Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua, että lapsen kaikki huonot piirteet "aktivoituvat" ja korostuvat päiväkodissa?
22.10.2012 |
Minulla on 5v lapsi, aivan ihana ja valoisa tapaus, jonka luonteen heikkouksia ovat jääräpäisyys ja omaehtoisuus. Tilanne kotona täysin hanskassa, aloittaa jääräämisen ja tilanne saadaan purettua nopeasti yksinkertaisin keinoin. Huomiotta jättäminen turhaa ruikuttaessa tai jos se ei onnistu, niin tiukka puhuttelu tai jäähypenkki. Homma sujuu. Lapsen harrastusryhmästä ei ole koskaan tullut negatiivista palautetta lapsen käytöksestä vaikka ryhmässä on vain yksi ohjaaja.
Mutta päiväkodista tulee koko ajan viestiä, että lapsi on mahdton, vaatii mahdottomia, saa pitkiä kiukkukohtauksia jne. Kotona jos kiukkuaa, homma on ohi viidessä minuutissa, tuolla saattaa raivota puoli tuntia. Edellisessä hoitopaikassa ei ongelmia ollut, tässä uudessa on nyt ollut vuoden ja aina vain sama juttu.
Mistä voi johtua, että lapsen ikävimmät piirteet korostuvat päiväkodissa ja vahvuudet jäävät piiloon?
Kommentit (23)
ehkä virikkeitä ja ärsykkeitä vaan on liikaa. Stressaantuneena niin lapselta kuin usein jopa aikuiselta jonka pitäisi osata järjellä hillitä käytöksensä tulee esiin kaikki luonteen kielteiset puolet.
Ryhmä on suuri ja siellä on useita ns. erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Alan vain pelätä, että kohta hoitajat ovat petaamassa lapsellenikin jotain diagnoosia, vaikka ongelmat keskittyvät nimenomaan päiväkotiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korostuneen helppohoitoinen, jolloin oman lapsesi rauhattomuus korostuu. Kotona ympäristö on tuttu ja perhe on oppinut myötäilemään ja elämään lapsen kanssa kotiympyröissä, rajatussa maailmassa.
Ota ihmeessä todesta, jos henkilökunta epäilee hänellä olevan keskittymisvaikeuksia tai oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia. Ne tulevat esille juuri päiväkodissa tai koulumaailmassa. Jos lapsesi tarvitsee tukea, hän hyötyy eniten kun saa sitä ajoissa eikä saa otsaansa hankalan kakaran leimaa, joka ruokkii entisestään huonoa itsetuntoa ja ei-toivottua käytöstä. Ekä vain käytöstä, se vaikeuttaa aikanaan oppimista!
Omakohtaista kokemusta on.
No johtuu ehkä siitä, että kun on yksin, sosiaalisia taitoja ei tarvita. Ryhmässä taas pitää oppia ottamaan muitakin huomioon, odottamaan vuoroaan jne. Aikansa se ottaa, että lapsi oppii ja sosiaalistuu.
korostuneen helppohoitoinen, jolloin oman lapsesi rauhattomuus korostuu. Kotona ympäristö on tuttu ja perhe on oppinut myötäilemään ja elämään lapsen kanssa kotiympyröissä, rajatussa maailmassa.
Ota ihmeessä todesta, jos henkilökunta epäilee hänellä olevan keskittymisvaikeuksia tai oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia. Ne tulevat esille juuri päiväkodissa tai koulumaailmassa. Jos lapsesi tarvitsee tukea, hän hyötyy eniten kun saa sitä ajoissa eikä saa otsaansa hankalan kakaran leimaa, joka ruokkii entisestään huonoa itsetuntoa ja ei-toivottua käytöstä. Ekä vain käytöstä, se vaikeuttaa aikanaan oppimista!
Omakohtaista kokemusta on.
Koska pystyy keskittymään ja toimimaan siinä suuressa harrastusryhmässä ilman mitään ongelmia ja toisekseen edellisessä hoitopaikassa ko. ongelmia ei ollut.
- edellisestä pk:sta ei ole kerrottu kotiin ongelmista tai lapsen ongelmat on katsottu ikään normaaleiksi MUTTA nyt hoitajat ajattelevat, että 5v pitäisi jo osata toimia toisin
- edellisessä pk:ssa on ollut lasta ymmärtävämpää toimintaa
- uudessa pk:ssa ei osata luovia lapsentasoisesti ja on ehkä muutenkin ikävä henki
- lapsi haluaisi enemmän huomiota kuin mitä nyt saa, ehkä hänellä ei ole mieluisia leikkikavereita, ehkä hän ottaa muista hankalista mallia
Voit jo 5v:n kanssa puhua kotona, että päiväkodissa pitää olla nätisti.
Toisaalta päiväkodissa pitää osata ratkaista päiväkodin ongelmia, ei vanhempi kamalasti voi siihen vaikuttaa. Voit kysyä myös heiltä, mitä heidän mielestään sinun pitäisi tehdä ja mitä he ovat itse ajatelleet tehdä. Sellainen tyhjä lätinä ongelmista ei ole mistään kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi on ollut vasta vähän aikaa hoidossa, voimakkaampi uhma tms voi johtua myös lapsen epävarmuudesta. Monet lapsista osaa jo säännöt ja toimia ryhmiä. Jos lapsesi ei ole vielä taitava toimimaan ryhmässä, epävarmuus voi tulla esiin voimakkaina raivokohtauksina. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu kun oppii tavoille.
oli nimenomaan suurinta koulussa. Kotona rauhallisessa ympäristössä hänen oli selvästi helpompi olla, mutta koulun jatkuvassa hälyssä suuren lapsilauman keskellä hän ei enää pystynytkään keskittymään ja olemaan kunnolla.
Hänellä todettiin myöhemmin aistiyliherkkyyttä (erityisesti kuulon ja tunnon suhteen) sekä keskittymisongelmia. Myös jonkun verran aspergerpiirteitä löytyi, mikä osaltaan selitti huonon pärjäämisen muiden lasten ja vieraiden aikuisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ole silti ihan avoimesti kuulolla ja lähde tutkituttamaan asta, jos teille tarjotaan sellaista ajatusta ennen koulun aloittamista.
Ehkä lapsen on helpompaa olla tutuissa ja mieluisissa, motivoivissa ympyröissä, mutta levottomuus lisääntyy, kun ympärillä on vaatimuksia tai jotakin epämieluisaa.
Kukaan ei tule diagnosoimaan häntä epänormaaliksi vain siksi, että kävisitte varmistamassa asiaa esim. koulupsykologin tai neurologin pakeilla, jos sinne asti päädytte. Sen sijaan lapsi saa mahdollisuuden tukeen, jos sitä tarvitsee. Se on etuoikeus, ei tuomio.
Jos lapsesi on ollut vasta vähän aikaa hoidossa, voimakkaampi uhma tms voi johtua myös lapsen epävarmuudesta. Monet lapsista osaa jo säännöt ja toimia ryhmiä. Jos lapsesi ei ole vielä taitava toimimaan ryhmässä, epävarmuus voi tulla esiin voimakkaina raivokohtauksina. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu kun oppii tavoille.
Lapsella ei ole sosiaalisia ongelmia, hän on erittäin suosittu leikkikaveri ja osaa kannatella mielikuvituksellisia pitkäkestoisia leikkejä suurissakin ryhmissä. Siksi kai onkin niin suosittu. Tuo toisista oppiminen voisi olla... olen huomannut usein hakutilanteissa, että toistelee haastavimpien lapsien ikäviä maneereja, esim. saattaa karata minua pihamaalla vaikka ei sitä normaalisti lainkaan tee.
Lapsi on kyllä todella herkkä ja vaistoaa helposti negatiiviset vibat. Luulen, että ryhmä on kokonaisuutena aika haastava, enkä ole aivan varma ryhmän aikuisten keskinäisistä väleistä. Joskus tulee sellainen "kalsa" fiilis.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ole silti ihan avoimesti kuulolla ja lähde tutkituttamaan asta, jos teille tarjotaan sellaista ajatusta ennen koulun aloittamista.
Ehkä lapsen on helpompaa olla tutuissa ja mieluisissa, motivoivissa ympyröissä, mutta levottomuus lisääntyy, kun ympärillä on vaatimuksia tai jotakin epämieluisaa.
Kukaan ei tule diagnosoimaan häntä epänormaaliksi vain siksi, että kävisitte varmistamassa asiaa esim. koulupsykologin tai neurologin pakeilla, jos sinne asti päädytte. Sen sijaan lapsi saa mahdollisuuden tukeen, jos sitä tarvitsee. Se on etuoikeus, ei tuomio.
Ja jos tilanne siihen menee, niin hakeudun kyllä tutkimuksiin. Mutta en ihan purematta niele ongelmia, jos ne aina vain ilmenevät samassa ryhmässä samojen aikuisten kanssa. Voi hyvinkin olla, että lapsi reagoi johonkin siellä ryhmässä.
ehkä virikkeitä ja ärsykkeitä vaan on liikaa. Stressaantuneena niin lapselta kuin usein jopa aikuiselta jonka pitäisi osata järjellä hillitä käytöksensä tulee esiin kaikki luonteen kielteiset puolet.
Itse osaan tuoda esiin kaikki huonoimmat puoleni vierailuilla miehen sukulaisten luona :D
Ihan vaan pelkän stressin takia.
Nykyään tunteet tosin alkavat olla enemmän raivon puolella. Se peittää kyllä stressin alleen aika tehokkaasti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ja ryhmäkin täsmää...kotona on kiltisti, ei ole ongelmia kylässä/juhlissa/puistossa. Jää jumiin ja on omaehtoinen, kyllä, mutta päiväkodissa korostuvat kaikki huonot puolet ja vaikka lapsi ei ole pitkään aikaan ollut kotona väkivaltainen, päiväkodissa hän on sitä viikottain. Ärsyttää, kun päiväkoti puhuu että "kannattaa opettaa KOTONAKIN että...", koska KOTONA EI OLE NÄISSÄ ASIOISSA ONGELMIA JA NIISTÄ ON PUHUTTU MILJOONA KERTAA! Anteeksi isot kirjaimet, mutta jos juuri viikonloppuna on oltu synttärijuhlissa joissa lapsi osallistui esimerkillisesti juhlintaan, keräsi kehuja käytöksestään ja oli tosi kivasti muiden lasten kanssa, niin en suostu ottamaan syytä niskoilleni jos päiväkodissa ryhmän lapsen synttärit menivätkin kiukutteluksi. Harmittaa kun tuntuu että hoitajat eivät usko meidän tekevän jaksamisemme äärirajoilla jo kaiken mahdollisen.
mutta ole silti ihan avoimesti kuulolla ja lähde tutkituttamaan asta, jos teille tarjotaan sellaista ajatusta ennen koulun aloittamista.
Ehkä lapsen on helpompaa olla tutuissa ja mieluisissa, motivoivissa ympyröissä, mutta levottomuus lisääntyy, kun ympärillä on vaatimuksia tai jotakin epämieluisaa.
Kukaan ei tule diagnosoimaan häntä epänormaaliksi vain siksi, että kävisitte varmistamassa asiaa esim. koulupsykologin tai neurologin pakeilla, jos sinne asti päädytte. Sen sijaan lapsi saa mahdollisuuden tukeen, jos sitä tarvitsee. Se on etuoikeus, ei tuomio.
Ja jos tilanne siihen menee, niin hakeudun kyllä tutkimuksiin. Mutta en ihan purematta niele ongelmia, jos ne aina vain ilmenevät samassa ryhmässä samojen aikuisten kanssa. Voi hyvinkin olla, että lapsi reagoi johonkin siellä ryhmässä.
Kuvailemasi käytös ja tilanne tuntuu vain niin hurjan tutulta ja omakohtaiselta, myös se epäusko että lapsessa olisi jotakin omituista, kun pikemminkin ryhmässäon jotakin omituista -kodin näkökulmasta.
Omasta pojastani alkoi tulla tällaista palautetta 5-6 -vuotiaana, ei sitä ennen. Olin tyrmistynyt, mutta vein hänet silti koulukypsyystesteihin. Sitä kautta kuuntelin suosituksia ja hain hänelle oppivelvollisuuden siirtämistä, eli kävi 7-vuotiaana starttiluokan ja meni ekalle 8-vuotiaana.
Hän sai ADHD-diagnoosin ja on ollut pienryhmäsäkin hetken. Tämä peruttiin 4 vuoden päästä ja poika kävi yläasteen normaaliluokassa, on nyt lukiossa.
SILTI, hän on hieman erilainen oppija ja ihminen. Hyvin herkkä ajattelija, jolla käytännön asiat eivät tahdo sujua ilman muistuttelua. On ilman muuta hyötynyt erityisestä tuesta. On oppinut kompensoimaan erityispiirteitään.
ap, älä vastusta kaikkea ainakaan vihaisena. Kokeile uteliaisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ole silti ihan avoimesti kuulolla ja lähde tutkituttamaan asta, jos teille tarjotaan sellaista ajatusta ennen koulun aloittamista.
Ehkä lapsen on helpompaa olla tutuissa ja mieluisissa, motivoivissa ympyröissä, mutta levottomuus lisääntyy, kun ympärillä on vaatimuksia tai jotakin epämieluisaa.
Kukaan ei tule diagnosoimaan häntä epänormaaliksi vain siksi, että kävisitte varmistamassa asiaa esim. koulupsykologin tai neurologin pakeilla, jos sinne asti päädytte. Sen sijaan lapsi saa mahdollisuuden tukeen, jos sitä tarvitsee. Se on etuoikeus, ei tuomio.
Ja jos tilanne siihen menee, niin hakeudun kyllä tutkimuksiin. Mutta en ihan purematta niele ongelmia, jos ne aina vain ilmenevät samassa ryhmässä samojen aikuisten kanssa. Voi hyvinkin olla, että lapsi reagoi johonkin siellä ryhmässä.Kuvailemasi käytös ja tilanne tuntuu vain niin hurjan tutulta ja omakohtaiselta, myös se epäusko että lapsessa olisi jotakin omituista, kun pikemminkin ryhmässäon jotakin omituista -kodin näkökulmasta.
Omasta pojastani alkoi tulla tällaista palautetta 5-6 -vuotiaana, ei sitä ennen. Olin tyrmistynyt, mutta vein hänet silti koulukypsyystesteihin. Sitä kautta kuuntelin suosituksia ja hain hänelle oppivelvollisuuden siirtämistä, eli kävi 7-vuotiaana starttiluokan ja meni ekalle 8-vuotiaana.
Hän sai ADHD-diagnoosin ja on ollut pienryhmäsäkin hetken. Tämä peruttiin 4 vuoden päästä ja poika kävi yläasteen normaaliluokassa, on nyt lukiossa.
SILTI, hän on hieman erilainen oppija ja ihminen. Hyvin herkkä ajattelija, jolla käytännön asiat eivät tahdo sujua ilman muistuttelua. On ilman muuta hyötynyt erityisestä tuesta. On oppinut kompensoimaan erityispiirteitään.
ap, älä vastusta kaikkea ainakaan vihaisena. Kokeile uteliaisuuttasi.
Enkä vastusta mitään. Mitähän minun pitäisi kokeilla? Mitään ehdotuksia mihinkään erityistoimiin ei ole ehdotettu.
ap
Kotona on ihan eri juttu. Ja harrastuksissakin on kyse OHJATUSTA toiminnasta. Vapaa leikki ja joustaminen ja säännöt ovat yleensä ne kompastukset. Päiväkodissa on paljon lapsia eikä yhden pillin mukaan mennä. Ota vastaan, mitä lapselle tarjotaan. Suosittele. Jos niitä ei tarvita, juttu kuivuu kasaan. Meillä 5v:lla tarjottiin kaikenlaista ja tehtiin joku erityispaperi. Annoin tehdä ja otin kaikki vastaan. Puolen vuoden päästä kaikki jo "unohdettiin" ja painettiin jonnekin unohduksiin. Jos on normaali lapsi niin kyllä sekin näkyy. Samalla lailla tulee näkymään, jos ei ole normaalit. Turha sitä on peitellä tai pillastua. Itse en ainakaan ollut moksiskaan.
Että et purematta ja niele ja on se kumma miten päiväkodissa vaan ja kotona ei ikinä. Välität asennetta, että torjut päiväkodin viestit etkä usko niitä tosiksi, asetut kädet puuskassa olemaan eri mieltä.
Kysyit mitä tehdä, kun mitään ei ole ehdotettu. MInä ehdotan: pyydä vanhempainvartti kysyäksesi ihan kunnolla onko heidän mielestään suorastaan syytä huoleen lapsen takia. Kerro samalla miten suuri ero heidän kertomallaan on siihen mitä näet kotona. Eli aloita asiallinen keskustelu.
Että et purematta ja niele ja on se kumma miten päiväkodissa vaan ja kotona ei ikinä. Välität asennetta, että torjut päiväkodin viestit etkä usko niitä tosiksi, asetut kädet puuskassa olemaan eri mieltä.
Kysyit mitä tehdä, kun mitään ei ole ehdotettu. MInä ehdotan: pyydä vanhempainvartti kysyäksesi ihan kunnolla onko heidän mielestään suorastaan syytä huoleen lapsen takia. Kerro samalla miten suuri ero heidän kertomallaan on siihen mitä näet kotona. Eli aloita asiallinen keskustelu.
Pian on taas palaveri. Ei kai se, että epäilen päiväkotiryhmän toimintatapoja jne. tee minusta kiukkuista? Yritän vain keksiä syitä ja ratkaisumalleja. Jokaisessa päiväkotiryhmässä ei ole henkilökemiat, toimintatavat, henkilöstömäärä ja lasten haastavuus minkäänlaisessa balanssissa ja kuka tahansa päivähoidon ammattilainen allekirjoittaa tämän väitteen koska vain.
ap
- Päiväkoti on viallinen, henkilökunnassa on vikaa.
- Lapsi on terve ja kärsii huonosta päiväkodista.
- Sinä äitinä et ole vihainen, et näe tarvetta lisätoimenpiteille.
- Olette jo tehneet kaiken mahdollisen, keskustelut on käyty.
Mikä on siis asian ydin? Ei ongelmaa, ei tarvetta toimia?
Alkaa jo kuulostaa tekaistulta jutulta, kun tämä muuttuu hiukan koko ajan.
ehkä virikkeitä ja ärsykkeitä vaan on liikaa. Stressaantuneena niin lapselta kuin usein jopa aikuiselta jonka pitäisi osata järjellä hillitä käytöksensä tulee esiin kaikki luonteen kielteiset puolet.