Kysyin kummilapseltani,

En tajunnut viestisi pointtia...

kun kehtaa niin kallista lahjaa vaatia.

kuinka moni 17 v täyttävä on aloittanut oman aterinsarjan keräämisen? Eikö se astioiden osto ja mietintä, mitä sarjaa kerää, aloiteta sitten kun muuttaa kotoaan pois?



ja mikä tän pointi oli?

että tyttä pokkana sanoi MÄ VOIN OTTAA 110 euron arvoisen maljakon. 17-vuotislahjaksi olin ajatellut jotain hiukka halvempaa, esim 30 eurolla aterimia. Sanoinkin sen hänelle. (Ja kuka vastaa että mä voin ottaa...)

kuinka moni 17 v täyttävä on aloittanut oman aterinsarjan keräämisen? Eikö se astioiden osto ja mietintä, mitä sarjaa kerää, aloiteta sitten kun muuttaa kotoaan pois?

ja mikä tän pointi oli?

mä aloitin jo 14-vuotiaana.

Ja hänen isosiskonsa ovat molemmat keränneet aterinsarjat ja astiat ennen kotoa muuttamistaan joten siksi kysyin nyt tytöltäkin.



ap

Hänhän siis sanoi, että mä VOIN ottaa ei että mä OTAN. Selvä ero.

kuinka moni 17 v täyttävä on aloittanut oman aterinsarjan keräämisen? Eikö se astioiden osto ja mietintä, mitä sarjaa kerää, aloiteta sitten kun muuttaa kotoaan pois?

ja mikä tän pointi oli?

Ellei sitten "keräily" tarkoita sitä, että olettaa saavansa ekana jouluna lakanat, pyyhkeet, peitot, aterimet, kattilat, lautaset, lasit jne jne..

Itse aloitin keräilyn 15-vuotis syntymäpäivistä lähtien. Ja 19-vuotiaana kotoa muuttaessa ei mitään ollut liikaa, mutta eipä tarvinnut käyttää pientä opintotukea perustarvikkeisiin.

Niin no, varmaankin kaikkien palstalaisten tuntemat teinit...

Vai jos ei tiennyt maljakon hintaa? Olisin kyllä itsekin sanonut hinnasta jos ihan tavalliseksi synttärilahjaksi toivoisi moisia.

Se vaan luuli, että nyt saa toivoa ;)

jo 17-vuotiaana Arabiaa ja Hackmania kotona keittiön kaapissa odottamassa sitä päivää, kun muutan pois.

35-vuotias, muttei kukaan ole älynnyt vielä ostaa mulle Aalto-maljakkoa. En saanut edes häälahjaksi, vaikka olen aina sellaista halunnut ja ääneenkin sen sanonut monta kertaa. Fiksu tyttö siis minun mielestäni tuo ap:n kummityttö :).



Minun kummini keräsivät minulle pikkulusikoita teinivuosina, yksi lusikka per vuosi. On ne nyt käytössä, mutta kaiken muun olen itse ostanut. Ei meillä päin tai minun tuttavapiirissäni kukaan keräillyt itse mitään "kapioita" teininä.



Äiti osti halpakaupasta kattilan, muovikulhoja, paistinlastan, vispilän ja pienen lautas- ja kuppisarjan, kun muutin pois kotoa. Ekat kodintekstiilit sain kotoa, vanhoja käytettyjä. Matot oli mummon tekemiä. Ihan huippulahja vanhemmilta oli mikro ja pölynimuri, vieläkin ovat käytössä ja toimivat hyvin! Joululahjoiksi tuli sukulaisilta erilaisia pieniä kodinkoneita. Kummeilta sain parikymppisenä myös ihanan lautas- ja kuppisarjan, jota sitten perheenjäsenet kerryttivät synttäreinä. Varsinaisesti hyviä kotitalousvehkeitä olen kuitenkin ostanut itse opintojen päätyttyä omalla palkalla.



Eipä sitä opiskeluajan solukämpän keittiön kaappeihin niin paljon mitään tarvittu, kattila ja kahvinkeitin riittivät mainiosti.

ylioppilaslahjaksikaan ei halunnut mitään astioita. Mutta kuvitelkaa: muuttaa ensi viikolla pois kotoa ja on nyt alennusmyynneistä edullisesti hankkinut kotiinsa ihan kaiken tarvittavan! Ilman yhtäkään lahjoitusta. Ja kaikki on nyt tytön mieleistä, samaa sarjaa tai eri sarjaa ihan sen mukaan, mitä tahtoo.



Vuosikausien keräily ei ole ollenkaan välttämätöntä. Eikä nyt tarvitse irvistellä sitä, miten joskus 14v iässä oli ihan erilainen maku.

minä ostin halpisversioita ja nyttemmin sitten kirppareilta.



ei sitä juuri kotoa muuttaneena kovin kummoisia astiastoja tarvitse, paitsi av-mamman lapsoset. No jaa, jokainen tavallaan, mutta aloittaja siis kysyi, ja teini vastasi: voin ottaa..

ap tietty arveli, että ostaa yhden tai kaksi lautasta. pääsisi halvalla.



mitäs kysyit.

Mäkin aloin keräämään kaikkia tulevan kodin juttuja 16-17 -vuotiaana, ja sitten yliopistoon lähtiessäni ei tarvinnut käyttää kesätyörahoja liinavaatteisiin, astioihin, kattiloihin. Vessaharja piti ostaa.