Lue keskustelun säännöt.
On ihan yhdentekevää, onko lapsella vain isä tai vain äiti, kunhan... MIELIPITEITÄ?
04.08.2012 |
Tänään tulleessa Kuukausiliitteessä on juttu Sophia Janssonista, Toven veljen tyttärestä ja Janssonien pikkuisesta saaresta. Siinä kerrotaan, että Sophian omaan lapsuuden lähiperheeseen kuuluivat isä, täti ja tämän naiskumppani sekä isoäiti.
"Tämä on myöhemmin vaikuttanut mielipiteeseeni siitä, mitä on hyvä vanhemmuus. On ihan yhdentekevää, onko lapsella vaikka vain isä tai vain äiti, kunhan hänellä on hyvä koti ja rakkautta suodaan ja näytetään."
Mielipiteitä?
Tämä Sophia on nykyisin valtavan tuottoisan Moomin Charactersin luova johtaja ja pääosakas.
Kommentit (8)
naisen välisessä suhteessa voi olla positiivisia asioita ja kaikki kohdallaan lapsen kannalta. Kyllä mä voin kuvitella monia asioita joita sateenkaariperheissä voivat olla paremmalla tolalla kuin muissa perheissä. Kun yhdessä asiassa menettää, toisessa voi saada jotain muuta hyvää tilalle. Esim. kahden äidin perhe, epäilen että näissä poikalapsi saattaa oppia tasa-arvoista parisuhdetta toisella tavalla kuin niissä perheissä, joissa isä röhnöttää sohvalla äidin tehdessä kotitöitä. Tai kahden isän perhe saattaa tuottaa tyttöjä, jotka oppivat ottamaan monessa asiassa pikkasen rennommin kuin heteroperheiden tytöt. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja arvostetaan erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon varmasti riippuu siitä miten asia tuodaan lapselle esille, ts pidetäänkö asiaa luonnollisena ja normaalina vai tehdäänkö isättömyydestä/äidittömyydestä tabu tai hävettävä asia.
Varmasti vaikuttaa myös se miten toinen vanhempi on menetetty, minkä ikäinen lapsi on silloin ollut vai eikö toista vanhempaa ole koskaan ollutkaan.
Ihmisillä on usein halu olla selvillä juuristaan mutta toisaalta tiedän myös sellaisia aikuisia ihmisiä jotka eivät ole kaivanneet toista vanhempaansa koska sitä ei ole koskaan ollutkaan.
Varmasti yksi kunnollinen ja pysyvä ihmissuhde on parempi kuin kaksi huonoa. Eli jos lapsi kasvaa rakastavan mummon kanssa, hän selviää varmasti paremmin kuin narkkarivanhempien kanssa kasvaessaan.
että moni löytää isättömyydestä tai äidittömyydestä helpon ja yksinkertaisen selityksen monimutkaisille asioille, jotka olisivat tulleet eteen myös silloin kun perheessä olisi ollut kaksi kasvattajaa tai he olisivat olleet sitä tai tätä sukupuolta.
Vastaavasti minä itse voisin väittää, että elämäni traagisuus olisi vältetty, jos olisin saanut kasvaa kahden äidin lesboperheessä sen sijaan että vahingoittava isäni pilasi itsetuntoni sekä naisena että ihmisenä. Jos siis tällainen ajattelu olisi yhteiskunnassamme yleisesti hyväksytty rata ajatusten kulkea.
Silti lapsen on muodostettava jonkinlainen suhde kumpaankin biologiseen vanhempaansa, ainakin mielikuvatasolla, koska lapsi kuitenkin muodostaa identiteettiään osittain vanhempiensa kautta vertailemalla ominaisuuksiaan heihin. On helpompi kasvaa omaksi itsekseen kun tietää juurensa.
No, juuret voi muodostua kertomusten kautta välillisesti puuttuvaan vanhempaan, jos niitä ei ole muuten saatavilla. Pääasia tosiaan on minustakin, että lapsella on ainakin yksi sellainen aikuinen tukena, johon luottaa ja jonka kanssa voi tuntea olonsa turvalliseksi.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kumpikin naimisissa olevia kotiäitejä ja vietämme käytännössä klo 8-18 kaiken ajan yhdessä :)
Lapsemme luottavat kumpaankin äitiin melkein yhtä paljon. Näin on jatkunut jo vuosia, enkä osaisi edes ajatella enää huolehtivani lapsikatraastani "vain" mieheni kanssa :)
Olemme kumpikin naimisissa olevia kotiäitejä ja vietämme käytännössä klo 8-18 kaiken ajan yhdessä :)
Lapsemme luottavat kumpaankin äitiin melkein yhtä paljon. Näin on jatkunut jo vuosia, enkä osaisi edes ajatella enää huolehtivani lapsikatraastani "vain" mieheni kanssa :)
Mutta usein lapsi kyllä kaipaa sitä puuttuvaakin vanhempaa, ja jollei kaipaa, niin ainakin hänen puuttumisensa vaikuttaa lapsen elämään ja se asia pitää jossain elämänvaiheessa käsitellä - puuttuvan vanhemman vaikutus ja suhde häneen. Monille se puuttuminen on kipeä asia, etenkin ilman isää kasvaville pojille.
Läheskään aina sille asialle että lapselta puuttuu jompi kumpi vanhempi ei voi mitään eikä se ole mikään valittavissa oleva asia. Onneksi monet yksin lapsestaan huolehtivat vanhemmat (siis ilman puolisoa) pystyvät kertomaan lapselle tarinaa vanhemmasta, joka ei ole läsnä, ja siten auttamaan lasta muodostamaan häneen suhde ja käsittelemään menetystä.