Välillä mua niin harmittaa olla äiti.
Meillä on nuorin lapsi 2kk. Synnytyksestä oli kulunut viikko, kun mies lähti ensimmäistä kertaa juhlimaan kaverinsa polttareita kahdeksi päiväksi toiselle puolelle Suomea. Työn puolesta tulee ainakin kerran viikossa yön yli -reissu ja muuten mies sitten näkee kavereitaan harrastusten merkeissä monta kertaa viikossa. Tänään hän ilmoitti lähtevänsä juhlimaan kaverin varpajaisia illalla. Mä olen ihan poikki valvomisesta, mutta kuten tällä palstalla aina hoetaan: En voi rajoittaa mieheni menemisiä.
Itkin vähän aikaa salaa suihkussa, mutta mieheni huomasi sen silmistäni. Aloin avautua, että synnyttänyt nainen on minun läheisin ystäväni ja minä olen ollut raskaudessa mukana niin paljon, että tuntuu ikävältä, että tämän onnellisen tapahtuman vuoksi joudun taas koko yön heräämään yksin ja huomennakin pärjäämään yksin, kun mies nukkuu krapulaansa pois.
Mies alkoi kiroilla ja veti kiukuissaan juuri vaihtamani petivaatteet sängystä. Minä kuulemma rajoitan ja olen kateellinen. Alusta saakka mies on hokenut, ettei mikään estä minua tekemästä samaa?! Mä en vain halua lähteä, koska imetän, vauva on niin pieni, olen rättiväsynyt enkä edes vielä mahdu vaatteisiini. Olisipa kiva jossain verkkareissa juhlia. Ja joo. Näen lasten kanssa kavereita, mutta ei se ole sama. Mies näkee aina rauhassa itsekseen, ajan kanssa.
Mä olen kai sitten ihan paska ja kateellinen vaimo huonon äitiyden lisäksi.
Kommentit (15)
Jalat ristiin, kamat kassiin ja veke tuollaisesta ympäristöstä.
Mutta onko tässä nyt kyse kateellisuudesta vai siitä, että et jaksa lasten kanssa olla? Jos se on jälkimmäinen, pyydä apua. Jos se on eka syy, mieti olisiko sinulla helpompaa ilman miestä. Silloin sinun ei tarvitsisi ainakaan olle kateellinen miehen menoista.
Sekö, että mies tekee työmatkoja kustantaakseen sen, että vaimo saa maata kotona? Senkö lisäksi miehen pitäisi vielä lopettaa kaikki harrastuksensa ja tuijottaa vain vieressä, kun vaimo imettää?
Ap, itse olet valinnut imettää. Mikä sua estää lähtemästä ulos ja tapaamaan kavereitasi yksin? Lopeta imetys ja anna miehellesi tilaa olla isä.
voi itku...näitä samanlaisia surkeita ukkoja tuntuu tämän palstan mukaan olevan joka toisella vähintään. järkyttävää miten huonoon parisuhteeseen ihmiset saattavat tyytyä.
Ei ole meillä ollut tuollaista vauva-aikaa, todellakaan...
En mä vaan voi sille mitään, että miehellä on niin paljon hauskoja menoja ja itse tapaan kavereita vain puistossa lasten kanssa. Melkein kaikilla kavereillani on lapsia, joten ihan tuosta vaan ei päästäkään ilman lapsia mihinkään. Miehellä on paljon lapsettomia kavereita ja onhan se eri, kun saa nukkua monta kokonaista yötä viikossa eikä tarvitse imettää ja toipua synnytykseatä kuten minun. Tuntuu vaan tosi kohtuuttomalta, että mun paras ystävä synnyttää ja mun mies lähtee sen vuoksi ryyppäämään. Ja sen vuoksi mä taas olen yksin lasten kanssa.
Olisi kivaa joskus lähteä, mutta rinnat vaan valuisi maitoa ja miettisin koko ajan, miten lapsilla menee ja miltä vauvasta tuntuu ilman äitiä. Eikä mulla enää ole edes ketään lapsettomia kavereita.
Se mikä mua eniten satutti, oli miehen reaktio mun itkuun. Olen kuulemma vielä epätasapainoinen muiden vikojeni lisäksi. Tuntuupa kivalle kuulla tällaista siltä kaikkein rakkaimmalta. Hienosti auttaa jaksamaan.
Ap
Kannattaisiko kuitenkin keskustella asiat läpi?
"Mies alkoi kiroilla ja veti kiukuissaan juuri vaihtamani petivaatteet sängystä. Minä kuulemma rajoitan ja olen kateellinen"
Isät tapaa kavereitaan aina rauhassa ilman lapsia, äidit roikottaa lapset mukana aina. Kuinka monta kertaa näkee isäporukan kahvilassa lapsiensa kanssa? Tuskin koskaan, mutta muutama äiti ja vauvat sylissä on ihan normaali näky. Oli sitten aamu, päivä tai ilta.
Miten saisi naiset ja miehet tajuamaan: jos on pieniä vauvoja, mies tai nainen ei TODELLAKAAN voi mennä ja tulla miten sattuu. Hän ei voi harrastaa useita kertoja viikossa tai mennä juhlimaan viikoittain! Eikö tuon nyt jokaiselle pitäisi olla itsestään selvää? Vaimolle ei vaan sanota heipat, että hoidappa lapsi ja ukko lähtee baanalle ja moneksi tunniksi golffaamaan.
Meillä mies ei olisi edes halunnut lähteä juhlimaan polttareita noin aikaisessa vaiheessa lapsen syntymää. Noita juttuja ehtii sitten tehdä myöhemminkin.
Tämän palstan perusteella, lapsen syntymän jälkeen, moni mies jatkaa vapaa-ajan viettoa samaan malliin. Harrastetaan useita kertoja viikossa ja miehellä on kaikenlaista menoa vähän väliä kavereiden kanssa. Samaan aikaan nainen hoitaa aamusta iltaan lapset. Käsittämätöntä!
mun tunteet kuolis. En vaan pystyisi kunniottamaan tuollaista.
Toisten tukena PITÄÄ olla, kun toisella on rankkaa. Kuten esim. vastasynnyttäneellä.
Olisin todella loukkaantunut ja kysyisin kyllä mieheltä suoraan, että yrittääkö hän tahallaan kasvattaa teitä eroon.
En minäkään tuollaista voi käsittää. Eikös miehen kuuluisi juhlimisen sijaan auttaa vaikka niiden vanhempien lasten hoidossa, kun äidin aika menee imetykseen? Onko miehesi ollut samanlainen koko ajan? Ei ole ne aiemmatkaan lapset vähentäneet menojalan vipatusta?
Tuntemissani vauva- ja pienten lasten perheissä käydään (äiti tai isä) ehkä kerran kuussa viihteellä. Ja juuri mietittiin tuttavaperheiden kanssa, että on aika koomista, kun siellä juhlimassakaan ei oikein enää viihtyisi, vaan yrittää keksiä kavereille tekosyitä, että voi livetä paikalta viimeistään puolen yön aikaan. :)
Sekö, että mies tekee työmatkoja kustantaakseen sen, että vaimo saa maata kotona? Senkö lisäksi miehen pitäisi vielä lopettaa kaikki harrastuksensa ja tuijottaa vain vieressä, kun vaimo imettää?
Ap, itse olet valinnut imettää. Mikä sua estää lähtemästä ulos ja tapaamaan kavereitasi yksin? Lopeta imetys ja anna miehellesi tilaa olla isä.
Siis aattelepa vähän ap kannalta asiaa. Kyllähän isänkin pitäis vähän enemmän osallistua lasten hoitoon. Mikä ihmeen ratkasu se olis lopettaa imetys.
Miehet ei oikeesti tajua, kuinka rankkaa vauvan hoito voi olla.
lasta olet tuollaisen miehen kanssa tehnyt?