Neuvoja ystävyys-ongelmaan kiitos

Olen itsekin eronnut, joten kateudesta tämä asenteeni ei voi johtua. Minusta vain tuntuu että kaveri hakee jonkinlaista kehumista näistä miesjutuistaan, ja minun mielestäni taas niissä ei ole mitään kehumista. Mielestäni ne ovat noloja. Lisäksi olen niin tylsä että mietin tauteja, raskauksia ja muitakin ikäviä juttuja mitä voi seurata kun lähtee noin vain tuntemattomien matkaan.



Varsinaiseen kysymykseeni en ole vielä saanut vastausta. Eli miten voisi vihjata, ei mielellään kovin ilkeästi, että panojutut voisi pitää ihan omana tietonaan?

Lisäksi olen niin tylsä että mietin tauteja, raskauksia ja muitakin ikäviä juttuja mitä voi seurata kun lähtee noin vain tuntemattomien matkaan.

Varsinaiseen kysymykseeni en ole vielä saanut vastausta. Eli miten voisi vihjata, ei mielellään kovin ilkeästi, että panojutut voisi pitää ihan omana tietonaan?

sinä miettisit noissa tilanteissa vahinkoraskauden tai sukupuolitaudin mahdollisuutta et osaisi oikein moisesta nauttia. Sano, että sinä etsit mieluummin kestävää suhdetta etkä pidä hohdokkaana yhden yön juttuja.

Näin sanoessasi et tuomitse häntä, mutta kerrot selvästi oman kantasi.

Varsinaiseen kysymykseeni en ole vielä saanut vastausta. Eli miten voisi vihjata, ei mielellään kovin ilkeästi, että panojutut voisi pitää ihan omana tietonaan?

voiko sellaisesta mitenkään vihjata niin, ettei toinen loukkaantuisi. Tilapäinen vaihehan tämä varmaan on, joten sinnittele ja koeta vaikka harventaa vähän tapaamisia sinä aikana.

ymmärsin, että suurempi ongelma on vastavuoroisuuden puute.



No, haluaisiko ap sitten itse kuulla että "juttusi eivät kiinnosta", oli tämä ajatus puettuna kuinka hienoon sanamuotoon tahansa.



Mielestäni keskustelunavauksen voi tehdä ainoastaan siitä, että ei koe ystävyyttä enää vuorovaikutteisena kuin yhteen suuntaan. Mutta jos ei suutaan aio avata, eipä sitten voi muuta kuin ottaa etäisyyttä. En usko, että tuo ystävä ymmärtää vihjailu-tyyppistä puhetta, kuten "etkö nyt etsisi välillä jotain vakavampaa".

koska kuuntelen aina ystävieni kuulumiset. Seksistäkin saa puhua, jos se kuuluu osana johonkin suhteenpoikaseen.



Hmm. Etkö ole itse joskus eronnut ja ollut vastaavassa tilanteessa? Minä olen ainakin itse ollut ja kavereillanikin on mennyt joskus erojensa jälkeen lujaa.

Toisekseen itse ystävänä odotan, että ystäväni ymmärtävät, että elämässä on erilaisia vaiheita. Ehkä sinä olit sitten vain yhden vaiheen ystävä?



Mikä siis oikeastaan mättää, mikä tarkalleen ottaen häiritsee?

Ymmärrän jos eit halua joka yksityiskohtaa kuulla, mutta.. Ettei vaan ole kateutta ystävän ns vapaasta elämäntyylistä?

Olen onnellisesti pitkässä parisuhteessa ja en tosiaan jaksais kuulla tota itsekään. Silloin tällöin voisi olla piristävää, viikosta toiseen jauhaminen alkais puuduttaa.



Noi jutut kiinnosti joskus parikymppisenä kun itse eli samaa vaihetta. Nykyisin kiinnostaa ihan muut asiat.

Hmm. Etkö ole itse joskus eronnut ja ollut vastaavassa tilanteessa? Minä olen ainakin itse ollut ja kavereillanikin on mennyt joskus erojensa jälkeen lujaa.

ja toisekseen, läheskään kaikki ei edes eroa.

ystävyys tuttavuudeksi tällaisen seurauksena. Juttujen punainen lanka on aina siinä, kuinka muut miehet ihastuvat häneen ja ovat hänestä mustasukkaisia. Hän ei liioin kuuntele muiden kuulumisia ollenkaan. Siispä tapaamme silloin tällöin, käymme vaikka kahvilla, ja minä kuuntelen tunnin tai pari, kuka milloinkin on ollut hänen luonaan yötä, tai kenen luona hän on ollut, ja lähdemme omille teillemme. En tiedä, kuvitteleeko hän oikeasti, että minua kiinnostaa?