Onko kotioloissa jotain pahasti vialla jos tokaluokkalaisella on aina läksyt tekemättä?

Tokaluokkalaisen koulunkäyntiä on valvottava. Vanhempien tulee tarkistaa, että läksyt on tehty hyvissä ajoin ja vieläpä parhaan taidon mukaan.

Mun yksi lapsista oli sellainen joka ei koskaan tehnyt kaikkia tehtäviä ja unohteli kirjoja, liikkavaatteita jne. Koko ajan sai olla muistuttamassa asioista ja silti unohteli.

Lopetin sitten kokonaan huolehtimisen, lapsi istui jälkässä useaan otteeseen, kun oli saanut unohduksia, mutta pikkuhiljaa oppi hoitamaan hommansa. Toki vieläkin unohtelee joskus, mutta ei niin paljon kuin pienempänä.

Kaikissa kodeissa ei vaan tuota koulunkäyntiä osata tukea vaikka olisi muuten tosi hyvä koti.



Esim. meillä lapsuudenkodissa koulunkäynti oli alusta asti meidän lasten omilla harteilla. Ei siihen vanhemmat koskaan puuttuneet yhtänä milläään tapaa. Läksyjä ei tullut juuri tehtyä mutta silti koulu meni meiltä molemmmilta lapsilta hyvin koska olimme aika lahjakkaita. Ja muuten oli siis tosiaan hyvä ja huolehtiva koti kaikinpuolin, mutta eivät vaan ymmärtäneet koulunkäynnin päälle vanhemmat, kun eivät itsekään olleet kouluja juuri käyneet.

Mietin juuri että voisiko jossain kodissa olla tuollainen vähän erikoinen kasvatusperiaate, että jo tokaluokkalaisen pitää itse kokonaan huolehtia koulunkäynnistään ilman vanhempien osallistumista.

Vai olisiko syytä olla huolissaan lapsen hyvinvoinnista?

Kyse on lapseni kaverista. En tunne vanhempia juurikaan.



ap

että mulla oli juuri tuon ikäisenä tuollainen vaihe, että oli aina läksyt tekemättä. Olen luonteeltani vähän huithapeli, lisäksi pelkäsin nöyryyttävää ala-asteen opettajaani, ja mä luulen että se pelko oli jotenkin syynä siihen lamaantunmiseen.

Kotona mulla oli kaikki hyvin. Muistan että mua rakkaiden vanhempieni vuoksi suretti, että mitä jos ne saa tietää kuinka huono mä olen.

vaikuttaako lapsi muuten olevan ok?

että lapsi hoitaa itse läksynsä. Näitäkin äitejä on. Joidenkin mielestä turha paapominen on pahasta.

läksyt on kaikki tehty. Mulla myös vähän sitä, että olen yleensä aika kontrolloiva ihminen ja olen yrittänyt antaa lapselle tässä asiassa liekaa. Koska olen huomannut, että mitä enemmän sekaannun läksyihin, sitä isommat paineet lapsi ottaa niistä. Eli huomaamatta koetan tarkistella että on aina tehty, mutta kun olen tällainen harvapää. Ja muutaman päivän välein toki yhdessäkin katsellaan juttuja.

kaksi huolehtii asioistaan, yksi ei. Tämä huithapeli on 4-luokkalainen poika.



Teen itse työtä erityistä hoitoa ja kasvatusta vaativien lasten kanssa. Siksi luulen tietäväni, mitä tuo omakin lapsi tarvitsee.



Joka päivä kysyn 1-3 kertaa, mitä läksyä tuli ja onko ne tehty. Useasti istun vieressä kun hän tekee läksyjä. Muistutan repun pakkaamisesta.



Niin vaan on läksyt useasti tekemättä ja muitakin unhoja satelee. Jos poika ei muista merkitä opettajan antamaa läksyä tai asiaa, ei sitä kotona voi enää mitenkään kontrolloida.



Lisään vielä, että olemme mieheni kanssa molemmat osittaisella hoitovapaalla ja aina meistä jompikumpi on kotona lasten saapuessa koulusta. Ensin syödään yhdessä välipala, sitten tehdään läksyt ja sitten vasta alkaa vapaa-aika.



Huoh, minun mielestäni kyllä huolehtivaisessakin perheessä voi olla läksyrästejä, ei tosin joka päivä.

(naapurin) vihaa koulua koulukiusaamisesta johtuen niiiin paljon, ettei tee läksyjä. Vanhemmat kyllä kannustaa ja valvoo, mutta valehteleekin välillä.

kakkosluokkalaisen pojan kanssa syksyllä koulunaloitus ja etenkin läksyjen merkitseminen ja oikeiden kirjojen mukaan ottaminen tuntui taas kovin työläältä. Muutenkin on aika huolimaton, tavarat, liikkavaatteet, hanskat ym. unohtuu joka päivä, vaikka moneen kertaan muistutetaan.

Keväällä läksyt sujui jo aika hyvin mutta takapakkia tuli kesän aikana...



Lisäksi meillä tokaluokkalaisillakin on tuollainen rastilukujärjestys, johon on merkitty vain liikunta, kaikki muut tunnit vain rastilla eli ohjelmaa ei ole sidottu tiettyihin aineisiin tai tuntimääriin. Tämä tietysti tekee vanhemmille hankalaksi seurata läksyjä, kun ei ole tietoa mitä aineita minäkin päivänä on ollut ja mistä pitäisi olla läksyjä, jos ei tenava itse ole niitä osannut/muistanut merkitä eikä edes ottanut kirjaa mukaan. Sitten alkoi tulla jo tahallista valehtelua ja unohtelua läksyistä, eli ei muka ollut tullut läksyjä mutta sitten kirjasta tarkistaessa läksyjä olikin merkattu. Riitaa alkoi asiasta olla päivittäin.



Sovin opettajan kanssa, että nyt kuukauden ajan kokeillaan läksyvihkoa, johon ope merkkaa päivän läksyt (tai ohjaa lapsen itse merkitsemään) ja vahtii vähän sitä, että oikeat kirjat tulee myös laukkuun mukaan. Katsotaan miten sujuu ja sovittiin palautekeskustelua tuonne kuukauden päähän. Nyt tuntuu menevän paremmin, kun ei ole jokapäiväistä tenttaamista ja riitelyä siitä tuliko läksyjä oikeasti vai eikö tullut. Meillä siis ei ole Wilmaa tms. käytössä, olen kyllä kuullut, että joissain kouluissa on tapana merkitä läksyt ja koealueet sinne ja vanhemmat kotona näkee, mitä oikeasti on annettu tehtäväksi. Olisi hyvä systeemi meilläkin.