Huonosti syövästä taaperosta ruokaintoilijaksi

Tämä lohdutukseksi niille, joiden vauva/taapero/pikkulapsi on supernirso tai muuten huonosti syövä.



Meillä siis poika oli pienenä todella huono syömään. Käytiin ravitsemusterapeutilla, poika söi ravintolisiä ja tehtiin kaikki temput mutta lapsi näytti aivan aliravitulta.



Vähitellen syöminen helpottui, vaikka lapsi edelleen oli nirso. Koulun alkaessa oli jo "normaalipainoinen", vaikkakin hoikka.



Kouluikäisenä kiinnostus ruokia kohtaan kasvoi koko ajan. Pojasta tuli vähitellen varsinainen ruokaintoilija. Ravintolakäynnit olivat elämän kohokohtia (=mainittiin ekana "mitä tein kesälomallani" -aineissa) ja poika osallistui lähes päivittäin ruoan tekoon tai suunnitteluun. Kaikki uusi kiinnosti. Välillä ruoka oli hyvää, väillä pahaa, mutta uutuuksia oli kiva kokeilla.



Onhan tämä pojan suhtautuminen ruokaan edelleenkin varsin epänormaalia, mutta eipä tästä voi valittaakaan kun 11 v tekee herkkuillallisia koko perheelle.



Eli tilanne voi muuttua. En olisi uskonut että siitä vauvasta, joka just ja just suostui syömään mangososetta tulisi lapsi, joka valitsee ravintolassa etanoita tai artisokkaa.