Pitäis äidillä olla ihan oikeitakin harrastuksia ja ilonaiheita!

Elämäni ei voi olla onnellista, koska olen väsynyt kolmen lapsen yh-äiti, jolla tuskin muuta elämää kuin lapset ja hekin kärsivät äitinsä jaksamattomuudesta... Arki ei pelaa ja sitä rataa koska ei ole minuutin tarkkoja rutiineja joka ikiselle päivälle.



Lapsilla ei ole kavereita, eikä mitään tekemistä, koska eivät ole käy missään kerhoissa tai päiväkodissa... ym ym muuta naurettavaa



Sekin on ihan kamala asia että kaikkea en tee kuitenkaan yksin, mutta silti vaaditaan enemmän tukea, vaikka rutistiin juuri siitä että sitä "joudutaan ottamaan vastaan".



Minä en syö mitään, enkä ruoki lapisani. Todistaahan se oma hoikuus ja esikoisen lievä alipaino. Samaan hengenvetoon kauhistellaan kuitenkin kuinka kauhea äiti olen kun en laita joka päivä lapsilleni ruokaa...



Koira ei pääse tarpeeksi ulos, eivätkä pääse lapsenikaan ja kuitenkin ihan hirveää että lapset joutuvat myös mukaan koiran ulkoilutuslenkille ja KÄVELEMÄÄN kauppaan!!! Minä en käy ulkona joka päivä, koska lasten isä vie joskus koiraa ulos.



Tälläistä ympäripyöreätä paskaa ja sitä riittäisi enemmänkin.



Mutta mitä jos minulta ja lapsiltani kysyttäisiin kuinka asiat ovat...