Viehätätkö jotakin tiettyä miestyyppiä?
Ihastuvatko prätkämiehet sinuun? Oletko maanviljelijöiden märkä uni? Saatko nörtin sydämen väpäjämään?
Minä en voi tajuta, miksi uskonnolliset PERHEELLISET miehet ihastuvat minuun. Näin on käynyt useampaan kertaan. Olen julkiateisti, naimisissa onnellisesti ja lapsiakin on. Silti tämän vuoden sisällä pelkästään 3 kristittyä perheellistä miestä on ilmaissut ihastumisensa. Siis haloo! Miten ihmeessä? En osaa selittää tätä mitenkään. Ehkä he näkevät minussa jonkun Magdalan Marian - mene ja tiedä.
En tietty rupea heidän kanssaan mihinkään, kuten en kenenkään muunkaan kanssa, koska oma mies on paras mies. Mutta vähän epäuskoisena mietin, että miten ihmeessä... Kaikilta muilta saan olla kyllä ihan rauhassa. Ei viisari värähdä suuntaani.
Kommentit (12)
Työskentelen miesten kanssa, ja jos siinä porukassa ei ole tietoisesti immuuni kaikenlaisille iskuyrityksille ja ihastumisen osoituksille, niin on ampumassa itseään jalkaan ja pahasti. Mua ei kiinnosta onko joku musta kiinnostunut, en halua tietää, en vastaa mihinkään flirttiin ikinä, enkä kuuntele miesten tilityksiä elämästään enkä avioliitoistaan koska tiedän kokemuksesta että sen tilittämisen jälkeen tulee vonkaamisvaihe tai ainakin jonkinlainen yritys muuten lähentyä. Ei kiitos.
En ymmärrä miksi, koska olen itsekin tumma sekä tukaltani että iholtanikin suomalaiseksi aika tumma. Mutta vaikka olen jo kohta nelikymppinen niin jopa ruokakaupoissa tai bussipysäkillä usein maahanmuuttajat yrittävät flirtata ja tulevat juttelemaan.
selvästi viehätän vanhempia (45-60 v) ukkomiehiä. Yök. Itse olen kolmikymppinen ja ikäistäni nuoremman näköinen eikä ukkomiehet voisi vähempää kiinnostaa.
Hurmaavia pettureita ja naisenpieksäjiä.
Molemmat vanhemmat ovat narskuja ja toinen krooninen petturi. Joten olen hyvin opetettu kohtaamaan sellaisen ihmistyypin, josta syystä viehätän heitä.
Sellaisia isoisä-tyyppisiä ukkoja jotka ovat mielestään sporttisia. Yleensä en istu sellaisten viereen kylässä etteivät käy käsiksi.Joskus on niäin tapahtunut. Itse olen 35-vuotias pienikokoinen tumma nainen.
ihmeen syystä sellaisia kilttejä, perässä vedättäviä tyyppiä peräkammarin poika.
Olen siis itsekin kiltti ihminen, mutta miestä, joka on kuin koiran pentu, en seuraani halua.
Lisäksi näille miehille on hyvin vaikea ymmärtää, ettei minua ylipäätään miehet kiinnosta.
Lyhyitä miehiä (itse olen 165 cm).
Älykkäitä miehiä.
exän traumatisoimia miehiä, jotka ovat totaalisen hukassa itsensä kanssa. Olen huolehtivainen äiti-tyyppi, empaattiinen kondinhengetär, ja vedän magneetin lailla puoleeni näitä reppanoita, jotka ovat juuri eronneet ja kaipaavat turvallista satamaa elämäänsä, johon tukeutua ja turvautua kun ex jätti ja ollaan ihan pihalla ja hukassa koko elämässä.
Valitsin niistä sen älykkäimmän, joka oli tavatessamme enää surumielinen ja taipuvainen itsetutkisteluun.
minäkin viehätän. Ja melko korkeasti koulutettuja.
Oma mies on ja sille kelpaan. En yleensäkään kiinnitä huomiota, kuka mua kattelee, jos nyt kattelee. Ei kiinnosta.