En ole sellainen tytär, jonka äitini olisi halunnut. Aikuinen siis olen jo. Muita?

Minusta kaavailivat eläinlääkäriä/kielitieteilijää.



Ei tullut kumpaakaan. Lähdin taidealalle. Nyt saan kuulla jatkuvaa kettuilua siitä, miten ei ole "varma" työ.

Äitini ei alunperin edes halunnut minua, olin vahinko. Lapsena kuulin vanhempieni riitoja, joissa riitelivät, että olisi pitänyt tehdä abortti eikä ryhtyä liittoon lapsen takia.



Olen myös ollut vauvasta asti todella vaivalloinen ja vaativa. Ilman mua vanhempani olisivat varmasti yhdessä, aiheutin heille stressiä ja hirvittävästi rahanmenoa.



Enkä edes aikuisena tajua olla kiitollinen nyt kun äitini on köyhä ja yksinäinen. Huono lapsi olen.



Ihan en tiedä millainen mun pitäisi olla, toisaalta olisin millainen vaan, en varmaan olisi sellainen jonka olisi halunnut?



Sellaista se on. Ei koskaan riitä. Yritä sinä riittää itse itsellesi, vaikka äitisi olisi mitä mieltä tahansa, siihen itse ainakin pyrin. Olemaan sellainen ihminen, joka haluan olla. Vaikeaa, mutta yrittämisen arvoista.

tyttären jos noin ihan alunperin olisi päässyt valitsemaan.



Toisaalta on todennut, että tylsää ei ole minun kanssani ollut. :-)



Mulla on tosi kiltti ja kiva äiti.

Mutta mitä väliä? MInun tehtäväni ei ole täyttää aukkoa äitini elämässä.



Äiti ei ole sellainen äiti, jonka minä olisin halunnut ja tarvinnut. Tuskin oli äiti ollenkaan. Nykyään pidän itseäni lähes orpona, enkä kaipaa häntä enää elämääni. Jos ei omalle äidille kelpaa, niin vika on silloin äidissä, ei lapsessa.

Äiti ei ole sellainen äiti, jonka minä olisin halunnut ja tarvinnut. Tuskin oli äiti ollenkaan. Nykyään pidän itseäni lähes orpona, enkä kaipaa häntä enää elämääni. Jos ei omalle äidille kelpaa, niin vika on silloin äidissä, ei lapsessa.

Ja komppi.

Äitini olisi toivonut että menen naimisiin ja saan lapsia. Nuo asiat ovat äidin mielestä naisen elämän korkein tavoite ja sisältö. Hänelle on oikeasti kamala ja katkera pala että minulla lähestyy jo 40 ikävuotta eikä ole miehestä eikä lapsista tietoakaan. Raskasta kuunnella sitä viuraamista siitä kuinka hänellä on kauheaa kun ei ole lastenlapsia kun kaikilla muilla tutuilla on... Varsinkin kun itsekin olisin tahtonut miehen ja lapsia mutta ei ole vaan niin elämässä käynyt.

että minusta olisi tullut kaikkialla huiteleva lapseton ikisinkku, joka joskus kännäisi hänenkin seurana. Olen absolutisti viiden lapsen äiti.

Äiti olisi halunnut, että minusta olisi tullut korkeasti koulutettu ja tyylikäs uraäiti, joka reissaa maailmalla vaativien tehtävien perässä. Siitä huolimatta kotini, iso ja viimosen päälle tyylikäs omakotitalo, olisi aina tiptop siivottu, ei pölyhiukkastakaan missään. Vaikka olisin tullut reissusta keskiyöllä, aamulla kahdeksaan mennessä koti olisi siivottu. Olisin uskovainen, mieheni olisi mieluusti pappi tai diplomi-insinööri. Lapset fiksuja ja hyväkäytöksisiä.



Mikään muu ei onnistunut kuin nuo lapset, ne on fiksuja ja hyväkäytöksisiä :)

Hienoa kuitenkin...

Hän olisi halunnut että kaikki lapset korkeasti koulutettuja, puolison valitsin väärin. Hän olisi halunnut kunnianhimoisen lapsen :)

Rakastaa kyllä ja hyvät välit mutta täysin itseni en voi olla hänen seurassaa.