Huomenna tapaaminen kaverin kanssa, joka puhuu aina vain itsestään...

Mulla samoja ongelmia usein.

Aloita pitkä ja monipolvinen saaga siitä, mitä olet viime päivinä tehnyt ja jos kaveri yrittää keskeyttää, sanot, että "juujuu, mutta kuten olin sanomassa, niin sitten menin sinne citymarkettiin ja arvaa mitä, sieltä se oikea koko löytyi...."



Katso, kun kaveri kärvistelee. Ja myöhemminkin aina, kun se yrittää sanoa jotain itsestään, sanot, että "joo, tosta tulikin mieleeni kun kerran itse..."



Oikeasti ja vakavasti: jos et viihdy kyseisen ihmisen kanssa, miksi kaveeraat? Peru tapaaminen ja jätä uudet sopimatta. Jos ihmettelee syytä, sano suoraan, että et välitä olla enää tiiviissä kanssakäymisessä, koska kaikki tapaamisenne ovat sellaisia, että sinä kuuntelet kun hän puhuu itsestään.



Miksi sitä pitää kierrellä, jos ei kyseinen ystävyys anna sinulle yhtään muuta kuin kovan potutuksen.

Sen jutut on juuri tuollaisia jaarittelevia ja tylsiä. Kerrankin olimme olleet miehen kanssa viikonlopun keski-Euroopassa. Edes sitä juttu hän ei jaksanut kuunnella loppuun, vaan sitä omaa kokemusta viikonloppureissusta oli heti pakko päästä jakamaan.



Syy, miksi joskus näemme liittyy tähän paikkakuntaan, jossa asuu vain muutama tuhat henkeä ja niistä melko pieni osa on mun ikäisiä perheenäitejä. Meillä on ulkoisesti paljon yhteistä, kuten ei maatilaa jne (kuten monilla täällä).

Jos jo etukäteen inhoat sitä tapaamista, se suhde ei selvästikään anna sulle juurikaan mitään. Ehkä viihtyisit silti jonkun erilaisen ihmisen kanssa paremmin kuin ihmisen, jonka kanssa elämäntilanne natsaa, mutta henkilökemiat eivät pätkääkään.



Mitäpä, jos joskus sanoisit suoraan sille, että "hei, etkö viitsisi kuunnella välillä, mitä MINULLE kuuluu...?"



Onhan siinä iso riski riidalle ja ystävyyssuhteen katkeamiselle, mutta kun se ei nytkään niin hirveästi sinulle anna...



-3-

toisilla puhetta tulee helpommin. Joskus mun tällainen kaveri saattaa jossain asioidensa lomassa sanoa, että puhu sä välillä jotain. Vaikee siinä yhtäkkiä keksiä jotain, kun on tylsistyneenä kuunnellut purkausta hyvään aikaan. Mä sanon, että ei kai mulle mitään... joskus on itsellä ollut tosi isoja juttuja mielessä ja kaveri vaan höpöttää. Tuntuu, että jos avaudun näistä, nolostuuko omista pikku lasten korvatulehduksistaan, joista on ehtinyt jo jauhaa.