Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku akateeminen historiaihminen?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisitko kertoa, miten 1800-luvulla naiset pukeutuivat ulkoillessa talvella/kuraisella.
Oliko heillä erikseen joku ulkohame, vai vältettiinkö ulkoilu (kirkossa käsittääkseni kävivät ainakin aina kaikki).
Kun hame kuraantui ja pesemiset tapahtui hyvin harvoin, kulkivatko aina likaisina.
On nämä historialliset kirjat nyt pistäneet miettimään kaikenlaista.
1800-luvulla naiset pukeutuivat pääosin karhuntaljoihin, joita kasvatettiin suurempien asutuskeskuksien tarhoissa. Pyhänä käytettiin yleisimmin naalintaljaa ja hattua, joka oltiin tehty ketusta.
Vain miehillä oli oikeus käyttää sudentaljaa (jota käytettiinkiin niin arkena kuin pyhänäkin).
Hygienia oli todellakin huomattavasti heikompaa tuohon aikaa ja peseytyminen suoritettiin vain kesäisin juhannuksena.
Osaisitko kertoa, miten 1800-luvulla naiset pukeutuivat ulkoillessa talvella/kuraisella.
Oliko heillä erikseen joku ulkohame, vai vältettiinkö ulkoilu (kirkossa käsittääkseni kävivät ainakin aina kaikki).
Kun hame kuraantui ja pesemiset tapahtui hyvin harvoin, kulkivatko aina likaisina.
On nämä historialliset kirjat nyt pistäneet miettimään kaikenlaista.
Voisitko vähän tarkentaa? Pukeutuminen riippui paljolti yhteiskuntaluokasta. Lisäksi vuosisata on pitkä ajanjakso, jonka aikana tavat ja muoti ehtivät muuttua monta kertaa.
Ja alla alushame joka vaihdettiin välillä. Hame ei ylettynyt maahan asti koska Suomessa oli kuraista ja märkää ja töitä piti tehdä myös hameessa. Mietitkö nyt hienostoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko vähän tarkentaa? Pukeutuminen riippui paljolti yhteiskuntaluokasta. Lisäksi vuosisata on pitkä ajanjakso, jonka aikana tavat ja muoti ehtivät muuttua monta kertaa.
Talonpoikasluokalla oli tapana pukeutua vaatimattomammin, eli vaatteet punottiin pääosin kaisloista, jotka kerättiin kesällä, kuivatettiin syksyyn ja valmistettiin vaatteiksi vasta vähän ennen talvea, yleisimmin lokakuussa. Myös lampaita käytetiin paljon, mutta koska villa jouduttiin antamaan Venäjän kuninkaallisille veroina, niin sen sijaan käytettiin niiden suolia, jotka saatiin trukin näköisellä laitetteella venytettyä pitkiksi ja kimmoisiksi. Lopputulos oli yllättävän paljon nailonin kaltaista!
Kuninkaalliset pukeutuivat koko 1800-luvun alkupuolen Suomessa useimmiten eläinten taljoihin (eli naiset karhuun, naaliin ja kettuun ja miehet aateliset, sekä kuninkaalliset susiin).
Kuriositeettina mainittakoon, että ihan 1880-luvun alkupuolella oli hetken aikaa muodissa kuivattaa sian korvat ja tehdä niistä hupaisat korvansuojukset - tämä muoti olikin yksi harvoista, johon ihastui hetketksi niin talonpoikaiset kuin kuninkaallisetkin!
Riippuu ihan maakunnasta ja ajanjaksosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko vähän tarkentaa? Pukeutuminen riippui paljolti yhteiskuntaluokasta. Lisäksi vuosisata on pitkä ajanjakso, jonka aikana tavat ja muoti ehtivät muuttua monta kertaa.Talonpoikasluokalla oli tapana pukeutua vaatimattomammin, eli vaatteet punottiin pääosin kaisloista, jotka kerättiin kesällä, kuivatettiin syksyyn ja valmistettiin vaatteiksi vasta vähän ennen talvea, yleisimmin lokakuussa. Myös lampaita käytetiin paljon, mutta koska villa jouduttiin antamaan Venäjän kuninkaallisille veroina, niin sen sijaan käytettiin niiden suolia, jotka saatiin trukin näköisellä laitetteella venytettyä pitkiksi ja kimmoisiksi. Lopputulos oli yllättävän paljon nailonin kaltaista!
Kuninkaalliset pukeutuivat koko 1800-luvun alkupuolen Suomessa useimmiten eläinten taljoihin (eli naiset karhuun, naaliin ja kettuun ja miehet aateliset, sekä kuninkaalliset susiin).
Kuriositeettina mainittakoon, että ihan 1880-luvun alkupuolella oli hetken aikaa muodissa kuivattaa sian korvat ja tehdä niistä hupaisat korvansuojukset - tämä muoti olikin yksi harvoista, johon ihastui hetketksi niin talonpoikaiset kuin kuninkaallisetkin!
Sian saparoista kuivattin sellaiset kiehkurakoristeet, jotka ommeltiin niihin korvansuojusten huipulle. Tämä taas johti siihen että pitkänmallisia saparoita alettiin sioilla suosia, ja siitoseläimiksi valittiin vain pitkän ja kiekuramallisia saparoita omaavia yksilöitä. 1800-luvun loppupuolella olikin jo kehittynyt "saparkeerus" niminen sikarotu, jolla oli erittäin pitkä saparo. Aatelisnaisen maksoivat näistä jopa 1,5 metriä pitkistä saparokoristeista hintoja joka saattoi olla tavallisen työläisen kolmen kuukauden palkan suuruinen.
Ilmasto oli paljon ankarampi silloin, olet varmaan kuullutkin nälkävuosista ja jääkausista. Keski-Euroopasta yläluokkaiset naiset saivat mammutinnahkoja, jotka olivat lämpimiä.
Kylmyyden etuja oli, että pölypunkkeja oli helppo hävittää ympäri vuoden. Köyhemmän kansanosan vaatteet olivat naavasta ja tuohesta eivätkä kovin lämpimiä. Lämmön säilymiseksi vaatteista tehtiin niin suuria, että niiden sisällä lämmitteli useampi ihminen kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmasto oli paljon ankarampi silloin, olet varmaan kuullutkin nälkävuosista ja jääkausista. Keski-Euroopasta yläluokkaiset naiset saivat mammutinnahkoja, jotka olivat lämpimiä.
Kylmyyden etuja oli, että pölypunkkeja oli helppo hävittää ympäri vuoden. Köyhemmän kansanosan vaatteet olivat naavasta ja tuohesta eivätkä kovin lämpimiä. Lämmön säilymiseksi vaatteista tehtiin niin suuria, että niiden sisällä lämmitteli useampi ihminen kerralla.
Tuohesta tehtiin myös alusvaatteita. Niitä ei tosin kesäaikaan käytetty koska olivat niin hiostavia, mutta talviaikaan tuohialushousut ja tuohikorsetit olivat käytössä.
Kapea uuma oli naisilla se kauneusihanne ja sitä tavoiteltiin niilla tuohikorseteilla. Kuivatuista hiiren suolista virkattiin näihin vielä kaunis pitsisomista reunoille ja kullakin paikkakunnalla oli ominaisensa virkkaustyyli.
Mä en oo OPISKELLUT historiaa kuin muutaman kurssin vaihdossa ulkomailla, mutta olen kyllä aika harrastunut asiassa.