Voiko tulla ok-äidiksi vaikka ei ole luontainen järjestyksenpitäjä?
Olen sellainen "elä ja anna toistenkin elää"- tyyppi, ja mua ei hirveästi haittaa miten asiat tehdään, kunhan ne jotenkin sujuu.
Minulla on pienet lapset, ja pienten kanssahan on helppoa, muutama sääntö ja rento meininki. Mut nyt mulle on valjennut, että tällä tyylillä ei voi kasvattaa isompia lapsia. On jatkuvasti enemmän sääntöjä, enemmän muistutettavaa, ja pelkästään se, että saan nämä korjaamaan sotkunsa tuntuu olevan tosi haastavaa. Mulle ei ole ollenkaan luontaista puuttua joka asiaan, mutta tajuan että niin on tehtävä, lapsen parhaaksi ja minunkin parhaakseni. Olen tosi stressaantunut kun sata kertaa päivässä pitää sanoa samoista asioista, olen kohta kuin kone jossa sama levy pyörii päivästä toiseen.
Onko mulla toivoa tulla kuitenkin ihan ok-äidiksi jonka lapset ei elä kuin pellossa? Oppiiko tähän ajan kanssa?
Läksyt pitää tehdä. Toiset lapset tekevät itse, toisia pitää vahtia. Jos et opeta lapsia hoitamaan koulutehtäviä ja asioitaan kunnolla, et ole hoitanut asiaa ok tavalla. Jne.
Eli sorry vaan: äitiys on muutakin kuin iltasiivous.