Miten sinä kosit/sinua kosittiin oikeasti?

Sen jälkeen kun esikoinen oli syntynyt avoliittoon, niin emme ikinä puhuneet siitä menemmekö naimisiin vai ei, ainoastaan siitä koska pidetään häät. Kumpikin sitä halusi, mutta kumpikaan ei erikseen pyytänyt.

myrsky-yönä oltiin kävelemässä ja keskellä salamointia mies kysyi alkaisinko hänelle loppuelämän kumppaniksi.

Ja mies oli laittanut ruokaa , kattanut nätisti yms. Sitten siinä sohvalla pötkötrltiin yhdessä ja mies sanoi rakastavansa minua, ja kysyi sitten voisinko suostua hänen vaimokseen. Mies oli kyllä heittänyt kuukautta aikaisemmin, kun putosin kalastusmatkalla mereen, " Että kyllä meidän pitäis mennä naimisiin, niin ainakin olen läheisin omaisesi, ja saan tiedon jos sulle sattuu jotain."

mitään kosintaa. Oli vaan sovittu puhumalla, että joskus mennään naimisiin. Mies sitten kerran sanoi, että ostetaanko nyt ne sormukset. Ostettiin ne, mutta ei ollut mitään kosintaa. Samalla kun ostettiin sormukset, sovittiin hääpäivästä.

En oikein vois kuvitella, että mun mies vaikka varais ravintolasta pöydän, ostaisi kukkakimpun ja sitten kosisi yllättäen. Voin kuvitella, että tuollaisessa tilanteessa molemmila olisi super-vaivaantunut olo.

Oltiin Ateenassa miehen kanssa ja istutiin Lycabettus-kukkulalta tullessa appelsiinipuun alla olevalle penkille. Suureksi yllätyksekseni mies kaivoi shortsiensa taskusta sormusrasian ja kosi. Ei mennyt polvilleen, mutta ojensin sormusta ja kysyi mennäänkö naimisiin (sanamuotoa en muista).



Oli ihanaa!

Meillä on myös sellainen avioliitto johon kumpikaan ei kosinut mitenkään muodollisesti tai epämuodollisesti. Oli vain vahva yhteinen tunne että me olemme ikuinen pari ja naimisiin mennään varmasti. Ja niin mentiinkin.

Mies kysyi että ''tuutko mun vaimoks?'' ja lisäsi varmuuden vuoksi että ''oon mie ihan tosissani''. Suostuin. :D

Siellä entisessä tyttöaikojen huoneessani halaillessamme mies kysyi yllättäen, voisinko kuvitella meneväni hänen kanssaan kihloihin. Sanoin että kai tiedät, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Hän väitti tietäneensä. Tästä meni vielä noin 4 vuotta varsinaiseen kosintaan, joka tapahtui kirjeitse. Asuimme silloin eri paikkakunnilla eikä sähköpostia ja tekstiviestiä ollut vielä keksitty.

ja kysyin että millos me ollaan kihloihin menossa. Sain järkyttyneet rukkaset. :D



Seuraavaa iskua odotellessa...

ja siinä mies totesi, että tuohon oikeaan alalaitaan mahtuu sitten sinun nimesi. Minusta se oli hyvin romanttista :-).

ja olohuoneessa polvistui kosimaan.

Hän oli ostanut sormuksenkin, vaikka ei ollut koosta varma.

Käytiin miehen perheen sukuhaudalle viemässä kukkia

ja siinä mies totesi, että tuohon oikeaan alalaitaan mahtuu sitten sinun nimesi. Minusta se oli hyvin romanttista :-).



Itselläni aivan jumalattoman parisuhderiidan päätteeksi mies tuumasi, että mennään sitten naimisiin, kun siittähän tää kaikki riitely johtuu... :-( ei ollut romanttista. Sormukset vaihdettiin kyllä romanttisissa merkeissä Tammerkosken rannalla sampanjan kera.