Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalitonta errora kirkosta, jos on ryhtynyt kummiksi?
21.10.2012 |
Olen kummi pienelle tytölle ja pidän sitä tärkeänä. Olen kuitenkin myös menettänyt uskoni, ja vaikka mielestäni pystyn auttamaan tyttöä kasvussaan hyväksi ihmiseksi, en usko voivani ksavattaahäntä kristillisyyteen, olin sitten kirkon jäsen tai en. Toisaalta en haluaisi jättää häntä osattomaksi niistä rituaaleisga, ajoihin kummit osallistuvat ripillepääsyn yhteydessä, vaikka en itse niihin uskokaan.
Kommentit (7)
Toki voit osallistua lapsen elämään rippujuhlineen kaikkineen ihan tavallisesti. Ei se lue otsassasi, että olet eronnut.
Muuten kyllä miettisin. Kirkko on Suomessa sellainen instituutio, että tuen verovaroin sen toimintaa mielelläni. Se tukee vähävaraisia, järjestää toimintaa lapsille, nuorille, perheille, vanhuksille jne. Kuulun itse kirkkoon vain siksi, että voin tukea sen toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sattuu kuulumaan ihan tavalliseen ev lut seurakuntaan, joka tukee naispappien syrjintää ja ihmisten mollaamista seksuaalisen suuntautumisen perusteella. En oikeasti halua tukea niiden toimintaa. Lapsityöstä jms ei ole mitään havaintoja. Järjtävät kokkikerhoa koluikäisille keerran viikossa, mutta eivät halua mukaan erityislapsia.
Kummin pitää siunata lapsi ripille päästessä. Kai siinä tarkastetaan, kuuluuko kirkkoon vai ei.
Ap sattuu kuulumaan ihan tavalliseen ev lut seurakuntaan, joka tukee naispappien syrjintää ja ihmisten mollaamista seksuaalisen suuntautumisen perusteella. En oikeasti halua tukea niiden toimintaa. Lapsityöstä jms ei ole mitään havaintoja. Järjtävät kokkikerhoa koluikäisille keerran viikossa, mutta eivät halua mukaan erityislapsia.
Kummin pitää siunata lapsi ripille päästessä. Kai siinä tarkastetaan, kuuluuko kirkkoon vai ei.
Ensinnäkin, ei tarkisteta.
Ja toisekseen, ev.lut järjestää mm diakoni työtä, jolla tuetaan köyhiä, lapsiperheitä, vanhuksia... sitä kautta vo mm saada lastenhoitoon apua jne kun kaupunki luistaa lakisääteisten palveluiden järjestämisestä. Kirkollisverolla maksetaan myös mm perheasianneuvottelukeskusten toiminta (= ilmaista parisuhde- ja yksilöterapiaa)...
Näiden lisäksi toki tavanomainen toiminta, kerhot, leirit, retket, sakramentit, toimitukset, lähetystyö (joka sekään ei ole enää nykyään ristillä päähän, vaan esim. kaivojen rakentamista...)
rituaaleja ole ripillepääsyn yhteydessä?
en tiedä, onko parasta kristillistä kasvatusta sekään, että roikut kirkossa vain tapauskovaisena. Ehkä kannattaa miettiä, mitä sisältöjä haluaisi sille kummilapselle oikeasti siirtää eteenpäin.
Tuntuu, että nykyään kummius merkitsee kirkossa sitä, että on valmis maksamaan lahjoja lapselle joka merkkipäivä, ei niinkään sitä, että voisi oikeasti tarjota jotain henkisempää.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en ole vieläkään kertonut kummilapsen vanhemmille!
Ajattelin niin, että koska olin niin selvä kummivalinta, niin olisi vain herättänyt turhaa ihmetystä ja paheksuntaa suvussa, että miksi en ruvennutkaan kummiksi. Siksi odotin eroamista siihen asti...
Lapsi tarvitsee vahvan ja lempeän esikuvan. Tämä tehtävä lankeaa tosin ensisijaisesti vanhemmille. Seuraa vakaumustasi. Voithan sinä elää piiloateistina jos haluat. Kristillisyys on monille vain muodollisuus, ei tietoinen elämänfilosofiavalinta. Punnitse kumpi sattuu sinuun enemmän, omien vakaumusten peittäminen vai kuinka paljon muihin sattuu, jos tuot omat vakaumuksesi esille.
Kummina olemisen konsepti on ihan hyvä konsepti. Sama se mistä uskonnosta sen omaksuu ja miten itse sovellat sitä.
Korkeintaan juttele vanhempien kanssa asiasta. Muilta sinun ei tarvitse edes ajatella pyytäväsi anteeksi.