Musta on ihana passata miestäni
ja yllättää sitä esim. hyvällä iltapalalla tai jollain muulla kivalla tavalla. Miksi mun pitäis siitä tuntea jotenkin huonoa omaatuntoa?
Kommentit (9)
korkeintaan mustavalkoisesta ajattelusta.
Moni tuntuu olevan sitä mieltä usein että on jotenkin niin hienoa kun nainen on kova tyyliin "minähän en mieheni voileipiä tee, tehkööt itse" Ja sitten kuvitellaan olevan niin itsenäisiä että..
-ap
omasta halusta. Mies tekee paljon töitä, 7 päivää viikossa jo usean vuoden ajan. Minä olen kotona ja haluan näyttää myös hänelle, että arvostan hänen tekemäänsä työtä ja annan vaan lösähtää sohvalle ja kysyä "Mitä saisi olla jääkaapista?" Heh, kukaan ei kyllä tiedä tätä, saisin sellaisen kivityksen ystäväpiirissäkin että huh. Tällainen olen :)
On lapsia kaksi, mutta mitä ne tähän kuuluu?
Mies kannattaa pitää tyytyväisenä, sitten saa myös pään kääntymään juuri sinne minne haluaa...
ja se on suuri nautinto, teen illallaruuan, siivoan sotkut, teen iltateen ja ison kasan voileipiä , rapsutan selkää, hieron varpaita, kuuntelen murheet. En tunne huonoa omaatuntoa. Olen iloinen!
Meillä mies käy välillä kääntymässä kotona. Murahtaa pari sanaa ja sitten on taas jotain kokouksia sun muita. Kaksi lasta ja siinä se aika menee. Välillä tuntuu että on olis parempi ilman miestä, eipä' sitä juuri paljon näy. Vaikka toisaalta eipähän ole jaloissa. ktona on siivooja, lastenhoitaja ja ruuanlaittaja. Ei kuulosta hyvältä ;(
silloin kun teen sen vapaaehtoisesti. Teen esim. mielelläni miehelle aamupalaa, koska nousen yleensä häntä aiemmin ja olen jo itse ehtinyt syödä ja oleskella hetken. Tykkään myös hieroa häntä.
Mies ei ehkä samalla tavalla passaa mua, mutta yleensä hän tekee mitä pyydän ja se riittää minulle. Oli kyse sitten hieromisesta, pyykkien levittämisestä tai muusta vastaavasta. Mikään pakkohan hänen ei olisi noita tehdä, mutta niin hän tavallaan passaa minua.
Tärkein kysymys: osaavatko miehesi ja lapsesi arvostaa passaamistasi?
Onko teillä lapsia?