Kuka uskaltaa myöntää, että kaipaa sitä hurmaa

Lore ja Nina on vastarakastuneita ja se kyllä näkyi.

Yli 8 vuotta olen kiihottunut samasta miehestä ja ei se mitenkään latistunut ole se tunne. Syventynyt vain.

jälkeen. En nyt ihan sitä alkuaikojen huumaa, mutta jotain kuitenkin. Täytyy vaan ajatella, että kaikkea ei voi saada. Elämä on luopumista.

Minäkään en tunne miestäni kohtaan enää oikein mitään. Miehen käytös ja arvot ovat vaikuttaneet ajatuksiini hänestä.



Mutta, meillä on pieniä lapsia ja talo rakenteilla joten en halua erotakaan. Elättelen toivoa että ehkä se tunne sieltä vielä syttyy kun ensin etäännytään hiukan niin ehkä uudelleen lähentyminen tuntuu siltä kuin rakastuisi uuteen ihmiseen tai jotain?

ja tuleepa hieman koettuakin, jos kovasti vieraaseen ihastuu..

Alkuaikojen huumaa ei voi enää kokea, mutta jotain paljon parempaa. Nimittäin syvää rakkautta, kiintymystä, ystävyyttä, sielun kumppanuutta, yhteenkuuluvuutta. On ihanaa, kun on tuttu ja turvallinen kumppani ja saa yhdessä tehdä tätä elämän matkaa. Ja seksihän vaan paranee ajan myötä! Mieshän vaan paranee iän myötä, kaikinpuolin. Ja niin kuulemma nainenkin.



Monesti kun lapset on pieniä ja on monia projekteja meneillään ja ollaan väsyneitä niin puoliso alkaa tympimään. Ei kyllä kannata erota, vaan yrittää jaksaa ja miettiä keinoja suhteen parantamiseksi. Kannattaa ponnistella, se palkitsee myöhemmin.

Ehkä mun moraaliset periaatteet on niin tiukkaan juurtuneet alitajuntaan? Jotenkin ehkä alitajuisesti ohjailen itseäni siten että en ihastu vieraisiin miehiin. Olen naimisissa, mutta en tiedä rakastanko aviomiestäni enää. Mutta en kyllä tunne mitään ketään muutakaan miestä kohtaan...

Kun mies vuos sitten ilmoitti et on pettänyt, niin ihmetytti ja tietty suretti koko juttu. Mut ei ikinä niin huonoa etteikö jotain hyvääkin. Itse löysin vierelleni aivan ihanan miehen, joka vei minulta jalat aivan totaalisesti alta. Kukapa olis arvannut, et 30+ yksihuoltaja menee aivan sekaisin sinkkumiehestä, joka ei ole koskaan edes asunut naisen kanssa. Aivan ihanaa elämää on jo nyt takana 8kk ja rakastelut maistuu meille molemmille, intohimoa piisaa ja hellyyttä ja toistemme arvostamista. Milloin tää tästä haihtuukaan? Alan olla jo niin seniili etten enää muista.

Tää on niin tätä.. 2v jaksaa olla innostunut, sitten se hiipuu vaikka ois mikä. Surullista :(

Mä yritän nyt myös tsempata ja ihastua mieheeni uudestaan. Ihana se on, mut ei tää tunne vedä mitään vertoja sille alkuaikojen tunteelle, kun halus toista koko ajan.