9.5 vuotiaan masennus / aikainen murrosikä - vai mikä?
Minulla on ihana 9.5-vuotias poika joka on syksyn aikana muuttunut kovin :(
Siihen asti hän on ollut nauravainen, iloinen, reipas ja hymyileväinen. Koulu on sujunut 1.ja 2.luokalla loistavasti, erityisesti matematiikka on hänen vahvuutensa.
Hän on ollut innokas koululainen, myös opettajalta saanut kiitosta.
Nyt 3.luokalla kaikki muuttui. Hän on äärettömän väsynyt, ei pidä enää koulusta, "valittaa" että kaikki tuntuu tosi raskaalta eikä haluaisi mennä kouluun. Alku syksyn oli jatkuvia vastakipuja mutta mitään sairautta tms. niihin ei löytynyt (kaikki on tutkittu lasten suolistolääkärin toimesta) + kaikki mahdolliset verikokeet on otettu ja ne on hyvät.
Tuntuu että kaverisuhteetkin on muuttunut, ei enää jaksa iltaisin käydä kavereilla juurikaan, ainoastaan joskus naapurin lasten kanssa leikkii pihalla.
Harrastaa sählyä, siellä on jaksanut ihan ok:sti käydä.
Sanoo että koulussa on kavereita, kukaan ei kiusaa ja opettajan mukaankin koulussa kaikki on ok paitsi se, että lapsesta on huomattavissa väsymys, myös opettajan mielestä. Opettaja ehdotti eväitä joita lapsi nyt kantaakin mukanaan, toisena päivänä syökin ne mutta ei niistä ole ollut apua.
Lapsi on levoton (ei jaksa keskittyä yhteen asiaan kauankaan), kiukkuinen, toisinaan itkuinenkin, eikä innostu mistään. Kiroilee, hermostuu pienestä.
Olen yh, lapset käyvät isälllään joka toinen vkonloppu, erosta on aikaa 5 vuotta ja sitä ja isäsuhdetta on käsitelty perheneuvolassa. Lapsella on ristiriitainen suhde isäänsä koska ei pidä ollenkaan äitipuolesta joten välillä isälle meno on hankalaa joskus ne pitää jopa jättää väliin. Tätä asiaa on käsitelty perheneuvolassa ja sieltä on apua saatukin.
Nyt varasin jälleen ajan perheneuvolaan koska pelkään vaan että lapsi on masentunut tai joku on huonosti :(
Kokemuksia?
Niin iloisesta ja reippaasta pienestä miehestä on tullut apea, iloton ja kiukkuinen :(
Kommentit (6)
mutta hienoa että olet kiinnittänyt huomiota asiaan ja haet siihen aktiivisesti syytä ja apua.
Toivottavasti kysessä vain ohimenevä vaihe, sellaisia elämä on täynnä.
on vähän samantyyppistä. On huonotuulisempi kuin ennen vaikkei mitään syytä ole löydetty eikä elämässä ole muuttunut mikään (no, paitsi luokanopettaja, joka vaikuttaa ihan asialliselta).
Olisko jotain esiteinivaihetta jo?
Syöhän poikasi tarpeeksi D-vitamiinia?
googlaa esiteini-ikä ja lopeta tuhlaamasta yhteiskunnan rahoja tietämättömyyteesi. Miten uusavuttomia ihmisiä onkaan!
Voiko tuon ikäisellä olla esim. syysmasennusta? On jo kovin pimeää, joten riittävä D-vitamiinin/muiden vitamiinien saanti kannattaisi tarkistaa!
Miten pitkiä yöunia hän nukkuu? Onko unenlaatua tarkkailtu, jospa siellä olisi jotain häikkää, ettei saa tarpeeksi syvää unta tms?
Tietysti kausia tulee ja menee, toisinaan on vaan kenkumpaa. Olisiko jotkin yhteiset rentoutumisharjoitukset hyväksi?
Moi:(
Olen siis 9v tyttö (kohta kymmenen). Koulussa menee ihan Ok ja kavereitakin on. Mutta joku mättää oon tosi väsynyt aamuisin ja kaikki on vaan ihan peestä. Ärsyynnyn tosi helposti ja vedän kaiken aina niin syvälle sieluun ettei mitään rajaa. Oon oppilaskunnanhallituksessa ja tuntuu että en kykene siihen. Mua kiusattiin 1-2 luokilla. Ja ne jotka kiusas on mua joku about 4v vanhempia. Niit poikii oli kolme ja ke kiusas mua mun allergioista siitä että oon VÄHÄN ylipainoinen ja kaikesta muusta ja jäin aina alakynteen. Saan välillä jotain ihme kohtauksia tai no sillee et kaikki ahdistaa ja pelottaa ja oon sillee: PITÄS LUKEA KOKEISIIN JA TEHÄ LÄKSYT JA APUAA SIT PITÄS SIIVOTA JA APUAA! Ja yks mun ”kaveri” on tosi outo siis se pettää lupauksiaan mut välillä me ollaan ihan bff ja tätä tapahtuu siis usein. Ja siihen tyttöön sanotaanko nyt häntä vaikka Iinaksi. Niin Iinaan aina ihastustaan, ja siihen Iinaan on ihastunut yks poika josta se ei tykkää mut mä tykkään ja se poika ei tykkää musta.😔 Ja oon käyny kuraattorilla juttelemassa ja se on auttanut vähän. Ja tää ei oo esiteini-ikä tai ehkä vähän mutta suurimmaksi osaksi jotain muuta. Ja sori ihan sika vanha keskustelu.
Ja tuntuu että koko koulunkäynti tökkii nyt pahasta, ei jaksaisi tehdä läksyjä, ei lukea kokeisiin tai keskittyä muutenkaan tehtäviin. Itkien ja huutaen meillä nykyään tehdään läksyt, eikä hän osaa eneää nimetä lempiainettakaan - ei sellaista taida olla :(