Puhuvatko päiväkodin työntekijät kuinka paljon vanhemmista?

Ja jos on oikein eripariset vanhemmat saatamme katsoa heidän ammatit ja iät. Muuten vanhempia on niin paljon, ettei kauheesti jaksa... Eikä se oikein ole sopivaakaan...

Siis esimerkiksi siitä, mitä vanhemmat tekevät työkseen, kuinka käyttäytyvät, miten pukevat lapsen, minkälainen suhde heillä on lapseensa jne.

Kiinnostaisi tietää. "juoruilevatko" mieshoitajat ja lto:t vähemmän kuin naiset?

siis siinä mielessä, onko lapsella kaikki tarvittavat varusteet, voiko lapsi hyvin. Keidenkään ammatit ei kyllä siinä mielessä kiinnosta, että olisi utelias. Usein kyllä ymmärtää vanhempia vähän paremmin, jos tietää mitä he tekevät työkseen.

Jos lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus on jotenkin vaikea, saatamme yhdessä miettiä, miten asiassa voisi pyrkiä auttamaan, miten asian voisi ottaa puheeksi vanhemman kanssa jne.

Päiväkodissa työ on tiimityötä ja tiimistä otetaan kaikki hyöty irti. Kun isketään päät yhteen, toisella saattaakin olla hyviä ideoita yhteistyöhön jonkun vanhemman kanssa.

No tuossa tulikin varmaan ilmi miksi vanhemmista saatetaan keskustella. Eli tarkoituksena on saada yhteistyö toimimaan heidän kanssaan.

Ja jos erehdyt antamaan vähänkään negatiivista palautetta , niin kuulut välittömästi hankaliin vanhempiin ja vähintään olet outo tai hullu. Tiedän mistä puhun! Vain positiivinen palaute on tervetullutta !

Samoin eri kouluissa, eri sairaaloissa, eri tehtaissa ilmapiiri on erilainen. Mutta sukupuoli ei asiaa määrää. Mieheni miesvaltaisella alalla ja työpaikalla juoruillaan ja puukotetaan selkään ja johdetaan huonosti - kaikki on huonommin kuin minun naistyöpaikassani, paitsi johdon palkat.

Joskus olen ollut vieressä kuulemassa, kun pk:n hoitajat juoruavat vanhemmista. Ja tällä juoruilulla ei ole mitään tekemistä varhaiskasvatuksen kanssa.



Juorusivat mm. eri perheiden lapsiluvusta, arvailivat onko jonkun lapsen äiti raskaana, missä jonkun isä on töissä, millaiset ikäerot lapsilla on, missä se ja se asuu jne. Sellaista normaalia juoruamista siis.

Kyllähän ne juoruilee valtavasti. Ja ihan sellaista paskan puhumistakin paljon.



Juuri yksi tuttu sanoi ettei ainakaan halua päiväkotiin töihin (oli pidemmässä harjoittelussa) kun työntekijät on väsyneitä ja pahansuopia. Riitoja henkilökunnan välillä ja juuri tuo kamala paskan jauhaminen.



Samoin opettajat on kovia jauhamaan, sairaanhoitajat, lääkärit... yleensä kaikki ihmisten parissa työskentelevät.

Näkeehän sen kun sinne menee.

Ehkä 5% vanhemmista on sellaisia joilta joku asia ei vaan tunnu sujuvan ja silloin kauhistellaan,

lapsella saattaa olla aina liian pienet kengät, aivan liian vähän vaatetta tai aina keliin sopimattomat vaatteet,

lapsi saa ehkä katsoa kotonaan lapselle todella sopimattomia ohjelmia ja kertoo sitten hoidossa tarkasti juonenkäänteet jostain aikuisten myöhäisillan elokuvasta joka on tullut edellisenä iltana,

joku vanhempi ei saa lastaan yhtään kuriin hakiessaan, joku taas laittaa autoon ilman istuinta tai kuljettaa pyörällä ilman kypärää jne..kyllä tälläisiä asioita kauhistellaan yhdessä.

mutta mikä nyt sitten on juoruilua ja mikä on toteamista.



itse arvostan kovasti hoitolasteni vanhempia, mutta toki heistä juttelen ja olen kiinnostunut. Mutta kyselen paljon asioita heiltä itseltään, kuten vaikka lasteni harrastuskavereiden vanhemmiltakin.



Jos en olisi tippaakaan kiinnostunut ihmisistä, tekisin kai töitä koneiden parissa.

ei siellä muuta ehdi juuri tehdäkään ja juoruilu ja vanhempien haukkuminen on niin ihanaa ja piristävää.ja tottakai ammattivarhaiskasvattajat tietävät paremmin,miten missäkin perheessä pitäisi elää ja asiat hoitaa!

ne pennut vaan usein tuppaa häiritsemään sitä juoruilua!

"Nico-Petterin iskä valtakunnan sarvi on

ja äidillään ahteri aivan hervoton!

Janica-Vanilian äiti ei osaa letittää.

Pyryn mummilla on aivan järkky-suuri pää.

Kallen äidin auto on hiukan lommoinen

vaikka rahaa ois ostaa mersu uutukainen

-ja talokin rinteessä ihan väärin päin nököttää!"



-sekös päiväkodin tätösiä ihmettää!

Siellä todella arvosteltiin äitien huulipunan väriä jne.

Nyt olen lto ja töissä koulussa. Minun työpaikassani ei koskan puhuta epäkunnioittavastasti kenestäkään. Ei lapsista eikä heidän vanhemmistaan. Lasten kotioloihin liittyvistä asioista saatetaan puhua, mutta ei mitään turhanpäiväistä ja juoruilevaan sävyyn. Opettajainhuoneessa en kuule oikeastaan koskaan mitään lapsiin ja heidän vanhempiinsa liittyviä asioita.

Mutta meillä on muutenkin päiväkoti, jota vanhemmat arvostavat, ja, jota jaksavat ylistää aina. Miksi puhuisimme pahaa ihmisistä, jotka arvostavat meitä, ja joita me arvostamme.