laittaisitko lapsen ummikkona kouluun ulkomailla?

Tosin ollaan ulkomailla 2-3v. Toinen lapsista aloitti koulun ja toinen on tarhassa. Lapset sopeutuvat nopeasti ja oppivat kielen lähes itsestään.

Lapsi kuitenkin oppii alle puolessa vuodessa kielen sen verran hyvin, että tulee sillä toimeen. Olisihan se lapsellekin tosi tylsää olla yksikseen kotona (vaikkakin vanhemman kanssa) koko vuosi. Kavereidenkin saaminen olisi vain kotona ollessa aika hankalaa.

ja joutuu luokalleen sitten kun palataan Suomeen. Yksityiskoulut joissa opetusta kotikielellä ovat liian kalliita. Mietimme täällä kaatuuko koko ulkomaille muutto tähän koulu asiaan.



Sinä joka vastasit että teillä näin on toimittu niin onko kyseessä ollut alle 7v lapsi? Kuinka nopeasti lapsi alkanut ymmärtää mitä asioita tunnilla käydään läpi? itse saisi sitten sanakirjan kanssa auttaa läksyjen teossa

Tuleehan Suomeenkin täysin kielitaidottomia lapsia kouluun.

Äkkiä lapset kielen oppii, eikä sieltä nyt ensimmäiseksi läksypinoa mukaan lätkästä, haloo, opettaa ne kieltä koulussakin ensin.

Lapset menivät täysin ummikkona eskariin ja kouluun 5- ja 6-vuotiaina. Suomeen paluu ei huoleta, koska Suomessa koulu joka tapauksessa alkaisi vuotta vanhempana. Enemmän olisin huolissani yläaste- tai lukioikäisten putoamisesta kärryiltä kuin pienten alakoululaisten. Ekalla luokalla opetellaan joka tapauksessa ihan perusasiota, lukemista, kirjoittamista ja matematiikan alkeita, ihan maasta ja kielestä riippumatta. Sitäpaitsi siinä lasta auttaessaan vanhempikin oppii kielen!Lapset ovat mestareita saamaan kavereita ja keksimään yhteisiä leikkejä, vaikka yhteinen kieli puuttuisikin. Pelkästään kotinurkissa nyhväämistä en suosittelisi, lapset kouluun ja päiväkotiin heti alusta alkaen. Rohkeasti matkaan vaan!

Olen keski-Euroopassa sellaisella alalla työssä että näen päivittäin, kuinka valtavien ongelmien kanssa kouluun ummikkona joutuneet lapset ja heidän perheensä taistelevat. Olen myös jatkuvasti tekemisissä sen asian kanssa, kuinka valtavan suuret määrät verorahoja joudutaan laittamaan sellaisten lasten tukiopetukseen, kielikursseihin jne jne jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet ummikkona menemään kouluun.



Sen lisäksi, että oppisisällöistä suurin osa menee lapselta ihan ohi (joka tietysti vaikeuttaa seuraaville luokille ja kouluasteille siirtymistä) ovat sosiaaliset ongelmat tosi yleisiä: Kieltä osaamaton lapsi ei oikein pääse mukaan muiden porukoihin.



3 - 4- vuotiaan laittaisin ummikkona tarhaan. Edes eskariin en missään nimessä laittaisi kieltä osaamatonta lasta, enkä varsinkaan peruskouluun tai sitä seuraaville kouluasteille.



On hienoa, jos tähän ketjuun vastanneiden ulkosuomalaisten lapset ovat pärjänneet hyvin. Valitettavasti todella usein käy toisin. Lapsen parasta ajattelevat ja vastuunsa tuntevat vanhemmat eivät laita lasta käymään koulua kielellä jota lapsi ei osa.

Olen huomannut että vanhemmat näitä rajoitteita mielessään useimmin pitävät. Lapset ovat varsin ennakkoluulottomia, avarakatseisia ja myönteisiä kaikille uudelle jos saavat itse touhuta ja miettiä.

Meidän muuttomme oli aikanaan hyvissä ajoin tiedossa ja kävimme myös tutustumassa lasten uuteen kouluun muutamaa kuukautta ennen lähtöä. Kysyin koulun rehtorilta kielen opiskelusta. Mielessä oli mm. mahdollisuus hankkia lapsille kielen opetusta kesän aikana Suomessa. Rehtori kehoitti unohtamaan kielen opiskelun, ja sen sijaan viettämään koko perheen kanssa oikein mukavan ja rennon kesän. Näin teimme, ja tähän neuvoon olin hyvin tyytyväinen jälkikäteen! Suomessa päiväkodissa olleet lapset olivat jo oppineet ryhmässä toimimisen, päivien tietyn rytmin, ohjeiden kuuntelun ym. Ei mennyt kuin pari viikkoa, niin lapsilla oli jo selkeä käsitys, mitä koulussa kulloinkin tapahtuu, mistä opettaja on puhunut, ym. Lisäksi koulussa on totuttu siihen, että ummikkolapsia tulee aina silloin tällöin, joten opettajat osaavat suullisten ohjeiden lisäksi esim. näyttää kuvaa tai elekielellä selittää, mitä seuraavaksi tehdään (esim. liikuntatunnin alkaessa näyttää, että nyt vaihdetaan jumppavaatteet, tai ruokailuun lähdettäessä pestään kädet). Kaverisuhteita syntyi nopeasti, kun eri kielien puhuminen ei ollut koulukavereillekaan mikään uusi juttu.

En laittaisi, jos tosiaan tiedätte, että olette vain vuoden ja jos koulu on sellainen, jossa käy ainoastaan natiiveja esim. ranskalainen koulu, jossa ranskalaisia. Näillä opettajilla ei yleensä mitään hajua siitä, millainen ponnistus vieras kieli ja maa on. Mutta jos kyseessä on kansainvälinen koulu, laittaisin. Siellä sekä oppilaat että opettajat ovat tottuneet ummikkoihin ja kohtelevat heitä kuten edellä kuvailtiin auttaen ja esim. elekielellä avustaen.



Riippuu myös siitä, osaatko itse maan kieltä. Ja siitä, millainen lapsi on. Itse tunnet oman lapsesi parhaiten. Maan kieltä voi oppia kotonakin, harrastuksissa ja vaikka ihan vaan leikkipuistossa. Riippuu myös siitä, miten aktiivinen itse olet, ihmisiin voi tutustua myös muualla kuin koulussa. Tärkeintä on kuunnella omaa intuitiotaan. Ole rohkeasti sen takana, mitä päätättekin, vaikka sitten se aiheuttaisi ihmetystä ympärilläsi.

Juuri näin. Alussa kannattaa myös varautua siihen, että lapsi tarvitsee erityisellä tavalla huolenpitoa omilta vanhemmiltaan: syliä, hellyyttä, enemmän unta ja meillä jopa ihan konkreettisesti enemmän ruokaa! Arki-iltoina koulun jälkeen panostetaan vain lapsiin ja heidän kanssaan rauhassa oleiluun. Tai siis minä panostan: ainakin täällä päin työtahti miehellä on ihan toisenlainen kuin Suomessa, viideltä ei tosiaankaan lähdetä kotiin. Sopeutuminen vaatii siis panostusta koko perheeltä, ja yhteistä tahtoa ja päätöstä.

Olen itse vaihtanut omana kouluaikanani vanhempien työn takia maata kahdesti sellaiseen maahan jonka kieltä en osannut sanaakaan. Koin sen jännittäväksi seikkailuksi ja tykkäsin. Uskoisin että omat 2 lastamme ovat sen luontoisia että kokisivat samoin.



Mutta en ole sitä mieltä että lapselle kuin lapselle tuo on hyvä juttu. Jos on pienintäkään vaikeutta koulussa jo Suomessa, tai lapsi on tosi ujo ja arka, niin onhan se silloin kova paikka joutua vieraaseen ympäristöön jossa ei edes ymmärrä kieltä. Ujo lapsi ei sitä välttämättä helposti opikaan, vaan voi vetäytyä kuoreensa liiallisen sosiaalisen haasteen edessä. Tiedän erään perheen jossa äiti tuli lapsen kanssa takaisin Suomeen kesken expat-komennuksen, koska perheen ujo poika alkoi pelätä hysteerisesti koulua ja kieltäytyi puhumasta siellä sanaakaan, edes suomeksi.

Itse menin 10-vuotiaana ummikkona ulkomailla paikalliseen kouluun, ja 8-v sisarukseni samoin.

Kieltä opittiin vuodessa mukavasti, mutta koulutehtävissä saatiin edetä taitojen mukaan. Kotona sitten tehtiin Suomesta mukaan saatujen kirjojen tehtävät. Eli periaatteessa suoritettiin oma Suomen luokka ulkomailla, paikallinen koulu oli sitten vain "extraa". En kyllä muista, että mitenkään vaikeaa tai raskasta olisi ollut, vaan mahtava kokemus, jota vieläkin monesti muistelen!

Ja kavereitakin sain vaikka olin tosi hiljainen.

-n31v