Kaksi vaihtoehtoa mutta kumpikaan ei tunnu täysin hyvältä

Olen tällä hetkellä työtön ja aika vaikeaa on töihin pääseminen. Siksi olenkin alkanut miettimään uuden ammatin opiskelua. Ikää mulla on 37 vuotta ja lapsia on kaksi ja enempää ei tule.



Mulla olisi opiskelupaikka varattuna syksyksi. Koulutus kestäisi 2 vuotta ja olisi tiivistä opiskelua. Ala kyllä kiinnostaa jonkin verran mutta työllistyminen on se mikä herättää huolta. Ei ole mitenkään varmaa että löytäisin heti työpaikan valmistumisen jälkeen ja palkkauskaan ei tulisi olemaan mikään hyvä. Plussana se että työssä voisin käyttää hyväkseni jo osaamiani taitoja.



Sitten se toinen vaihtoehto. Aloitan lukemaan alaa jossa varmasti työllistyisin ja palkka olisi himpun verran parempi kuin ekassa vaihtoehdossa. Koulutus kestäisi noin vuoden, ehkä alle. Löytyisi kiinnostusta tätäkin alaa kohtaan mutta mutta. Mulla on ongelmia selän ja niskan kanssa ja riippuen työkohteesta voi työskentely aiheuttaa ongelmia, kipua. Ei täysin varmaa mutta jonkinlainen riski kyllä olemassa etten pystyisikään tekemään jotain hommaa. Ja sitten vielä toinenkin mutta. Tähän koulutukseen voisi päästä VASTA vuoden kuluttua. Toisaalta saisin sitten töitä ja voisin mahdollisesti vielä jatkaa opiskeluja parempipalkkaiseen ja mukavampaan työhön jota myös selkäni kestäisi ilman mitään ongelmia. Mutta mitä ihmettä tekisin sitten vuoden??? Kun koulutus tosiaan alkaisi vasta ensi vuonna. Ja miten sitä uskaltaisi jättää menemättä tohon toiseen kouluun josta ensimmäiseksi kerroin? Eikö sekin olisi jo riski sinänsä? Jäädä tyhjän päälle.



En mä tiedä. Mä en tosiaankaan enää tiedä että mitä tässä pitäisi tehdä? Haluaisin vain päästä tekemään töitä mutta kun en vaan töihin pääse :( Terveysongelmat ovat olleet esteenä monelle asialle. Ja onhan työttömiä toki paljon, en ole ainut tällä paikkakunnalla.



Lähdenkö kouluun vai alanko tekemään jotain ihan tyhjänpäiväistä työtä esim. puhelinmyyntiä ja odotan vuoden ja sitten vasta menen kouluun? Toki tässä voi vielä jotain täysin yllättävääkin tapahtua. Että saisin esim. oppisopimuspaikan taikka jotain fiksua työtä taikka alkaisi aikaisemmin kuin vuoden kuluttua joku järkevä koulutus. Mutta kun mikään ei ole varmaa.



On vähän sellainen tunne että yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei nyt ole. Teen miten vain niin en voi tietää mihin se tie vie.. Eikä muuten osattu työkkärissäkään enempää neuvoa. Ystävät ja tutut ovat hyvin eri mieltä kun olen asiasta jutellut. Ovat puolesta ja vastaan.



Miten sinä näkisit tilanteeni, miten toimisit Kiitokset sinulle jos kommentoit!