8-vuotiaani ei halua mennä leireille eikä yökyläänkään kovin mielellään.

Ei halua yökylään ja mikään leiri ei tulisi kysymykseenkään. Ei siis ole koskaan yökyläillyt.

ja yhden yön leirikoulussa mut isä oli mukana tosin nukkuivat eri huoneissa.

Ei meidänkään 8v halua yökylään paitsi anopilleni. Toisessa mummolassa on joskus pienen lahjomisen avulla jos on joku erityinen syy miksi siellä pitää olla.



Leireille ei todellakaan halua.

mutta se onkin erittäin erittäin harvinaista herkkua, loma-aikoina voi joskus yökyläillä kahden ystävänsä luona; muita yökyläilypaikkoja lapsella ei sitten olekaan kun isovanhemmat eivät ole kuvioissa.





Mihinkään leireille emme ole lasta ajatelleet laittaa. En kyllä oikein usko että viihtyisikään.

monen yön leireille. Ihan tyytyväinen olen, että lapseni on vielä niin kiinni meissä.



ap

ja on leirillä kuin kala vedessä. Yökyläilyjäkin harrastaa. Mutta olin itse todella arka lapsena. Pelkkä ajatus leiristä olisi ollut minulle sietämätön. Onneksi vanhempani ymmärsivät. Olen nykyään todella sosiaalinen ja pärjään hyvin ihmisten kanssa.



Olen miettinyt tätä reipasta lastani. Tuntuu, että hän ei itse huomaa, että jotkut hänen jutuistaan voivat tuntua aremmista jopa kiusaamiselta. Lisäksi näyttää, että hän olisi aivan immuuni kiusaamiselle. itse olin yliherkkä lapsena kaikelle pienemmällekin syrjinnälle tai pahanpuhumiselle. Uskon, että lapseni huomaa sellaisen lievän kiusauksen, mitä seurassa harjoitetaan, mutta ei yksinkertaisesti välitä siitä pätkän vertaa. Tämä hämmentää minua, joka olen aina ottanut todella vakavasti kaikki sosiaaliset tilanteet.



Mitä yritän sanoa on kai se, että reippaus mennä yöksi kylään tai leirille ei todellakaan ole mikään itseisarvo. Lapsella täytyy olla oikeus myös olla varautunut, ujo ja arka. Ja se ei välttämättä kerro mitään siitä, miten oärjää aikuisena.

ap

yöleireille eivät ole halunneet, yökyläilemään kavereille menisivät, mutta minä en halua. Eivät kuitenkaan nuku siellä kunnolla, minusta yöllä pitää nukkua että jaksaa. Enkä halua yökyläilijoitä meille, samasta syystä. Sukulaisten luo ym. matkat on erikseen, tai lastenhoito jos vanhemmilla on menoja, mutta miksi pitäisi muuten mennä naapuriin nukkumaan? Isovanhempien luo lapset jäävät jo mielellään yöksi, viime vuonna olivat eka kerran useamman yön. Lapsilla ikää 8 ja 11v.

olen kyllä mys ylpeä lapsesta, joka noin vain lähtee monen päivän leirille. Mutta olen myös pyyhkinyt salaa kyyneiletä, koska tosiaan tuntuu, että sinne hän vain menee ja tuskin meitä muistaa. Vaikka ei se varmaan niinkään ole. Kyllä hänkin on pieni ja mielellään myös kotona.

Hän on innostunut yökyläilystä ja leiristä vasta tänä kesänä. Aikaisemmin ei ole halunnut mennä ja en ole kokenut mitään syytä pakottaa.

yöleireille eivät ole halunneet, yökyläilemään kavereille menisivät, mutta minä en halua. Eivät kuitenkaan nuku siellä kunnolla, minusta yöllä pitää nukkua että jaksaa. Enkä halua yökyläilijoitä meille, samasta syystä.

Ihme asenne.

Meillä on kaverien kanssa yökyläilty puolin ja toisin ja oikein hyvin on uni maittanut aina.

serkkujensa luona, tätinsä ja myös kaveriensa luona. Kivaahan lapsilla on kun saavat yöllä supattaa, paljon jännempää kuin kotona !