Läskit työllistävät lääkäreitä ja terveyskeskuksia.
Tiedän, että jotkut teistä ei pidä tästä aloituksesta, mutta mitä sitä asiaa kiertelemään kun fakta on se, että ylipainoiset työllistävät lääkäreitä ja terveyskeskuksia ja sinä maksat tästä "huvista" verojesi kautta. Ylipainoiset ovat usein moniongelmallisia ja käyvät terveyskeskuksissa milloin minkäkin vaivansa kanssa ja kuten tiedetään niin tautien aiheuttaja on ylipaino. Jos painoa on vaikkapa 120 kiloa, niin ei sitä tarvitse miettiä mikseivät polvet kestä ja miksi hengästyy vaikka portaita noustessa.
Mielestäni lihavilta, runsaasti alkoholia käyttäviltä ja tupakoitsijoilta voisi periä tuplahintaista omavastuuta esimerksiksi terveyskeskuskäynneistä ja lääkärin vastaanotoista. Se olisi oikeaa demokratiaa.
Kommentit (33)
Liikalihavat ja tupakoitsija työllistävät lääkäreitä.
Joten iloitse siitä mitä sinulla on, äläkä kadehdi toisen ropoja.
Voisin lyödä vetoa, että se lähipiirisi läski on vuoden sisällä vähemmän todennäköisemmin sairaalassa kuin ne lähipiirisi himoliikkujat (jatkuvine vaivoinensa).
on taas saatu käyntiin, onnittelut!
Minä olen neljättä vuotta satakiloinen ja olen käynyt 4 kertaa tänä aikana terkkarissa. Eli yksi kerta per vuosi. Huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa normaalipainoinen kaverini, joka on vähän väliä flunssassa tai ihmettelee kroppansa jokaista naksahdusta.
Ps. Ei tarvitse olla ylipainoinen ollakseen huonokuntoinen.
Ei läski sinänsä varmaan lääkäreitä työllistä. Ylipainoisella on tietenkin läskiä. Mutta ne läskin aiheuttamat sairaudet työllistävät ei itse läski. Ei läskien poistaminen sentään niin yleistä ole. Mutta toisaalta töitä tekemässähän lääkärit ovat.
Minä olen neljättä vuotta satakiloinen ja olen käynyt 4 kertaa tänä aikana terkkarissa. Eli yksi kerta per vuosi. Huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa normaalipainoinen kaverini, joka on vähän väliä flunssassa tai ihmettelee kroppansa jokaista naksahdusta. Ps. Ei tarvitse olla ylipainoinen ollakseen huonokuntoinen.
Minä taas olen käynyt "terkkarissa" viimeksi 20 vuotta sitten armeijassa ja sekin oli vain pakollinen tarkistus. Normaali painoindeksi, yksi saunakalja viikossa ja ei tupakkia eikä liikuntaa ;)
Lihavuudesta suoraan aiheutuvat kokonaiskustannukset olivat yli 260 miljoonaa euroa vuodessa (Pekurinen). Tästä summasta 190 miljoonaa euroa kului terveydenhuoltoon, jossa suurimmat menoerät olivat sairaalan vuodeosastojen hoitopäivät ja lääkekustannukset. 70 miljoonaa euroa kului sosiaaliturvaan lähinnä lisääntyneinä sairauslomapäivinä ja työkyvyttömyyseläkkeinä.
Kustannukset kasvavat jatkuvasti ja viimeisimmän arvion mukaan kokonaiskustannukset ovat jo yli 300 miljoonaa euroa.
Sairauksista eniten lääkkeisiin erityiskorvausoikeutettuja on seuraavissa sairausryhmissä: kohonnut verenpaine (500 000), astma (210 000), sepelvaltimotauti (200 000) ja tyypin 2 diabetes (160 000). Eniten on kasvanut tyypin 2 diabeteksen vuoksi korvauksia saavien määrä. Tyypin 2 diabetes on yleistynyt erityisesti työikäisillä miehillä käsi kädessä lihavuuden yleistymisen kanssa. Lihavuudesta Kelalle aiheutuvat kustannukset ovat tarkasti selvitettävissä vain kuntoutuskurssien ja laihdutuslääkkeiden osalta.
että ylipaino tuskin on syy. Se on seurausta onnettomasta virikkeettömästä masentavasta elämästä, jonka syyt on moninaiset, mm. Työttömyys, kaamosmasennus, kiire, huono parisuhde, lapsettomuus, kiusaaminen, syrjäytyminen, yksinäisyys, huono sopeutuminen uusiin asioihin (paikkakunta, vaihtuva työpaikka tai työnkuva, työn epämääräisyys ja epämielekkyys, hyödyttömyyden tunne, luonnosta vieraantuneisuus, seksuaalisuuden näivettyminen, kateus, köyhyys, harrastusten puute jne.
kun olen yksi niistä lihavista, jotka pyysivät apua laihtumiseen ja olen tähän mennessä onnistunutkin jo -26 kiloa!
Hyvässä lykyssä onnistun välttämään II-tyypin diabeteksen puhkeamisen tai ainakin siirtämään sen alkua vuosilla. Läheltä liipasi.
Olen tosi tyytyväinen itseeni ja jatkan laihduttamista mieli hyvänä.
86kg nyt
Olen 40 vuotias ja 168cm/90kg enkä todellakaan työllistä terveydenhuoltoa yhtään sen enempää kuin normaalipainoinenkaan. Päinvastoin kaikki arvot kolesterolista verensokeriin ovat erittäin hyvät eikä mitään tuki- tai liikuntaelimistön ongelmia ole. Että revi siitä!! Pikemmimkin minusta kaikki himourheilevat kukkakepit saisivat maksaa urheiluvammojensa hoidon omasta pussistaan...
lihavat kuolevat nuorempana ja eivät siten rasita terveyden- ja vanhustenhuoltoa niin pitkään. Kyllä sekin tulee kalliiksi hoitaa 95-vuotiasta kuivunutta terveysfanaatikkoa. Sitä paitsi eläkerahoja säästyy muutenkin, jos kuolee eläkkeellä nopeammin. Haluaisin puolueettoman laskelman tästä, myös tupakasta. Siinä pitäisi huomioida se, että myös terveet rasittaa terveydenhuoltoa ja eläessään pidempään + yhtä hyvin makaavat vuodepotilaana elämänsä ehtoolla.
Enkä muuten ole itse ongelmalihava. Ap:n avaus vain oli niin vastenmielinen. Luulin, että meillä olisi päästy tuollaisesta vanhanaikaisesta ajattelusta, mutta aina se nousee uudelleen. Raha, sillä voi pyhittää mitä vaan. Ei rahalla ole merkitystä. Se on väline. Ja raha jää kiertämään Suomeen, joten mitäs sitten..
Lihavuudesta suoraan aiheutuvat kokonaiskustannukset olivat yli 260 miljoonaa euroa vuodessa (Pekurinen). Tästä summasta 190 miljoonaa euroa kului terveydenhuoltoon, jossa suurimmat menoerät olivat sairaalan vuodeosastojen hoitopäivät ja lääkekustannukset. 70 miljoonaa euroa kului sosiaaliturvaan lähinnä lisääntyneinä sairauslomapäivinä ja työkyvyttömyyseläkkeinä.
Kustannukset kasvavat jatkuvasti ja viimeisimmän arvion mukaan kokonaiskustannukset ovat jo yli 300 miljoonaa euroa.
Jokainen itse aiheuttaa liikalihavuuden syömällä enemmän mitä kuluttaa ja nykyvalistuksella ei voi sanoa että en minä tiennyt mitä suustani alas laitoin ja että lihavuus aiheuttaa sairauksia. Lihavuus on oravanpyörä jos siihen joutuu, jokin voi laukaista ylensyömisen ja sitten kun tietty piste ylittyy, niin paluu normaalipainoiseksi vaikeutuu varsinkin jos niitä liikuntaelin sairauksia on jo ehtinyt tulla.
Normaalin terveen ihmisen jolla asiat hyvin on helppo sanoa että ulos ja lenkille kun ei ole todellisesta asiasta mitään tietoa. Enneminkin pitäisi keskittyä siihen että ihmiset ei ajautuisi siihen elämän tilaan jossa ainut ystävä ja tekeminen on ruoka.
lonkka- ja polvivaivat tulevat yli 60-vuotiaana, ei kolmekymppisellä vielä tietenkään paikat prakaa. Minulla on muutamakin tällainen todella ylipainoinen ikäihminen lähipiirissä, on polvet ja lonkat vaihdettu ja kohta menee uusiksi kun ei ne tekoniveletkään sitä jättiruhoa kestä. Kauhea voivotus päällä kun ei painoa saa putoamaan ja toisella kädellä lapataan suuhun kuohukermaa ja voita. Odottakaahan nuoret vaan kun ikää karttuu, alkaa vaivatkin tulla esille.
Kertaakaan en ole lääkärissä käynyt ylipainon aiheuttamien ongelmien vuoksi. Verenpaine, kolesteroli ja sokeri ovat oikein mallikkaita. Mielenterveyshäiriö toki on, ehkä ne läskit sitten pusertavat aivoja ja aiheuttavat surkastumaa?
Noniin, vakavasti nyt. Ymmärrän että voin hyvin olla hyväkuntoinen läski _vielä_. Tulevaisuudessa odottaa isommalla todennäköisyydellä esimerkiksi nivelongelmia kuin normaalipainoisilla. Siksi yritänkin koko ajan laihduttaa vaikka se vaikeaa onkin, varsinkin kun suvussamme on sekä reumaa että sarkoidoosia runsain mitoin.
Kertaakaan en ole lääkärissä käynyt ylipainon aiheuttamien ongelmien vuoksi. Verenpaine, kolesteroli ja sokeri ovat oikein mallikkaita. Mielenterveyshäiriö toki on, ehkä ne läskit sitten pusertavat aivoja ja aiheuttavat surkastumaa? Noniin, vakavasti nyt. Ymmärrän että voin hyvin olla hyväkuntoinen läski _vielä_. Tulevaisuudessa odottaa isommalla todennäköisyydellä esimerkiksi nivelongelmia kuin normaalipainoisilla. Siksi yritänkin koko ajan laihduttaa vaikka se vaikeaa onkin, varsinkin kun suvussamme on sekä reumaa että sarkoidoosia runsain mitoin.
Itse laihduin ennen diagnoosia 30 kg (keuhko), toki kilot tuli takaisin kortisonihoidon aikana. Aiheuttaahan toki sarkoidoosi väsymystä, mutta minua se ei koskaan estänyt liikkumasta, edes kevyesti. Päivällä vain piti nukkua muutaman tunnin unet.
Sydänsarkoidoosiakin minulla epäillään, ja ennen tahdistinta sai liikkua varoen (yksi vahvistettu totaaliblokki), mutta tahdistimen kanssa saa liikkua aikalailla normaalisti, kunhan menee tuntemusten mukaan.
Itse laihduin ennen diagnoosia 30 kg (keuhko), toki kilot tuli takaisin kortisonihoidon aikana. Aiheuttaahan toki sarkoidoosi väsymystä, mutta minua se ei koskaan estänyt liikkumasta, edes kevyesti. Päivällä vain piti nukkua muutaman tunnin unet. Sydänsarkoidoosiakin minulla epäillään, ja ennen tahdistinta sai liikkua varoen (yksi vahvistettu totaaliblokki), mutta tahdistimen kanssa saa liikkua aikalailla normaalisti, kunhan menee tuntemusten mukaan.
Sarkoidoosihan on autoimmuunisairaus joka voi keuhkojen lisäksi iskeä muuhunkin kudokseen eikä pelkästään keuhkokudokseen. Myös niveliin. Tarkoitan siis että paremmin ne nivelet voi ellei ole niin paljon (yli)painoa rasitteena.
ja rampannut lääkäreissä apua etsimässä. En halua olla lihava, mutta laihtuminen ei ole onnistunut, paino vain nousee. Olen siis yrittänyt hakea apua laihtumiseen, mutta sain lähetteitä labraan ja ilouutisen lääkäriltä, että kaikki arvot ovat hyvät eli olen terve. Kun tarpeeksi jankutin, sain lähetteen sairaalaan uniapneatutkimuksiin. Siellä minulla todettiin uniapnea, ja sain laitteen kotiin. En pidä siitä, se on hankala ja aiheuttaa tukehtumisen tunnetta. Ramppasin hoitajilla, jotka totesivat ohimennen, että laitetta on käytettävä, mutta tarve voi mennä ohi laihtumisen myötä. No niin, laihtuahan juuri halusinkin. Miksi ihmeessä minulle tungetaan kalliita laitteita eikä kukaan yritä edes auttaa laihtumisessa? Lääkäri vain totesi, että koeta liikkua, hoitaja ehdotti 10 km aamulenkkiä ennen töihin lähtöä ja muuten totesivat tyytyväisenä, että kun olet noin terve, niin voit yrittää itseksesi hiljalleen laihtua.
Suomessa ei haluta hoitaa itse ongelmaa vaan aina vain oireita. Oireeton ihminen on ilmeisesti lääkärien mittapuulla terve. Minusta on järkyttävää, että täysin työkykyinen ihminen jätetään yksin ongelmansa kanssa ja tungetaan vaan laitetta mukaan, jolla elämänlaatu lihavana paranee. Miksi ei hoideta sitä ongelmaa?
En ole 40 vuoteen työllistänyt lääkäriä kuin kahdesti (keuhkokuume 7-vuotiaana ja umpisuolen poisto 24-vuotiaana). Mielestäni ansaitsen vähän parempaa, kun todella sitä apua tarvitsisin. En halua rampata loppuelämääni eri oireiden kanssa lääkärillä, jos asiaan voitaisiin saada ratkaisu pureutumalla siihen varsinaiseen ongelmaan eli lihavuuteen.
ja tähän törmään päivittäin työssäni.