunlaisiakin kasvatustapoja ennenkuin saa lapsia.

itse olen lapsena hakattu, pahoipidelty ja ihan järjetöntä väkivaltaa kokenut jota perusteltiin "kurinpidolla". Hakattiin ties millä, remmillä, kepillä, halolla, sähköjohdolla, kuristettiin kurkusta, revittiin tukasta lattiaa pitkin, lyötiin avokämmenellä, potkittiin lattialla makaavaa lasta. Ihan siis järjetöntä ja täysin mielivaltaista, koska kyse ei ollut edes siitä että olisin tehnyt pahaa. Isä hakkasi "ennakoivasti" ja "kaiken varalta". Ikäänkuin minä arka ja pelokas lapsi olisin uskaltanut tehdä mitään.



Asiasta jäi järkyttävät traumat ja omat lapseni kasvatan täysin väkivallattomasti suurella rakkaudella.



MUTTA: olen työelämässä huomannut että rankka ja väkivaltainen lapsuus korreloi usein kovan paineensietokyvyn, suoritustehokkuuden, kunnianhimon ja päämäärätietoisuuden kanssa. Olen itsekin sellainen, ja olen asemassa jossa palkkaan ihmisiä, ja hyvin usein kovimpia työntekijöitä (siis tehokkaita, aikaansaavia ym) ovat sellaiset joilla on rikkinäinen lapsuus tai kova kohtalo muuten.



Uskon että syy on vastoinkäymisissä, lapsi on oppinut pärjäämään itse, vain oma apu apunaan, muihin ei voi luottaa, itse pitää taistella kaikki, kaikesta vaikeasta pitää selvitä itse, mennään läpi vaikka harmaan kiven.



En missään nimessä toivo väkivaltaista lapsuutta kenellekään, se vammauttaa ihmisen eräällä tapaa ikiajoiksi, joskin siitä voi pitkälle myös parantua ja eheytyä. Mutta en voi kiistää sitä ettenkö olisi nähnyt sitä puolta, että sellainen vaikea tausta voi myös johtaa PITKÄLLE. Suuryrityksessä jossa työskentelen niin aika moni johtaja on juuri vaikeista olosuhteista lähtöisin, ja sitten se toinen osa on sitä "kultalusikka suussa syntynyttä" sakkia joilla isi on pedannut opiskelupaikat ja työpaikat.



Uskon että vaikea väkivaltalapsuus on polarisoitumisen kohde: osa joutuu rikollisuuden ja väkivallan tielle ja toinen osa muuttuu pärjääjäksi. Ja nimenonaan sillä tavalla "pakonomaisesti". Eli siis ylisuorittaja, ylivastuullinen, ylimotivoitunut. Ei välttämättä hyvä asia yksilön kannalta, mutta työnantaja kyllä kiittää, jos saa sellaisen yksilön joka tekee kolmen työt eikä valita koskaan mistään.



Itselläni tuo ylisuorittaminen on ollut koko elämäni ajan todellinen ongelma :(



PS. vanhempieni kanssa en ole missään tekemisissä enkä todellakaan anna heidän tavata lapsenlapsiani. Isäni on vielä minun aikuisiällänikin käynyt kahdesti päälle ja yrittänyt pahoinpidellä, joten väkivaltainen hullu ei siitä muuksi muutu. Olen sittemmin ymmärtänyt että isäni on jotenkin henkisesti sairas, ja hänen "kurituksensa" tarkoitus oli vain hänen omien turhaumiensa ja stressitilojensa purku viattomiin puolustuskyvyttömiin lapsiin.

luulisi että ihminen tajuaa ettei oman elämän kokemukset todellakaan ole mitään yleismaailmallisia totuuksia.



Samalla tavalla itse voisin yleistää että me jotka saimme niitä korvapuusteja ja tukistuksia, olemme taipuvaisempia väkivaltaan ja huonoon elämään, ihan vain koska omat kokemukseni ja lapsuuden ystävien elämät ovat menneet huonosti. Itse en tosin ollut väkivaltainen ikinä, mutta teini-iän elin todella vahingollisella tavalla.

lapsen haukkuminen, nöyryyttäminen ja alistaminen, omanarvontunnon ja itsetunnon vieminen jne. on paljon pahempaa lapsen kehitykselle ja myöhäisemmälle minkuvan kehittymiselle ja elämässä pärjäämiselle kuin silloin tällöin aiheesta tullut kevyt tukkapölly tai kevyt läimäytys takapuolelle.

Väkivalta ja satuttaminen on taas aivan eriasia.

lasta takapuolelle, tukistaa, antaa luunapin, antaa vitsasta kintuille tai muuta vastaavaa niin se sattuu. Oikeasti.

Siitä aikuisesta saattaa tuntua siltä että "kevyestihän minä vain tuon tein" mutta lapsesta se tuntuu kovalle. Kokeilepa joskus mieheesi sitä "kevyttä tukkapöllyä" mitä annat lapsellesi ja ihan täsmälleen samalla vahvuudella.

Suosittelisin kaikki "kevyesti" kurittavia kokeilemaan puolisoonsa niitä metodeja niin saatte ehkä jotain tuntumaa siitä mille se tuntuu lapsesta. Me testasimme huviksemme aikoinaan tuota koulussa ja jokainen meistä myönsi että se mitä piti kevyenä tukkapöllynä tms. sattui aikuiseenkin.

Tuohon kipuun kun lisää sen järkyttävän häpeän, mikä noista metodeista syntyy niin soppa onkin valmis.

Olin hurjan jääräpäinen mukula ja ymmärsin jo pienenä syyn pikku kuritukseen. Opin käyttäytymään, eikä minulle todellakaan ole jäänyt mitään traumoja.



Pikku kurituksella ja väkivallalla on valtava ero!!!!!Turha tänne mistään väkivaltaisesta lapsuudesta on tulla lässyttämään, kun siitä ei todellakaan ollut kyse ap:n aloituksessa!

Kaikki hermostuu heti ja näkee vaan oman totuutensa ja kaikki muut on pahoja. Kyse on luultavasti kuitenkin marginaalia lukuun ottamatta keskustelijoista, joiden tavassa toimia on hyvin pieni ero.

mä sain pienenä sillon tällön tukkapöllyjä ja luunappeja, kun oikeasti olin ollut tuhma. Eipä mulle niistä mitään traumoja jäänyt. Hyvin olen elämässäni menestynyt ja suhteet vanhempiin loisto kunnossa. Väkivallalla ja pienellä napautuksella on järkyttävä ero. En ymmärrä miksi nämä asiat sekoitetaan keskenään.

ap: etsipä jokin OIKEA tutkimus, eikä vain värittyneitä "musta tuntuu" mietteitä omasta päästäsi.

OIKEISSA tutkimuksissa on kyllä rakkaudella ja rajoilla (järjestys, säännöt tms..)kasvatetut tasapainoisimpia ihmisiä. Pelkkä kuri ilman rakkautta tuottaa epätasapainoisia ihmisiä, kun taas pelkkä rakkaus ilman kuria on paljon parempi, joskaan ei sekään ihannetapa.

On paljon tutkimuksia, joita hoittaa jokin taho. Tutkimuksia katsotaan siitä näkökulmasta, josta rahoittaja/teettäjä haluaa.

Mutta kerr Sinä, oikeiden tutkimuksien peräänhuutleija, miten on selitettävissä prosentuallaisesti erot vaikkapa ennen 1950 syntyneiden ja 1980 jälkeen syntytyneiden käytöksessä/ välinpitämättömyydessä/ kunnioituksessa/ nöyryydessä kanssaeläjiä kohtaan????

Tutkimukset väittävät, että väkivaltaa kokeneet lapset turvautuvat herkemmin väkivaltaan aikuisina mutta... Onko kuritusmielessä saatu pieni luunappi tai niskavilloista kiinni ottaminen väkivaltaa? Minusta ei.

Lasta ei saa koskaan lyödä, tukistaa LUJAA (niin että pää heiluu ja hiuksia irtoaa) jne, mutta pieni näpäytys tarvittaessa ei tee lapselle pahaa.



Tutkimuksissa väitetään myös etteivät ruumiillisesti kuritetut enää luota vanhempiinsa ja muuta.. no enpä usko kun itse olen ainakin aina luottanut, turvalliset ja rakastavat vanhemmat minulla on aina ollut vaikka joskus sainkin pientä tukkapöllyä (aiheesta).

on saatu tukkapöllyä ja luunappia. Mitää traumoja en koe saaneni. Todellakin väkivalalla ja tukkapöllyllä on iso ero. Ei sitä tukkaa tarvi päästä irti repiä. Riittää ku pikkasen nippasee niskavilloista.

Kaikki tenavat ku on erilaisia. Tosille riittää ku sanotaan ,toisille ei sitten millään.

Ja totta, tosi moni teini on todella huonokäytöksistä nykyään. Koska eivät kunnioita aikuisia ihmisiä. Ja miks? Koska lapsia ei saa komentaa. Pittää pyytää ja jos ei tee ni anetaan olla. Sellai niitä tulevia aikuisia nykyää kasvatetaa.

Ja muistan lapsuudestani, miten kaikki nuorisorikolliset tulivat aina juuri niistä perheistä, joissa käytettiin kovaa kuria ja fyysistä rankaisemista. Aikuisena näistä kavereista on tullut juoppoja, huumemiehiä ja osa on ollut vankilassakin. Niin sanotusti kunnolliseen elämään ei kukaan ole päässyt vielä kiinni.

Oma empiriaan perustuva mielipiteeni on, että toistuva fyysinen kuritus haittaa lapsen tunne-elämän ja erityisesti empaattisuuden kehittymistä. Lapsi oppii välttämään rangaistusta, ei miettimään tekonsa laajempia vaikutuksia: on okei käydä karkkivarkaissa, jos siitä ei jää kiinni ja siten välttää selkäsaunan. Kasvatukselliselta kannalta tällainen viesti on kyllä mahdollisimman huono.

Ja sitä paitsi, kun kuri on kova ovat kapinatkin kauheita.

Sinulla menee puurot ja vellit sekaisin! Tottakai raaka väkivalta vaurioittaa lapsen psyykeä.

Suurin osa meistä ruumiillisesti kuritetuista on kuitenkin ihan normaaleista rakastavista perheistä, joissa on joskus otettu niskavilloista kiinni tai annettu luunappi sormille.

Ei voi puhua samana päivänäkään kuin jostain remmillä verille hakkaamisesta...

voi myös karaista hyvällä tavalla, varsinkin jos siihen ei liity jatkuvaa henkistä lyttäämistä. Miestäni on lapsena läpsitty kurinpitomielessä säännöllisesti, mutta vanhemmat varmasti rakastivat lapsiaan ja olivat kurinalaisia. Mieheni on juuri tuollainen ylisuoriutuja, joka ei osaa olla koko ajan pyrkimättä johonkin. Minusta se vaikuttaa joskus patologiselta, mutta itse en pystyisikään tuollaiseen kovuuteen, koska minua ei kuritettu mitenkään. Myös mieheni sisarukset ovat kovia ja kuin teflonia, heihin ei todellakaan haukku haavaa tee eikä tee kevyempi selkäsaunakaan...

mä sain pienenä sillon tällön tukkapöllyjä ja luunappeja, kun oikeasti olin ollut tuhma. Eipä mulle niistä mitään traumoja jäänyt. Hyvin olen elämässäni menestynyt ja suhteet vanhempiin loisto kunnossa. Väkivallalla ja pienellä napautuksella on järkyttävä ero. En ymmärrä miksi nämä asiat sekoitetaan keskenään.

No kun jokainen ihminen kokee ne "pienet näpäytykset" ihan omalla tavallaan. Mutta toki voit täällä paasata, että juuri sinun tapasi kokea ne on ainoa oikea.

hyvinkäyttäytyvän ihmisen "luomiseksi", mutta lapselle tulee kyllä olla selvä että perheessä aikuinen on pomo. Se luo myös turvallisuutta. Ihan samat periaatteet kuin koirankasvatuksessa.

On paljon tutkimuksia, joita hoittaa jokin taho. Tutkimuksia katsotaan siitä näkökulmasta, josta rahoittaja/teettäjä haluaa.... jne

Pitäisi aina muistaa lukea teksi mitä kirjaimia tällä kertaa jäi puuttuun.

hoittaa -> rahoittaa

kerr-> kerro

+ pari muuta näppäinvirhettä