Selviän varmasti

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vaikka velkaa ois Kreikan tukipaketin verran Te kaikki selviätte veloistanne.. olen 100% varma. Nyt monella pettää realiteetit, koska se ON VAIN rahaa. Te ette kuole, jos ette kykene maksamaan lainojanne. Huomatessasi, että velkaa on enemmän kuin maksukykyä niin siinä vaiheessa EI OTETA lisää velkaa vaan ravistellaan itsensä tähän päivään ja tehdään selväksi, että joka kuukausi huolehditaan ruokamenot, vuokra, sähkö, ja muut pakolliset juoksevat kulut. Tämän jälkeen (ennen velkaneuvojalle pääsyä) soitetaan velkojille ja kerrotaan rehellisesti tilanne ja maksetaan akuutin vaiheen yli velkojien antamien myönnysten mukaan. Velkojat ovat todella joustavaa porukkaa, heidän kanssaan voi neuvotella hyvinkin pitkiä ohjelmia ja joustavat esim koroissa tms. Loppu eteneekin velkajärjestelijän ohjeen mukaan.



Omakohtaiset kokemukseni ovat olleet rankkoja, koska minun elämääni sotki sairaus nimelta pykoottinen masennus. Sain elämäni reilussa vuodessa sellaiseen suohon ettei kukaan uskonut minun sieltä nousevan, vähiten minä itse!! Olen tänä kesänä ollut suljetulla osastolla 5vkoa lepäämässä ja etsimässä sopivaa lääkitystä sairauteeni. En ole vieläkään kunnossa, mutta pystyn jo lukemaan palstoja tuntematta heti ahdistusta ja kuolemantoivetta siitä miten olen huono.



Velkaannuin kevytmielisesti, ottan kaikki mahdollisimmat luottokortit käyttöön, netin kautta kulutusluottoja, pikavippejä. Velkaannuin hetkessä 35.000 euroa, en edes tiedä mihin tuo summa rahaa on mennyt. Muutaman kuukauden salasin kaikilta tämän ja yritin vielä pikavipeillä paikkailla huimia korkokuluja.. korttitalo kaatui ollessani sairaalassa.. toisaalta myös vahvan psyykelääkityksen alla tajusin katsoa elämääni ja nähdä nyt selvästi mihin tilanteeseeni olen itseni ajanut. Minä itkin viikkoja, itkin ja surin kaikkea mitä olin saanut aikaan, mitä olin menettänyt ja miten tästä eteenpäin?? Tulevaisuuteni näytti synkältä, pimeältä ja toivottomalta. Masennuin vain lisää, ahdisti olla sairaalassa, ahdisti velat, ahdisti oma käytökseni. Pyörin ympyrää.



Sairaalasta päästyäni etsin töitä, sain upeita tarjouksia ja hienoja työpaikkoja, mutta mitä ihmettä, minä en ahdistukseltani ja tuskaltani voinut tehdä töitä. Pelkäsin olla töissä vaikka järki huusi, että tee töitä laskut ovat perinnässä!! Kolmessa eri duunissa räpistelin muutaman pvän ja sen jälkeen annoin periksi ja otin vastaan pitkin hampain lääkärin määräämään 4 kk:n sairausloman.



Mitä nyt minä teen? Olen hyväksynyt sen, että olen sairas.. voi olla etten koskaan parane (tämä surettaisi) velkojani en saa koskaan maksettua, mutta maailma ei siihen kaadu, eikä elämäni. En tiedä mikä peikko ulosotto monelle on? Sehän on se viimeinen vaihtoehto, kun normaalilla tavalla suunniteltu maksu ei onnistu. Velkojat tässä soittelin jo läpi ja kerroin heille sairastumisestani, kaikki olivat pahoillaan ja toivottivat paranemisia.. kertoivat laskujen etenevän perintään. Olen ymmärtänyt tilanteen; soitin jo ulosottomiehelle ja kerroin tilanteestani. Hän sanoi ottavansa syksyn aikana minuun yhteyttä.



Miten paljon tuhlasin itkuun, miettimiseen, suremiseen, itseni kiusaamiseen kallisarvoista elämääni? Lukemaatomia itsesyytöksiä, itsemurhan yrittämistä, syömättömyyttä jne. Kaikki tämä vain siksi, koska en selvinnytkään veloistani. Olin viemässä lapsiltani äidin, olisin vain paennut vastuuta raha-asioistani.



Jos tunnet ettet selviä raha-asioista, älä luule, että se sama kuin kuolema. Se on vain alku erilaiseen, tavallaan toisenlainen mahdollisuus maksaa velkasi. Mitään superkauheaa se ei ole. Reilusti vain myöntää itselleen, että en selviä, en pärjää nyt asia selvitetään sitä kautta että ne tulevat hoidetuksi.



Monella teistä on työpaikka ja terveys, minulla ei ole kumpaakaan ja minulle on päivänselvää, että selviän!!