Miten kuvailisit synytyksen lapsenvauvakirjaan?

pitkä ja monivaiheinen :D



Terv. nimim. "hirveä synnytys"

että meistä oli ihanaa että synnyit ja olimme onnesta soikeana. Ei siinä synnytyksessä ole mitään mitä siihen kirjaan oikeasti olisi voinut kirjoittaa. Yhtä tuskaa, verta ja kyyneliä ja lopuksi toosa tohjona viikkotolkulla. Ei lapsen tarvitse näistä tietää, ei nyt eikä ehkä ikinä. ;)

Niin tuo otsikon sisältö kiinnostaa minua ja varmaan monia muitakin kuulla kuinka teillä oikeasti synnytyksen ovat menneet? Siis hyvien ja tramaattistenkin kokemuksien osilta, toki tässä muistan ottaa osaa myös puolestani sellaisten tapaukseen kohdalla jotka ei välttämättä ole päättyneet toivottuun lopputulokseen, siis osanottoni näihin mikäli haluatte kertoa myös tämän osaisivat tarinoita.



Toki haluan kuulla myös niitä onnen huippuhetkien tuntien työn tuloksia.



T. Kahden lapsen isä ja mukana molemmissa synnytyksissä.



Ps. Nämä omat kokemukseni jotka toivat isälle kosteuden silmäkulmiin ja ajatuksen läpijuoksun mieleen tuossa hetkessä oman elämän ja tulevan elämän läpijuoksun ajatuksen lailla.

laitoin millon supistukset alkaneet, kivun lievitykset (allas, ilokaasu, epiduraali), ponnistuksen keston, imukupin käytön ja syntymäaika, mihin aikaan vauva sitten syntyi. Omasta mielestä tärkeät asiat. Ei lapsen tarvitse tietää kuinka paljon on sattunut, kyllä se sitten itse mahdollisesti tulevaisuudessa sen saa kokea!

Mut ote näkisin niin et synnytys kun on aina enemmän tai vähemmän brutaalia hommaa, niin kyllä siinä saa sanansa tarkoin aina valita seurasta riippuen. Ei kukaan lapsia halua lukea mitä silloin OIKEESTI tapahtui :D ellei suunniteltu sektio hyvillä lääkkeillä..

Mut ote näkisin niin et synnytys kun on aina enemmän tai vähemmän brutaalia hommaa, niin kyllä siinä saa sanansa tarkoin aina valita seurasta riippuen. Ei kukaan lapsia halua lukea mitä silloin OIKEESTI tapahtui :D ellei suunniteltu sektio hyvillä lääkkeillä..

Syntymäpäivän sään, ja mitä tein synnytyksen aikana, kävelin ja katoin tv:tä, mitä nökyi ikkunoista, mitä ajattelin ja odotin, mitä hauskoja asioita kätilöt sanoivat. laitoin mitä kappaleita soi radiosta taustalla ja sellasta fiilistelyasioita, niitä joita on kiva itsestäkin muistella. En tie mitään tikkejen määrää :D

hsrmittaa ettei äitini kirjoittanut synnytyksestä oikein mitään, eikä se siitä mitään halua muutenkaan kertoa.

Oli kaunis ja aurinkoinen syyspäivä. Kävimme isäsi kanssa kävelyllä ja kaupassa ja kun tulimme kotiin, supistukset alkoivat. Lähdimme sairaalaan klo 17 ja siellä saimmekin mennä suoraan synnytyssaliin. Kätilönä toimi xx xx, lisäksi mukana oli opiskelija. Isäsi painoi supistusten aikana kuumaa riisipussia selkääni, se helpotti. Klo 19 kätilö sanoi, että saan alkaa ponnistaa ja 13 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen synnyit sinä rakas lapseni. Sain sinut heti rinnalleni, olit likainen, lämmin, kaunis, täydellinen. Isäsi leikkasi napanuoran ja sen jälkeen köllötit yöpukuni sisällä pitkään, kunnes isä pesi sinut. Jne.



Kertoisin, mitä tapahtui, siistittynä. En kirjoittaisi, että huusin tuskasta, vaadin puudutuksia, haistatin paskat miehelle, itkin, oksensin. Kai nyt jokainen osaa siistityn tarinan kertoa?

"Rakas palleroiseni. Kun sinä synnyit niin äidin koko maailma ja perse repesivät. Sait täydet kymmenen pistettä ja äiti yhtä monta tikkiä, kahteen kerrokseen."

Minulla on siis kaksi poikaa, ja jotenkin tuntuisi oudolta kirjoittaa siitä synnytyksestä siihen kirjaan mitään yksityiskohtia, siitä syystä että ei mun pojat tule ikinä kokemaan miltä tuntuu synnyttää, ja koko synnytystapahtuma on todennäköisesti niiden mielestä perverssin kuvottavaa tuonne hamaan tulevaisuuteen asti, siitä hetkestä kun tajuavat mistä se lapsi syntyy. Ei ole mitään hyötyä kirjoitella sinne kauanko synnytys kesti jne. koska ei niitä tuollaiset asiat tule todennäköisesti koskaan kiinnostamaan. Luulen, että jos mulla olisi tyttö, olisi helpompi kirjoittaa sinne kuvaus synnytyksestä. Jonain päivänä hän kuitenkin tekisi sillä tiedolla jotain, tai ainakin kiinnostuisi siitä.

laiton kuvat römpsästä ennen/synnytyksen aikana/jälkeen. eiköhän ne kerro.

Minulla on siis kaksi poikaa, ja jotenkin tuntuisi oudolta kirjoittaa siitä synnytyksestä siihen kirjaan mitään yksityiskohtia, siitä syystä että ei mun pojat tule ikinä kokemaan miltä tuntuu synnyttää, ja koko synnytystapahtuma on todennäköisesti niiden mielestä perverssin kuvottavaa tuonne hamaan tulevaisuuteen asti, siitä hetkestä kun tajuavat mistä se lapsi syntyy. Ei ole mitään hyötyä kirjoitella sinne kauanko synnytys kesti jne. koska ei niitä tuollaiset asiat tule todennäköisesti koskaan kiinnostamaan. Luulen, että jos mulla olisi tyttö, olisi helpompi kirjoittaa sinne kuvaus synnytyksestä. Jonain päivänä hän kuitenkin tekisi sillä tiedolla jotain, tai ainakin kiinnostuisi siitä.

n30v mies porukka puhuu synnytksestä kun niiden vaimot ovat raskaana tai just ajankotaista. että jos sullakin tulee tulevaisuuden poika? eikä sellanen kuin papat kun ei eivät edes mukaan päässeet.

itse laitoin ,vaikka meidän kirjassa sitä ei kysyttykään että ukkosti ja salamoi kun olit syntymässä ja kun tulit vihdoin mailmaan aurinko pastoi, synnyit kuumaan kesään.

Kolmannen kirjassa on eritelty syntymä kohtaa kysymyksillä (miten kaikki tapahtui? sää? kätilö? kelle ilmoitettiin ensiksi ja miten? mitä isä ja äiti ajattelivat jne.). Kuopus on poika ja kyllä mä luulen, että sitäkin kiinnostaa jonnin verran kuinka hänen elämänsä on alkanut. Kirjoitin siihen "miten kaikki tapahtui" kohtaan totuuden; NOPEASTI! Tunti ekasta supistuksesta ja olit jo sylissä. Kiire oli mutta ehdittiin juuri sairaalaan. Luomuvauva. Terhakka kuin ennenvanhainen vastasyntynyt.

Niin, mä en ole oikein ilahtunut siitä, että mun mies puhuu synnytyksestä kavereidensa kanssa. En vaan tykkää, että Mikat ja Markot sitten tuijottelee mua ja visualisoi mielessään sitä mitä on tapahtunut. Minähän sen työn tein, mies joi jaffaa ja kokeili kamerasta jotain pikasarjatoimintoa (juuh, oli ostettu uudet kamerat ja kaikki juhlan kunniaksi..) Jotenkin vähän oudolta tuntuu että synnytystapahtumasta puhutaan muiden kanssa, se vähän kuin loukkaa mun intimiteettisuojaa omasta mielestäni.



Ehkä tästä syystä jotenkin ajattelen, ettei poikien edes tarvitse miettiä synnytyksiä. Noin niinkuin ikinä, ennen kuin sitä omaa lasta ponnistetaan maailmaan.



Sinänsä tietenkin kiva juttu että miehet puhuu keskenään, ei siinä mitään.

Niin, mä en ole oikein ilahtunut siitä, että mun mies puhuu synnytyksestä kavereidensa kanssa. En vaan tykkää, että Mikat ja Markot sitten tuijottelee mua ja visualisoi mielessään sitä mitä on tapahtunut. Minähän sen työn tein, mies joi jaffaa ja kokeili kamerasta jotain pikasarjatoimintoa (juuh, oli ostettu uudet kamerat ja kaikki juhlan kunniaksi..) Jotenkin vähän oudolta tuntuu että synnytystapahtumasta puhutaan muiden kanssa, se vähän kuin loukkaa mun intimiteettisuojaa omasta mielestäni.

Ehkä tästä syystä jotenkin ajattelen, ettei poikien edes tarvitse miettiä synnytyksiä. Noin niinkuin ikinä, ennen kuin sitä omaa lasta ponnistetaan maailmaan.

Sinänsä tietenkin kiva juttu että miehet puhuu keskenään, ei siinä mitään.

esim se juttu lähtee niin hyvässä paikassa kuin kahvipöydässä, ensin jotain tyyliin että "mihin aikaan lähditte ja koska siis syntyi, paljonko vai saiko mitään lääkettä, joo kamalaa ku ei oikein tiedä mitä siinä tekis, yms. " vaimot vieressä. ja niille jotka ei vielä ole kokenut niin muistuttavat esim eväistä. osa mieheistä nauraa ettei ehtinytkään lukemaan lehteä 3 synnytys kerralla.

eri miehet, toivottavasti sitten sun poikas olisi kumppanilleen ns.parempi kaveri synnytksessä..

sairaalasta tulleen synnytyskertomuksen sivulle niitattuna :) Ja kommentoin, että synnytys oli helpompi ja kivuttomampi kuin ikinä uskoisi :) Äiti oli valmis synnyttämään sut uudestaan heti synnytyksen jälkeen :)

Luonnollinen, kaunis, mahtava tapahtuma jota muistelen vieläkin välillä lämmöllä toivoen että voin kokea synnytyksen ja syntymän ihmeen vielä uudelleen.